Uteliaisuus kannattaa

Marraskuussa hehkutin löytäneeni heti kertarykäisyllä itselleni loistavan uuden hiussalongin. Seison edelleenkin sanojeni takana, vaikka eksyinkin tänään syrjäpoluille. Syrjähyppyni johti jonkinasteiseen ihastumiseen ja sai minut pohtimaan, tarvitseeko minun oikeastaan heti edes sitoutua ja asettua aloilleni.

Meidän housing-yhteisöllämme on facebookissa ryhmä, josta löytyy kokemuksia ja mielipiteitä asuinalueemme parhaista lääkäreistä, kouluista, kuntosaleista, pet sittereistä, kampaajista (kaikesta). Seuraan keskustelua vain silloin tällöin hajamielisesti, mutta en voinut olla huomaamatta lähes viikottain toistuvaa hehkutusta Pacific Beachin parhaasta kampaamosta. Kaikki tuntuivat rakastavan Walk In Salon by Robert Cromeans. Salongin palvelu, tyylikkyys, työntekijöiden taitavuus ja kaiken kukkuraksi myös hinta tuntuivat hipovan naapureideni mielestä täydellisyyttä.

Kun sitten eräänä aivan kamalana hiuspäivänä (viikkona) sama hehkutuslitania pongahti tietokoneeni ruudulle sadatta kertaa, oli minun pakko antaa uteliaisuudelleni periksi ja varata itselleni salongista hiusten leikkuu aika. Naapurini osasivat nimittäin kertoa senkin, että salonkiin pitää ehdottomasti varata aika ennakkoon, vaikka nimi onkin Walk In.

Tässä salongissa ei tarjoiltu ilmaisia kasvohoitoja eikä meikkejä (vrt. Täyden palvelun salonki ), mutta pienen hartiahieronnan ja loistavan päähieronnan sain kuitenkin hiusten pesun yhteydessä. Hiusten pesu oli muutenkin ergonomisesti ihanin ikinä, sillä penkki oli täysin vaakatasossa. Pötköttelin ja lötköilin aivan rentona, toisin kun normaalissa penkissä, jossa könötän aina jokainen lihas jäykkänä. Toinen minulle uusi juttu oli, että kampaamossa puettiin päälle kaavun sijaan "muovinen" kylpytakki. Ja koska olemme Amerikassa, takki puettiin päälle itse, pukuhuoneen suljettujen ovien takana - siis ihan kaikkien vaatteiden päälle. Ei ole saunakulttuuri, ei...

Mutta sitten itse kampaajani, Austin... Hih, hän oli kuin ilmielävä Saksikäsi Edward (se ihana Johnny Deppin roolihahmo ysikytjotain-luvulta)! Mustat pörröhiukset, vitivalkoinen naama sekä samanlaiset eleet ja vaatteet kuin Edwardilla. Koko komeuden kruunasi hauska olalla heiluva saksilaukku. Juttua hänellä ei juurikaan riittänyt, mutta se ei oikeastaan haitannut. Pääasia, että saksien käyttö sujui vähintäänkin yhtä hyvin kuin kaksoisolennoltaan.

Olen niin tykästynyt tähän oikeasti pitkään tukkaani etten raaskinut vieläkään leikata sitä kovasti paljon lyhyemmäksi. Tein kuitenkin itseni kanssa kompromissin ja herätin vanhan on/off -suhteeni henkiin. BÄNG - otsis tuli takaisin! Eikä harmita yhtään.

                 

Ja hinta tällä kertaa? $25 + tippi! Jos viimeksi oli hinta/laatu -suhde kohdillaan, niin nyt kyllä vedettiin pohjat - tai huiput. Ihan miten päin sen haluaa ajatella. Suosittelen!