Tämän päiväisen sateen lisäksi outoja juttuja sattui myös eilen. Posti toi taas kirjekuoren USCIS:ltä. Tällä kertaa se oli osoitettu Phillille ja koski hänen osoitteen muutostaan. Koska Phill sponsoroi minulle aikanaan K-1 viisumin (ts. toi morsiamensa maahan), pitää hänen huolehtia, että USCIS on ajantasalla hänen asuinpaikastaan. Noh, näin teimme ja saimme siitä jo aikaa sitten kuitinkin. Eilen meille kuitenkin ilmoitettiin, että osoitteen muutos "case" on siiretty nyt Nebraskan aluetoimistoon, sillä se ei kuulu Kalifornian päätäntävallan alle. Siis täh?! Miksi ihmeessä osoitteen muutos New Hampshiresta Kaliforniaan kuuluisi Nebraskalle? Ja mitä ihmeen käsittelemistä siinä enää ylipäänsäkään on... En ymmärrä. Voisihan sitä tietenkin soittaa ja kysyä, mutta en tiedä viitsimmekö. Minulle ei kuitenkaan anneta mitään tietoja Phillin "tapauksesta" ja Phillin työpäivät ovat puolestaan niin kiireisiä, että tunnin jonotus puhelimessa ei oikein houkuttele. Jäämme seuraamaan ja odottelemaan seuraavaa mysteerikuorta...
Koska ei kahta ilman kolmatta, kerronpa vielä eilen katsomastamme elokuvasta Odd Thomas. Pitkästä aikaa mainitsemisen arvoinen elokuva! Outoa on (nimen lisäksi) se, että tykästyin niin kovasti elokuvaan, joka ei ollut lainkaan minun tyyliseni. Eläydyn elokuviin yleensä aivan täysillä, minkä vuoksi hermoni eivät kestävä liian jännittäviä tai ylitsepursuavan tunteellisia elokuvia. Tästä elokuvasta löytyi sekä tunteita että jännitystä niin paljon, että liikuttiin jo aivan sietokykyni äärirajoilla. Onneksi Phill oli yöllä turvanani ja kaappasi minut täydessä unessa kainaloonsa, kun kääntyilin sängyssä levottomana ja unettomana. Tarina jäi mieleeni ja on pyörinyt siellä vielä tänäänkin - Se jos mikä on vaikuttavan elokuvan merkki.
Mutta nyt riittää outoilut. Muuten menee tämäkin yö pyörimiseksi. Piparminttu teetä ja pala tummaa chili-suklaata - Ihan normimeininki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti