Kun muutin pois kotoa, yksi palmuista muutti mukanani. Muuttaessani maailmalle palmu meni hoitoon vanhemmilleni. Ja joka kerta kun palasin maailmalta takaisin Suomeen, kantoi isä palmun uuteen kotiini. Palmu asui kanssani Jyväskylässä, Järvenpäässä ja Helsingissä - teki asunnostani kodin.
San Diegon palmuja
Luonnossa asustelevan palmun kanssa pääsin tekemisiin ensimmäisen kerran ollessani jo reilusti yli kaksikymppinen. Matkustin ystäväni kanssa junalla Pariisista Nizzaan. Oli maaliskuun alku ja Pariisissa oli ollut hirmuisen kylmä. Nizzassa tuoksui keväälle ja puistossa kasvoi palmuja. Voi sitä riemua! Viimeinkin sain ruksia palmut bucket-listaltani.
Tuon onnellisen Nizzassa vietetyn illan jälkeen on palmuja putkahdellut elämääni siellä täällä - viimeaikoina kaikkialla. Isoja, pieniä, tuuheita, laihoja, korkeita, pusikkomaisia... Ei osannut pieni, jukkapalmun alla loikoileva Veera kuvitellakaan, kuinka monia erilaisia palmuja maailmassa on olemassa.
Hawaiin palmuja
Minulle palmupuut eivät tule koskaan olemaan puita vaan. Ei vaikka asuisin niiden keskellä. Palmuilla on sydämessäni erityinen kolo, joka vain kasvaa elämäni palmujen lisääntyessä. Kotoisa ja eksoottinen - kumpaakin yhtäaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti