Monday, January 30, 2012

Kissanpäivät

Pari viimeistä kuukautta ovat osoittaneet aavistukseni todeksi: Kissat ovat kiehtovia otuksia. Siihen tuntimäärään nähden, jonka Kisu viettää nukkuen, hänelle kerkiää sattumaan ja tapahtumaan uskomattoman paljon. Useimmiten kommellukset ovat lähinnä hassuja, mutta välillä meidän lehmänhermoja koetellaan ihan todella. Siksipä omistankin tämän kirjoituksen Kisun ihanille ja vähän vähemmän ihanille tavoille ja sattumuksille.

Kaiken lukemani ja kuulemani perusteella luulin, että kissoille on tärkeää hoitaa vessa-asiat rauhassa ja yksityisesti. Koska asunnossamme on kokolattiamatot kaikkialla muualla paitsi keittiössä ja kylpyhuoneessa, päätimme sijoittaa Kisun hiekkalaatikon oman vessanpönttömme viereen.

Kaikeksi onneksi Kisun vessa-asiat ovat sujuneet (ripulipäivää lukuunottamatta) täysin ongelmitta. Yksityisyyttä tämä kissa ei kuitenkaan tunnu liiemmin tarvitsevan eikä myöskään antavan. Jostain syystä Kisu tulee tarpeilleen yleensä aina silloin, kun joku muukin on vessassa. Ja välillä Kisu hengailee vessassa ihan huvikseenkin. Hänestä on äärimmäisen kiehtovaa katsella, mitä me siellä oikein touhuamme. Rutiini alkaa olemaan hänelle jo tuttu, mutta siltikin ah, niin mielenkiintoinen. En ole kovinkaan yllättynyt, jos hän jonain kauniina päivänä tekee tarpeensa pönttöön, pyyhkii takamuksensa ja vetää vessan.

Kisu inhoaa suljettuja ovia. Suljettu vessan ovi (kun haluamme sitä yksityisyyttä), nenän edestä sulkeutuva ulko-ovi, jääkaapin ovi ja komeron ovi sekä aina suljettuna oleva työhuoneen ovi... Siinä pienelle kissalle tragediaa kerrakseen. Etenkin ulos Kisulla on aivan valtava hinku. Olemme joutuneet kehittämään omat konstit päästäksemme sujuvasti sisään ja ulos. Siitäkin huolimatta Kisu on jo pari kertaa juossut ovesta pihalle. Onneksi vauhti on pysähtynyt samantien Kisun huomatessa olevansa oikeasti ulkona. "Eihän tässä näin pitänyt käydä!"

Koska hinku ulos on niin kova, olemme ottaneet Kisun pari kertaa sylissä pihalle katsomaan maisemia ilman välissä olevaa ikkunalasia. Phill osti Kisulle myös valjaat, mutta niiden päälle saaminen on niin kovan työn takana, että olemme lykänneet treenejä vähän keväämmäksi. Olemme myös miettineet, voisiko Kisun ulkoiluhaluja hillitä päästämällä hänet ulos kaameimmalla koiranilmalla. Valitettavasti en kyllä usko sen tehoavan, sillä Kisun inho vettä kohtaan on hyvin valikoiva. Pakotettu kylpy on ehkä karmeinta maailmassa, mutta vessanpöntössä on kyllä ihan kiva uida ja tiskialtaassakin voi seikkailla, vaikka siinä sivussa saattaakin pikkaisen kastua.

Kisu rakastaa likaisia sukkia ja kenkiä. Mitä hikisemmät sen parempi. Muita mielenkiintoisia suosikkeja ovat suihkusta tippuvien vesipisaroiden pyydystäminen, salaatinlehdillä herkuttelu, oman hännän jahtaaminen, meidän olkapäillä matkustaminen sekä käynnissä olevan pesukoneen tuijottaminen.

Leikkiminen ei tietenkään rajoitu vain oman hännän metsästämiseen, vaan leikkikaluksi kelpaa ihan mikä tahansa kissoille tarkoitetuista leluista kyniin, henkareihin ja paperinpaloihin. Hätätilassa myös väärään paikkaan jääneet silmälasit ja avaimet sekä käytetty hammaslankakin kelpaavat. Kun Kisu on oikein leikkisällä tuulella, kaikki liikkuva voi joutua hyökkäyksen kohteeksi. Tähän kategoriaan kuuluvat tietenkin myös meidän jalat ja kädet, jotka näyttävät välillä aika katu-uskottavilta.

Vaikka leikkiminen onkin Kisulle äärettömän tärkeää, keskeytyy leikki saman tien, jos joku avaa ulko-oven/suunnittelee ulko-oven avaamista, ottaa esiin Kisun ruokapurkin, menee vessaan tai koskee Kisun hiekkalaatikkoon. Myös pakottava tarve puhdistautua voittaa leikkimisen mennen tullen. Edellä luetellut "häiritsevät" tekijät myös herättävät Kisun syvimmästäkin unesta.

Monien kissojen tapaan Kisu nukkuu ihan kaikkialla muualla paitsi omassa sändyssään. Silloin kun Phill ja minä emme ole kotona, Kisu nukkuu yleensä joko sohvalla "oman" (siis minun...) peittonsa päällä, avonaisen komeron ylähyllyllä tai meidän sängyn alla. Kisun sänky oli alunperin sänkymme vieressä, josta siirsin sen hetki sitten sänkymme alle, kun Kisu kerran tuntuu viihtyvän siellä. Eipä auttanut sekään; tänään viimeksi löysin tyytyväisen Kisun nukkumasta sänkynsä vierestä lattialta.

Kaikkein mieluiten Kisu kuitenkin nukkuu minun tai Phillin sylissä sohvalla tai sängyssä meidän kanssa peiton alla. Hänellä tuntuu olevan jonkinlainen kuudes aisti, jonka avulla hän tietää, milloin olemme juuri aikeissa nousta ylös. Silloin on Kisun näkökulmasta paras hetki näyttää vastustamattoman suloiselta ja tehdä olo mukavaksi. Sama koskee myös öitä/aamuja: Viimeksi tänään heräsimme joskus neljän/viiden aikaan hirveään möykkään, kun Kisu jahtasi vinkuvaa (lelu)rottaa ympäri makkaria ja olkkaria. Hetken aikaa vikinää kuunneltuamme, Phill luovutti ja kävi vaihtamassa rotan hiljaisempaan malliin. Vinkuna kyllä lakkasi, mutta Kisu luuli saaneensa leikkikaverin ja innostui leikkimään entistä vauhdikkaammin. Hetken kuluttua hän oli onnistunut kaivamaan esiin toisen, kauan kadoksissa olleen, vinkulelun, jota hän tuli ylpeänä esittelemään korviemme juureen. Kisun leikit jatkuivat, kunnes herätyskello pärähti soimaan. Koska olimme rättiväsyneitä, sallimme itsellemme yhden torkutuksen. Ja niinhän siinä kävi, että Kisu päätti vihdoin rauhoittua ja kömpiä väliimme nukkumaan - Sopivasti paria minuuttia ennen, kuin meidän täytyi nousta ylös.

Mutta kukapa voisi olla pahalla tuulella, kun pieni harmaa karvapallo tapittaa silmiin, puskee otsaa otsaa vasten ja kehrää kuin luksusjahdin moottori. Hölmöilyillään ja suloisuudellaan Kisu tarjoaa meille taatut päivittäiset naurut ja pidentää odotettavissa olevaa elinikäämme himpun verran joka päivä. On se vaan niin ihana.

Tuesday, January 17, 2012

Kylmää kyytiä

Vietettyäni yhden talven Bostonissa, kuvittelin tietäväni, millainen on New Englandin talvi. Hah, kuinka väärässä olinkaan! Talvi 2007 oli TALVI. Bostonissa oli kunnolla pakkasta ja paljon lunta. Lumi"myrskyjen" jälkeiset lumipäivät olivat au-pairin näkökulmasta ihania. Ei ollut kiire minnekään ja sai viettää koko pitkän päivän lasten kanssa lumessa peuhaten.

Tänä talvena lumi ei ole vielä tullut Portsmouthiin jäädäkseen ja lämpötilatkin ovat olleet kaikkea -15 ja + 15 c asteen väliltä. Yhtenä päivänä on ihan talvi ja seuraavana ollaankin jo keväässä. Tällä hetkellä tämä sopii minulle kuin nakutettu. Vaihtelu virkistää! Niin kauan kuin laskettelukeskuksien rinteet pysyvät jollain konstilla valkoisina, ei minulla ole mitään valittamista.

Leuto talvi on meille mieluisa myös lämmitysbudjettimme kannalta. Asumme vanhassa ja hyvin vetoisessa talossa, jonka ainoa lämmönlähde on öljy. Näillä öljyn hinnoilla ei tee juurikaan mieli läträtä. Olemme yrittäneet tiivistää taloa sen minkä pystymme ja totutella hieman viileämpään asumiseen. Säästötoimista ja lämpimistä ilmoista huolimatta öljyä kuluu reippaalla tahdilla.

Viime sunnuntaina ulkolämpötila laski reiluun kymmeneen pakkasasteeseen. Myös sisällä oli viileää ja lämmityslaite kävi taukoamatta. Niin kauan kun pysytteli sohvalla peiton alla, Phillin kainalossa ja nukkuva kissa sylissä, oli kaikki hyvin. Sohvalla ei voinut kuitenkaan pysytellä koko päivää. Philillä oli ohjelmassa opiskelua ja minä päätin lähteä salille.

Salilta palatessani tuntui kylmyys tavallistakin pahemmalta. Myös Phill sanoi palelevansa sen verran paljon, että aikoi kääntää termostaatin hieman lämpimämmälle. Suureksi yllätyksemme tuttua lämmityslaitteen hurinaa ei kuitenkaan alkanut kuulua ja patterit tuntuivat kylmiltä. Sisälämpämittari ilmoitti asteiksi 56 F, eli n. 13 C. Ei ihmekään, että paleli.

Tiesimme öljyn olevan vähissä ja olimme sopineet tankin täytön maanantaille. Edellisen kerran tarkistaessamme oli jäljellä kuitenkin ollut vielä n.1/4 tankkia, joten emme kuvitelleet, että öljy voisi ihan oikeasti loppua. Toisin kävi. Öljy oli kuin olikin loppu, tai ainakin lähes loppu, ja talo kylmeni kylmenemistään.

Eipä auttanut muu kuin lisätä vaatetta ja miettiä, mitä tehdään. Kisun takia emme halunneet lähteä yökylään kenenkään luokse, ellei olisi ihan pakko. Meillä ei ollut mitään käsitystä kuinka nopesti ja kuinka alas lämpötila laskisi, mutta päätimme ainakin yrittää selvitä kotona yön yli.

Ensitöiksemme ajelimme Walmartiin ostamaan pienen sähkölämmittimen sekä glögin valmistustarpeet. Kotiin tultuamme valmistimme keittoa ja terästettyä glögiä ja lukitsimme itsemme makuuhuoneeseen, jossa lämpötila pysyi sähkölämmittimen ansiosta 59F/15C asteeseen. Untuvapeiton alla oli lämmintä ja kotoisaa. Katselimme koko illan elokuvia läppäriltä ja nukuimme palelematta aamuun asti.

Aamun ensimmäinen vessaretki palautti nopeasti maanpinnalle. Yön aikana sisälämpötila muualla talossa oli tippunut 38F/3C asteeseen ja ulkona oli hyytävän kylmää. Maanantai oli Martin Luther King Jr.:n päivä, joten Phillillä oli töistä vapaata. Soitimme heti aamukahdeksalta öljyfirmaan ja kerroimme olevamme täysin ilman öljyä. He lupasivat aikaistaa iltapäiväksi sovittua öljyntoimitusta ja tulla niin pian kuin mahdollista.

Tuntia myöhemmin olimme $800 köyhempiä, mutta tankki oli täynnä ja lämmityslaitteet hurisivat kotoisasti. Päätimme jättää talon lämpiämään ja lähteä kahvilaan aamupalalle. Kun palasimme kotiin, oli sisälämpötila noussut jo normaaliin 65 F/18 C asteeseen. Se mikä oli ennen tuntunut viileältä, tuntui nyt taivaallisen lämpimältä. Oli ihanaa touhuta kotona normaalissa sisävaatteissa ilman, että nenänpäästä roikkui jääpuikkoja ja hengitys huurusi.

Vaikka sunnuntai-illasta muotoutuikin loppupeleissä aika romanttinen ja ihana, päätimme tulevaisuudessa pitää öljytankin pintaa entistä tiiviimmin silmällä. "Elokuvia peiton alla" -illan voimme sitten järjestää ihan huvikseen, jos siltä tuntuu :).

Wednesday, January 11, 2012

Perinteitä etsimässä

Onpas tullut juhlittua! Joulu venyi, paukkui ja jatkui vain, kunnes tilalle tuli reissu New Jerseyyn, uusi vuosi, green card ja synttärit. Nyt alkaa tuntua siltä, että on jo aikakin palailla arkeen.

Vaikka tämä oli jo viides yhteinen joulumme, oli se ensimmäinen, jonka vietimme omassa yhteisessä kodissamme. Meillä on kummallakin muutamia rakkaita jouluperinteitä, joita haluamme pitää yllä. Lisäksi olemme vuosien saatossa luoneet jo pari yhteistäkin perinnettä. Tänä jouluna valitsimme parhaat päältä ja aloimme rakentamaan yhdessä meidän ikiomaa joulua.

Joulumme alkoi aattona pipareiden ja glögin valmistamisella. Piparit leivottiin tietenkin perheeni reseptillä joululaulujen ja enkelikellon säestyksellä. Kun piparit saatiin paistettua (sekä maistettua) ja glögi pullotettua, oli aika koristella pieni kuusemme ja aloittaa jouluaterian valmistelu.

En ole koskaan ollut suomalaisten jouluruokien ystävä, joten laatikot ja perinteinen kinkku saivat jäädä väliin. Haimme kuitenkin inspiraatiomme perinteisistä jouluruuista ja päädyimme valmistamaan uunissa kypsennettyjä kasviksia, perunamuussia sekä hunajalla ja neilikalla kuorrutettua possua. Lisäksi herkuttelimme aidolla suomalaisella matjes-sillillä (jota yllättäen löytyi paikallisesta marketista), kylmäsavulohella, juustoilla sekä tietenkin pipareilla homejuuston kera. Namskis!

Lahjat päätimme avata amerikkalaisten perinteiden mukaisesti vasta joulupäivän aamuna Phillille tärkeän muffinssi-aamiaisen jälkeen. Olimme myös hankkineet joulusukat, jotka ripustimme roikkumaan keittiön komeron oveen. Ilmeisestikin olimme olleet hyvin kilttejä, sillä yöllä kuusen alle ilmestyi aikamoinen keko paketteja. Osansa lahjoista (varsinkin lahjapapereista) sai myös Kisu, joka kilttinä kissana kaatoi kuusen vain yhden kerran.

Yksi rakkaimmista yhteisistä jouluperinteistämme on hassua kyllä picnic. Perinne alkoi täysin vahingossa vuonna 2007 Hawaijilla, jossa jouluaaton yösnorklailuretkeltä palattuamme saimme huomata kaikkien lähiravintoloiden jo sulkeneen ovensa. Kaksi nälästä kiljuvaa snorkailijaa pelasti 24/7 ruokakauppa, josta kahmimme juustoja, leipää, leikkeleitä ja hedelmiä joulupöytämme täytteeksi. Kokemus oli sen verran maukas ja muutenkin mainio, että perinne jäi elämään.

Tänä vuonna päätimme kylmästä säästä huolimatta picniccailla ulkoilmassa Piscataqua joen rannalla. Phill yllätti minut tuoreella, lämpimällä ja tietenkin itsetehdyllä ruisleivällä sekä kuumalla kalakeitolla. Lisäksi picnic-kassistamme löytyi teräksistä glögiä, pipareita, juustoja, silliä ja bonuksena tuoreita mansikoita. Kirpsakasta säästä huolimatta tunnelma oli hyvin lämmin. Nenät saattoivat hieman punoittaa, mutta sepäs ei tahtia haitannut.

Joulupäivän ilta kului universaalien perinteiden mukaisesti pelaillen, uusia kirjoja lukien, rentoutuen ja herkkuja syöden. Valtakunnassa oli siis kaikki hyvin ja raukea meininki... Ihan niin kuin jouluna kuuluukin.