Irti päästämisen vaikeus

Siihen nähden, etten ole asunut Portsmouthissa enään viiteen kuukauteen, tiedän harvinaisen tarkasti, mitä lempikahvilassani tarjotaan tänään lounaaksi, onko tänään lumipäivä ja koulut kiinni, mikä pankki on tällä kertaa ryöstetty ja mikä kolmesta sillasta on kiinni korjaustöiden takia. En ole muistanut poistaa facebookin "tykkäyksiä" ja irrottautua sähköpostilistoilta. Tai olisinhan minä muistanut, mutta kun en ole halunnut. Vaikka viihdynkin San Diegossa paremmin kuin hyvin, on minulla vähintäänkin toisen jalan pikkuvarvas vielä tukevasti New Hampshiressa ja Portsmouthissa. En ole halunnut päästää ihan kokonaan irti.

Sain eilen sähköpostia Portsmouthin kirjastosta - kirjastokorttini umpeutuu pian. Tulin hieman haikeaksi, kunnes tajusin olevani naurettava. Portsmouth oli koti ja saattaa olla koti uudestaankin joskus tulevaisuudessa. Mutta Seacoast onlinen lukemisen sijaan, olisi ehkä aika alkaa seuraamaan San Diegon uutisia. Ja Ceres Bakeryn Chili-päivinä voisin haikailun sijaan kävellä herkuttelemaan Cafe 976 ravintolan chilillä. Osataan täälläkin kokata.

Ennen irti päästämistä, omistan kuitenkin Portsmouthille vielä yhden oodin. Lähinnä siksi, että muistaisin itse, mutta myöskin siksi, että suosittelen lämpimästi kaikille New Englantiin suuntaville retkeä Portsmouthiin. Enkä ole edes yksin mielipiteitteni kanssa, sillä CNN listasi juuri ystävänpäivän alla Portsmouthin USA:n yhdeksänneksi romanttisimmaksi kaupungiksi. Ei siis ihmekään, että meistä on tullut näin romanttisia!

Mutta mikä  sitten tekee Portsmouthista niin täydellisen pienen kaupungin?

Sieltä löytyy vanhoja, kauniita puutaloja jokaisessa sateenkaaren värissä. Välillä taivaalla näkyy myös oikeita sateenkaaria. New Englannin sää vaihtuu laidasta laitaan valoakin nopeammin.

Ja vaikka Kalifornian auringonlaskuja on vaikea päihittää, kyllä Portsmouthissakin osataan...

Kaduilta löytyy taidetta ja kujilta pieniä gallerioita ja putiikkeja. Portsmouthissa arvostetaan pieniä ja persoonallisia yrityksiä.

Jos kadut alkavat kyllästyttää, kannattaa piipahtaa Prescott Parkissa tai Strawberry Banken ulkoilmamuseossa.

Tai oikaista Memorial Bridgen kautta Mainen puolelle Kitteryn kaupunkiin.

Ja nyt kun kerran olet Kitteryssa, kannattaa piipahtaa Beach Pea Baking Co:ssa välipalakahvilla. Kurkkaa samalla myös Golden Harvest - vihanneskauppaan ja Carls Meat Markettiin. Niiden veroisia ei ole löytynyt vielä edes San Diegon kokoisesta kaupungista.

Sokerina pohjalla, Portsmouthista löytyy valtavasti ravintoloita - toinen toistaan parempia. Jos sinulla on käytettävissäsi vain yksi päivä, mene aamupalalle pikkiriikkiseen Colby's ravintolaan, lounaalle Ceres Bakeryyn ja illalliselle Cava:an. Ja jos päädyt valitsemaan jotain muuta, on suuri mahdollisuus, että se on silti herkullista. Mutta tee minulle ja itsellesi palvelus ja hae lattesi Caffe Kilimistä! Sitä ei päihitä mikään.

Ah, Portsmouth, toivottavasti vielä tavataan... En minä sinua unohda, vaikka nyt hieman hillitsenkin stalkkaamistasi.

P.S. Viimeiset päivät äänestää Supersaverin Blog Avardsin finaalissa! Äänestys päättyy sunnuntaina, siis sinä samana päivänä, kun Suomi voittaa olympiakultaa lätkässä. Muista tarkistaa sähköpostisi äänestettyäsi, sillä ääni pitää vielä käydä vahvistamassa. Siispä, jos et vielä ole äänestänyt suosikkiasi viidestä finalistista, klikkaa itsesi tästä äänestyssivulle ja anna äänesi kuulua.