Thursday, July 28, 2011

Taysin vakuutettu

Yksi ensimmaisista ajatuksistani kodin loydyttya oli ruokakauppa ja erityisesti ruokakaupan hedelmaosasto. Siella ne kaikki ihanat tuoreet mangot, ananakset, papayat, persikat ja kirsikat odottivat minua - ihan kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Matkalla kauppaan mainitsin Phillille, kuinka mahtavaa on omistaa taas veisi ja leikkuulauta. Ja mitapa mahtoi ihana mieheni vastata? " Meidan taytyy heti huomenna laittaa vakuutusasiat kuntoon silta varalta, etta sinulle sattuu jotain." Mitenkohan tuon nyt ottaisi... Rakastavaa huolehtimista vai pieni vihje, etta Veera ja veitsi ei ole hyva yhdistelma? No, niin tai nain, seuraavana paivana suuntana oli Pearl Harborin henkilokorttiosasto ja laakarikeskus.

Navy ID:n hankkiminen ei vaatinut juuri muuta kuin avioliittotodistuksen, passin ja ajokortin, hyvat istumalihakset ja karsivallisyytta odottaa. Prosessin haastavin osuus oli oman painon ja pituuden ilmoittaminen hassuilla amerikkalaisilla mittayksikoilla ja hakemuksen allekirjoittaminen uudella nimella. Hakemus piti allekirjoittaa kahteen kertaan. Toisessa kohdassa lukee ikuisesti vanha ja toisessa uusi nimi. Tiskin takana oleva tati ei tosin tainnut edes huomata moista muotoseikkaa.

Tuo pieni kortti on avaimeni taysin kattavaan ja ilmaiseen sairaus- ja tapaturmavakuutuksen, halvempaan shoppailuun Navy Exchange liikkeissa, halvempaan bensaan, ilmaiseen kuntosalitreenaamiseen seka vapaahkoon liikkumiseen useimmissa USA:n sotilastukikohdissa (huom! Läheskään kaikkialle minulle ei ole pääsyä eikä tarvettakaan mennä). Ja ennen kaikkea se on minun ihka ensimmainen henkilokortti uudella nimella!

Vakuutuksen saamisessa on kuitenkin yksi pieni pimea puoli. Taalla O'ahun saarella on korkealla vuoristossa kulkeva patikkapolku nimelta Stairways to Heaven. Polku on upea, vaarallinen ja laiton. Phill on joskus ehdottanut, etta kiivettaisiin ylos asti, mutta olen aina kieltaytynyt vakuutuksen puutteeseen vedoten. Nyt kun vakuutusasiat ovat kunnossa, meita ei esta mikaan (muu kuin laki ja pari korkeaa aitaa). Kiehtovaa ja vahan pelottavaa. Nahtavaksi jaa, mahtuuko vaellus meidan pitkaakin pidemalle toteutettavien asioiden listalle.

Wednesday, July 27, 2011

Naimisissa ja Koditon

Joku saattaa vaittaa, etta sunnuntaina 3.7.2011 New Jerseyn Florham Parkissa satoi vetta. Noh, saattaa olla totta teoriassa, mutta kaytannossa paiva oli taynna onnea ja auringonpaistetta. Tuona sunnuntaina team Veera ja Phill sanoitavat I Do/Tahdon ja aloittivat yhteisen elaman pitkan odotuksen jalkeen.
 Ja koska kyse on meista, niin mikaanhan ei mene perinteisen kaavan mukaan. Toiset avioparit lahtevat haitten jalkeen honeymoonille, me lahdimme kotiin Hawaijille. Tosin matkassa oli se pieni mutka, etta teknisesti ottaen meilla ei ollut kotia. Phill oli koko kevaan laivaston komennuksella lantisella Tyynella merella ja irtisanoi sita ennen asuntonsa. Tarkotuksena oli, etta Phill etsii meille uuden asunnon palattuaan kotiin hyvissa ajoin ennen haita. Mutta yllatys, yllatys toisin kavi... Laivastossa kun mikaan muu ei ole varmaa, kuin se, etta mikaan ei ole varmaa. Aikataulut venyi ja paukkui ja lopulta Phill palasi Hawaijille muutamaa tuntia ennen New Jerseyn koneen lahtoa.

Koditon Hawaijilla... Kai sita pahempaakin voisi olla. Varsinkin kun meidan "suojapaikka" oli luksushotelli Waikikin satamassa. Nakoala meidan ikkunasta oli aivan uskomaton, samoin sijainti. Pieni pala honeymoonia, vaikka varsinaiseen lomailuun ei ollut aluksi kauheasti aikaa. Phill joutui heti takaisin toihin ja minun tehtavaksi jai asunnon metsastaminen seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Muutaman tietokoneella vietetyn tunnin ja useiden puheluiden jalkeen meilla oli sovittuna nelja nayttoa seuraavalle paivalle. Yhdistelma laivasto - Suomi vetosi vuokranantajiin kuin haka! Illalla juhlittiin ja nautittiin elamasta. Jossain vaiheessa Phill kysyi, harmittaako minua, kun honeymoon jai valiin/ siirtyi myohemmaksi. Oli pakko nauraa aaneen! Maha oli taynna huippuluokan sushia ja kadessa oli kaikkien taiteen saantojen mukaan tehty mojito-drinksu. Kodin virkaa toimitti luksushotelli ja toiveet kotikodin loytymisesta olivat korkealla. Ei, ei voi sanoa, etta silla hetkella harmitti kovinkaan paljoa :).

Seuraavan paivan ohjelma koostui asuntonaytoista. Kolmen ensimmaisen asunnon jalkeen meilla oli kolme ihan hyvaa vaihtoehtoa, mutta talla kertaa se olikin neljas kerta, joka sanoi toden. 30s. sisalla asunnossa ja me olimme myytyja. Kaiken huipuksi asunto oli vapaa heti ja vuokrasopimuksen pituus on meista kiinni. Loistavaa!
Meidan uusi koti sijaitsee tornitalon kuudennessa kerroksessa keskella Waikikia, n. 100m paassa maailman kuulusta Waikiki Beach:sta. Meilla on makuuhuone, iso kylpyhuone, keittio/olohuone-yhdistelma ja isohko parveke, josta on suora nakyma meidan talon uima-altaalle ja merelle. Talo on turvallinen ja hyvalla alueella. Meilla on oma parkkipaikka ja talosta loytyy iso pyykkitupa. Asunto on taysin varusteltu ja hyvalla Hawaijille sopivalla maulla sisustettu. Ei voitaisi toivoa juurikaan enempaa. Tuntuu ihan kodilta!

Siispa edelleenkin onnellinen ja naimisissa, mutta ei todellakaan koditon. Yhdessa hujauksessa meilla on yhteinen kotikoti!