lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kofeiiniton elämä

Se alkoi puolihuomaamattomasti, viime vuoden lopulla. Ensin loppuivat iltapäiväkahvittelut, sitten myöskin aamukahvit. Korvasin rakastamani aamuhetken piparminttuteellä ja kärsin parin päivän ajan jäätävistä päänsäryistä.

Päänsäryt ja tukkoisen väsynyt olo helpottivat kuitenkin pian eikä kahvin tuoksuttelukaan aiheuttanut enää huokailuja. Minusta tuli omaksi yllätyksekseni teetyyppi.

Mutta miksi? No ihan vain siitä syystä, että teki mieli kokeilla, miten kahvin poisjättäminen vaikuttaa kehoon ja mieleen. En ole ruokavalioni suhteen totaalikieltojen kannalla, sillä itsepäinen luonteeni tekee kieltojen kohteista elämääkin suurempia himoja. Kofeiininkin kanssa jätin takaportin auki vihreän teen ja satunnaisten kahvikupposten muodossa, mutta useimmiten valitsen kuitenkin yrttiteen.

Pari viikkoa sitten teki mieli tehdä sunnuntaiaamusta astetta spesiaalimpi ja  päätin nauttia kupin kahvia. Meillä oli kaapissa paikallisesta kahvipaahtamosta ostettuja papuja, jotka jauhoin juuri ennen h-hetkeä. Tuoksu oli taivaallinen, makukin, mutta tuloksena oli puoli päivää kestänyt vatsakipu eikä vireystilankaan suhteen ollut hurraamista. Kokeilin samaa vielä seuraavanakin aamuna, mutta kun tulos oli sama, päätin kahvittelujeni olevan nyt tällä erää tässä.

Mikään ehdoton päätös tämä ei ole, sillä taustalla ei ole muuta kuin entistäkin paremman olon metsästämistä. Saatan hyvinkin kääntää kelkkani jo huomenna tai elää ilman kahvia loppuelämäni. Muita kofeiinipitoisia tuotteita en ole juurikaan käyttänyt enää pitkään aikaan, ellei nyt suklaata lasketa.


Yksi pieni ongelma tässä kuitenkin on, ainakin Phillin mielestä. Eihän suomalainen voi olla juomatta kahvia ja toitottaa siitä julkisesti. Siitähän saattaa lähteä vaikka Suomen kansalaisuus. Heh, pieni pala Suomea ulkomaalaisen näkökulmasta. Ei ehkä ole ihan hatusta vedetty väite, että suomalaiset ovat yksiä maailman suurimmista kahvin kuluttajista, mutta kyllä niistä kyläpaikoista varmaan teetäkin löytyy. Löytyyhän? Kohta tullaan meinaan testaamaan.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kalifornialaistunut vaatekaappi, osa 2

Kun viimeksi pähkäilin Suomen pakkailujen kanssa oli helmikuu ja totesin vaatekaappini olevan totaalisen kalifornialaistunut. Hanskat etsivät parejaan, en omistanut oikeita talvikenkiä, farkkuni olivat paria poikkeusta lukuunottamatta nilkkapituisia eikä minulla ollut kuin pari hassua varrellista sukkaa.

Tällä kertaa ajattelin aloittaa pakkailut ajoissa ja hyvä että aloitinkin. Joku on taas piilottanut sukistani joka toisen ja hanskoja on jäljellä enää yhdet toisiinsa sopivat. Viimeksi paniikissa ostamani talvikengät löysin sentään sängyn alta säilöstä ja täysipitkiä farkkujakin omistan tällä hetkellä kolmet. Kalsareita niiden alle ei kyllä mahdu, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin...

Suurin murheenkryynini on tämä:


Koska kotimme ei ole mikään tilaihme, oli villakangastakkini säilössä sängyn alla. Takki oli kannellisessa laatikossa, mutta kansipa ei sitten tainnutkaan olla kissatiivis. Jollain ihmeen ilveellä kisulit olivat murtautuneet laatikkoon ja tehneet siitä sängyn. Jos joku miettii, kuinka paljon karvaa kissoista lähtee kahdessa vuodessa, on vastaus jotai kuinkin kuvan mukainen. Paljon ja vähän päälle.

Vietin viime sunnuntaina kaksi tuntia ja kaksi teippirullaa takin kimpussa, mutta eipä siitä puhdasta tullut vieläkään. Toivottavasti kuivapesulassa onnistutaan paremmin. 

Tätä pientä takapakkia lukuunolematta olen ollut aivan intopinkeänä koko viikon ja valmistautunut reissuun katsomalla netin kautta Suomen selviytyjiä ja Bacheloria sekä tekemällä tonnikalapizzaa. En syönyt koskaan Suomessa asuessani tonnikalapizzaa enkä ole edelleenkään suurin fani, mutta nyt iski himo ja kyllä se vain hyvin suomalaiselta maistui.

Oikeastihan minulla on vielä koko ensi viikkokin töitä ennen kuin loma oikeasti alkaa, mutta ei kai koskaan voi intoilla liikaa. Varsinkin nyt kun meiltä löytyy kaksi intoilijaa! Phill palasi eilen meriltä kotiin maailman parhaiden uutisten kera: Lähdemmekin reissuun yhdessä. Joskus Navy-elämä yllättää ja muuttaa suunnitelmia parhaalla mahdollisella tavalla.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Random faktoja

Tässä juuri tänään mieleen tulleita random faktoja minusta:

  • Näen todella realistisia unia, mutta harvoin painajaisia. Viime yönä siirsimme Phillin kanssa autoa kantamalla
  • Pidän sadepisaroista iholla, mutta inhoan märkiä vaatteita
  • Takkuava liikenne nostaa verenpainettani samantien vaikkei olisi kiire minnekään
  • Rakasta sprinttien juoksemista ja sitä tunnetta kun sydän hakkaa ja jalat eivät melkein kosketa maata
  • Tykkään kylmästä (ja halvasta) punaviinistä
  • Minulla on loistava hajumuisti
  • En tunne enää suomalaisia (Selviytyjät sarjan) julkkiksia
  • Suomalaiset mainokset ja Selvityjät sarjan juontajan tylyn käskevä puhetyyli (tänne nyt rohkeasti vaan) kuulostavat korvaani hassuilta
  • Juon veteni kaikkein mieluiten kuplivana
  • Olen valmis maksamaan isoja summia täydellisistä urheilupökistä
  • Olen heikkona Fossil brändin laukkuihin
  • Olen suklaahamsteri

Ei tainnut yllättää ketään...

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Lähtölaskentaa

En aseta itselleni uuden vuoden lupauksia, mutta jokaisena tammikuun ensimmäisenä katson itseäni syvälle silmiin ja mietin, mikä voisi olla tavoitteeni seuraavalle vuodelle. Lähes joka vuosi päätän elää enemmän hetkessä ja lähes joka vuosi käy näin:

  • 6 päivää siihen, että siirrytään kesäaikaan ja illoista tulee taas ihanan pitkiä
  • 7 päivää siihen, että saan taas herätä ilman herätyskelloa
  • Salaisuus määrä päiviä siihen, että Phill tulee taas meriltä kotiin
  • 20 päivää siihen, että pitäisi pakata ja todeta, että vaatekaappini on entistäkin enemmän kalifornialaistunut
  • 21 päivää siihen, että lennän Suomeen!!!!!!!!!
  • 21 päivää siihen, että olen yli viikon lomalla, ensimmäistä kertaa sitten enedesmuistamilloin
  • 21 päivää siihen, että saan halata äitiä ja isää
  • 21 päivää siihen, että saan syödä salmiakkia (ellen sitten eksy World Markettiin tai Ikeaan ennen reissua)
  • 21 päivää siihen, että muistan taas, miltä talvi ihan oikeasti tuntuu ja joudun pukemaan sukkikset farkkujen alle
  • 21 päivää siihen, että tallailen taas tuttuja katuja Riihimäellä
  • 21 päivää siihen, että totean niin monen tärkeän asian olevan yhä edelleenkin ennallaan
  • 21 päivää siihen, että voin taas hetkeksi lakata laskemasta päiviä

Jaa että mistä olen tänään innoissani?