Monday, February 10, 2014

Missä palmupuut on puita vaan...

Kun olin ihan pieni, sain mummulta lahjaksi jukkapalmun. Palmu kasvoi kanssani ja poiki pienempiä palmuja. Välillä äiti siirsi palmun keskelle olohuoneen lattiaa ja minä leikin etelän matkaa. Lekottelin palmun alla ja olin onnellinen.

Kun muutin pois kotoa, yksi palmuista muutti mukanani. Muuttaessani maailmalle palmu meni hoitoon vanhemmilleni. Ja joka kerta kun palasin maailmalta takaisin Suomeen, kantoi isä palmun uuteen kotiini. Palmu asui kanssani Jyväskylässä, Järvenpäässä ja Helsingissä - teki asunnostani kodin. 


San Diegon palmuja

Luonnossa asustelevan palmun kanssa pääsin tekemisiin ensimmäisen kerran ollessani jo reilusti yli kaksikymppinen. Matkustin ystäväni kanssa junalla Pariisista Nizzaan. Oli maaliskuun alku ja Pariisissa oli ollut hirmuisen kylmä. Nizzassa tuoksui keväälle ja puistossa kasvoi palmuja. Voi sitä riemua! Viimeinkin sain ruksia palmut bucket-listaltani.

Tuon onnellisen Nizzassa vietetyn illan jälkeen on palmuja putkahdellut elämääni siellä täällä - viimeaikoina kaikkialla. Isoja, pieniä, tuuheita, laihoja, korkeita, pusikkomaisia... Ei osannut pieni, jukkapalmun alla loikoileva Veera kuvitellakaan, kuinka monia erilaisia palmuja maailmassa on olemassa.


Hawaiin palmuja
                                                                                                                                   
Minulle palmupuut eivät tule koskaan olemaan puita vaan. Ei vaikka asuisin niiden keskellä. Palmuilla on sydämessäni erityinen kolo, joka vain kasvaa elämäni palmujen lisääntyessä. Kotoisa ja eksoottinen - kumpaakin yhtäaikaa.

No comments:

Post a Comment