Wednesday, March 22, 2017

Ero maanantain ja keskiviikon välillä

Maanantaiaamu oli tahmainen eikä mikään pysynyt käsissä. Sotkin kissan ruuat pitkin lattioita, läikytin puoli kuppia kahvia sohvalle ja löysin olohuoneesta ruokakatastrofin, jota en ole antanut itselleni vieläkään anteeksi.

Tiistaina kaikki sujui ilman ylimääräisiä ongelmia, mutta keskiviikkona tahma palasi.

Keskiviikkona heräsin uupuneena ja torkutin. Puoliseiskalta pääsin kuitenkin ylös ja intouduin tabata-treenistä. Nopsa, mutta tehokas treeni vei unen ja toi mukanaan energian sekä hyvän mielen.

Aamupalan jälkeen tyhjensin astianpesukonetta ja aiheutin astiavyöryn. Sain kuitenkin kopin eikä mitään mennyt rikki.

Kasvovoidetta kurotellessani tönäisin puolet hyllyn purnukoista maahan. Yksikään niistä ei pudonnut roskikseen tai avonaiseen vessanpyttyyn.

Töissä yhdeltä lapselta löytyi täitä. Oma pääni oli kuitenkin (vainoharhaisesta kutinasta huolimatta) ötökätön. Sain tähän illalla vielä tuplavarmistuksen käydessäni kampaajalla... Hieman kyllä kylmäsi eikä kampaajakokemus ollut tällä kertaa kovinkaan rentouttava.


Illalla olin kotona vasta myöhään, mutta kotona odotti valmis ruoka, kylmä olut ja pehmoinen sänky.

Vaikeuksien kautta voittoon! Kyttyrä on ylitetty ja loma hyvin lähellä.

Sunday, March 19, 2017

California roll

Minun on pitänyt laskea jo monta kertaa, montako STOP-merkkiä työmatkalleni osuu. En ole päässyt vielä kertaakaan kymmentä pidemmälle ennen kuin jokin muu asia on vienyt huomioni. Useimmiten muut (törtöt) autoilijat ja California roll.

California roll on toki mainio ja herkullinen asia, jos kyse on sushista, mutta kun kyse on liikenteestä, saa se minut puistelemaan päätäni harvasen päivä. California roll tarkoittaa stop -merkin huomiotta jättämistä, eli sen yli rullaamista. Valitettavasti tämä on näillä kulmilla niin yleistä, että sille on kehitetty oma käsitteensä.

USA:ssa rakastetaan stop -merkkejä vähintään yhtä paljon kuin Euroopassa liikenneympyröitä. Liikenneympyrät on korvattu täällä usein all way/ four way -risteyksillä, eli risteyksillä, jossa kaikki risteykseen saapujat tulevat stop -merkin takaa. Ajovuoro määräytyy sen mukaan, kuka saapui risteykseen ensimmäisenä. Yleensä all way -risteykset ovat sujuvia ja mukavia, sillä kenenkään ei tarvitse odottaa vuoroaan kovin pitkään. Joskus homma kuitenkin tökkii, jos joku ei menekään vuorollaan tai rullaa törkeästi suoraan risteyksen yli kanssa-autoilijoista piittaamatta.


Niin houkuttelevaa kuin rullaaminen saattaa joskus hyvällä näkyvyydellä, kiireessä tai tyhjällä tiellä ollakin, yritän muistaa oman ärsytykseni sekä sen, että poliiseille nämä risteykset ovat myös oivia sakkoapajia. Tuttuni sai juuri usemman sadan dollarin sakot, mikä ei tietty paljoa naurattanut. Eikä kyllä naurattaisi sekään, jos joku rullaisi ylitseni juoksu- tai pyörälenkillä.

Meidän naapurustossa stop -merkkejä on melkein joka risteyksessä ja vajaan viiden kilometrin työmatkalleni niitä osuu taatusti ainakin parikymmentä. Joissain risteyksissä ne ovat ihan aiheellisia, mutta toisinaan mietin logiikkaa merkkien takana. Ehkä niitä teetettiin joskus vuosia sitten vahingossa liikaa ja siroteltiin randomisti ympäri kaupunkia. Tai sitten joku päättävä taho vain pitää niistä. Enpäs tiedä... Mutta sen tiedän, että niitä ja niiden yli rullaavia autoja on hämmentävän paljon.




Friday, March 17, 2017

Vihreää

Tänään on riittänyt jännää... Luokkahuoneesta löytyi aamulla pikkiriikkisiä vihreitä jalanjälkiä ja kultakolikot olivat kadonneet aarrearkusta. Jäljellä oli vain ryppyinen viesti tuohtuneelta leprechaunilta, joka ei ollut kovin otettu siitä, että olimme yrittäneet piilottaa kultamme. Leprechaunia ei niin vain höynäytetä...

Mitähän leprechaun tekee varastamallaan kullalla? Mitä sinä tekisit, jos saisit padallisen kultaa?

Minä matkustaisin maailman ympäri ja työparini matkustaisi Euroopan autobahnoille road trippailemaan. Lapsista useampikin keskittyi pohtimaan, miten kullan saisi pidettyä turvassa leprechaunilta ja muutama suunniteli jopa kullan käyttämistä ovelana syöttinä, jonka avulla he nappaisivat leprechaunilta lisää kultaa. Yksi lapsista mietti kultapadan halailua ja toinen haaveili kauppareissusta. Kolmas suunnitteli kullan pesemistä sateessa ja neljäs avulias ehdotti, että pesun jälkeen sen voisi levittää aurinkoiselle pihalle kuivumaan.

Kukaan ryhmämme lapsista ei ole edes etäisesti irlantilainen, mutta nyt pieni pala (amerikkalais)irlantilaista kulttuuria tuli heillekin tutuksi ja jatkaa lasten mukana myöskin tulevina kouluvuosina.

USA:ssa St. Patrick's Day:sta on tullut koko kansan juhla, josta eniten nauttivat lapset ja bilekansa. Omaan elämääni tämä juhla kuuluu lähinnä töitten ja illallisen kautta. Päälläni oli vihreää ja käteni saattoivat myös vihertää leprechaunin avustamisen jäljiltä. Illalla lautaseltani löytyi corned beef asianmukaisine lisukkeineen, vaikka olenkin hyvin tietoinen siitä, että corned beef kuuluu Pyhän Patrickin päivään lähinnä USA:ssa (nykyään ilmeisesti myös Irlannissa, jotta amerikkalais-turistit pysyvät tyytyväisinä).


Mutta arvatkaapa mitä meillä syödään huomenna? No, pyttipannua tietenkin. Kulttuureiden ja perinteiden sekottaminen on kivaa ja herkullista.

Wednesday, March 15, 2017

Kukkaonnea osa 2

Sunnuntai oli minulle suuri kukkapäivä. Sen lisäksi, että pääsin ihailemaan Anza Borregon villikukkia, löysin kotipatioltamme kauan odottamani näyn: Sitruunapuumme nuput ovat vihdoin auenneet kukkimaan.

Ostimme sitruunapuun loppukesästä ja istutimme sen isompaan ruukkuun. Odotin innoissani pian ilmestyviä nuppuja, mutta kukintojen sijaan puu päättikin pudottaa lehtensä. Olin ilmeisesti kastellut sitä liikaa. Kylläpä harmitti! Tiedostan kyllä, etteivät peukaloni viherrä laisinkaan, mutta tällä kertaa haluni onnistua oli suurempi kuin koskaan.

Sain onneksi pelastettua puuni kuolemalta antamalla luonnon hoitaa tehtävänsä: Talven sateet hoitivat kastelun puolestani ja puu alkoi virkoamaan takaisin henkiin. Joitain viikkoja sitten ilmestyivät ensimmäiset nuput ja pian heiveröiset oksat olivat niitä täynnä.

En ole koskaan seurannut minkään kasvin kehitystä näin tiiviisti. Olen tarkastanut tilanteen joka päivä aamuin illoin ja seurannut, kuinka (tuskastuttavan hitaasti) pienet nuput ovat paisuneet paisumistaan.

Nyt kukkia on jo parisenkymmentä, nuppuja ainakin sata lisää. Vaikka kukat ovatkin kauniita ja tuoksuvat taivaalliselle, odotan jo innolla puun seuraavaa vaihetta. Jännä nähdä, kuinka monesta kukasta lähtee kehittymään sitruuna. Toivottavasti ei ihan kaikista, sillä en pysty millään käsittämään, miten heiveröiset oksat voisivat ikinä kestää niiden painon.


Kohta meillä syödään oman puun sitruunapiirakkaa. Namskis! Sitä ennen pitää kuitenkin jatkaa puun tuijottelua ja hellimistä aamun illoin. Kärsivällisyyteni on jälleen koetuksella.

Sunday, March 12, 2017

Kukkaräjähdys

Talven sateet ja viimepäivien helteet ovat räjäyttäneet vihdoinkin eteläisessä Kaliforniassa kyteneen kukkapommin. Aavikot ja luonnonniityt ovat valtoimenaan kukkia ja ennen niin ruskeat maisemat hehkuvat nyt vihreän eri sävyissä ja kaikissa sateenkaaren väreissä.


Olen vahdannut Anza Borregon kukkatiedotteita tiiviimmin kuin säätiedotusta ja odottanut täydellistä sunnuntaita kukkaketoretkellemme. Kärsivällisyyteni (jaa mikä...) palkittiin tänään kun löysin itseni hihkumasta ja hikoilemasta hyvin erinäköisellä aavikolla kuin noin vuosi sitten. Tämä näky ei katoa ihan hetkeen verkkokalvoiltani.












Anza Borregon aavikkopuisto sijaitsee San Diegon läänin "maaseudulla", Julianin, Ramonan ja San Ysabelin kainalossa. Sinne ajelee normioloissa meiltä reilut puolitoista tuntia, toinen toistaan kauniimpia tienpätkiä pitkin. Aamulla matkaan ei mennytkään juuri totuttua kauempaa, mutta iltapäivällä juutuimme ihan totaalisen seisoskeluruuhkaan, joka venytti kotimatkan noin kolmetuntiseksi. Onneksi masemat ja fiilis olivat kohdillaan. 



Ainoa mikä jäi ruuhkan takia harmittamaan, oli Ramonan kamelinmaitotilan (camel dairy farm) avoimien ovien päivän missaaminen. Pääsehän sinne toki joku toinenkin kerta, mutta vauvakamelit taitavat keritä kasvamaan tässä välissä jo huimasti. Näimme kuitenkin vilauksen kameleista tilan ohi ajallessa.  


Jos haluat ihastella Anza Borregon kukkia vielä tänä vuonna, kannattaa matkaan lähteä mahdollisimman pian. Kukinta on ns. rolling bloom, eli edellisten kuihtuessa alkaa jossain muualla taas kukkimaan. Loputtomasti tämä ei kuitenkaan kestä, sillä aavikon paahtava aurinko on jo kesäisen (tuskaisen) kuuma ja toukillakin on näin kevään kunniaksi nälkä. Visitor Centeristä, ja ainakin tänään myös Borrego Springsin keskustasta, sai ilmaisia vinkkejä ja karttoja tämän hetkisistä parhaista paikoista. Anza Borrego on muutenkin täysin ilmainen, sillä sitä ei ole rajattu porteilla eikä parkeeramisestakaan peritä maksua. 

Bonusvinkkinä mainittakoon, että en suosittele laittamaan jalkaan lempparikenkiä. Omien, onneksi jo entuudestaan rönttöisten, kenkieni kohtalo oli tämä:


Kylläpä teki hyvää taas luontoilla ja tuoksutella kukkia. Näiden luontoelämysten avulla jaksaa vielä pari viikkoa ennen kuin suuntaamme uusien ihmeiden pariin Zionin kansallispuistoon.

P.S. Kurkatkaapa vertailun vuoksi kuvia viime vuodelta täältä ja täältä . Oli meinaan aika paljon ruskeampaa...

Friday, March 10, 2017

Perjantaikuulumiset

perjantaisista blogipäivityksistä on tullut puolivahingossa tällaisia Heippa, mitä kuuluu? -postauksia. Eikä siinä kai ole mitään vikaa, joten jatketaan samaan malliin.

Tänään on ollut hymy herkässä. Töissä oli mukavan letkeä päivä ja sääkin oli ihanan kesäinen. Tässäpä siis viikon parhaat:

Tänään töistä palatessani minua odotti siisti koti. Phill oli tosin järkännyt muumimukikokoelmani uuteen uskoon:


Lasten suustakin on tullut taas kuultua yhtä sun toista. Tässä yksi show and tell koko komeudessaan ja kirjaimellisesti:

E: "This is Marie, she's from a movie. She's white and kinda dirty."
Miss Veera: "What movie is this white and dirty Marie from?"
E: "She's not white and dirty. Please don't call her that."
Miss Veera: "Oh, I'm terribly sorry. I crossed a line there." 

Jep, kuuluu kai kategoriaan, minä saan kutsua veljeäni/siskoani/kissaani/koiraani tyhmäksi, mutta kukaan muu ei.

Yhteinä päivänä käytiin myöskin tällainen keskustelu:

L: "Quick, call 911 doctor, my baby is sick."
J: "Yes, your baby is very hot. Does her bellybutton hurt?"
E: "We should probably measure how much she coughs. Ok, she coughs 85 dollars."

Yksi hauska elokuvakin tuli katsottua meidän paikallisessa indie-teatterissa, Kensington Cinemassa: My Life as a Zucchini. Vakava aihe, mutta toteutuksensa (ja ranskan kielen) vuoksi todellinen feel good -elokuva. Suosittelen!

Huomenna aamusta vielä töihin community collegelle ja sitten pääsen minäkin viikonlopun viettoon. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata viimeinkin Anza Borregon aavikolle luonnonkukkia ihailemaan. Talven sateet ja tämän hetkiset helteet ovat saaneet aikaiseksi kukkaräjähdyksen, joka ohitti tänään jopa Trumpin toilailut ja päätyi (kuulemma, en tarkistanut) Washington Postin etusivulle. Siellä saattaa siis olla pari muutakin ihmistä. Onneksi aavikolla on myös paljon aavaa tilaa.

Hauskaa viikonloppua!

Wednesday, March 8, 2017

Luottokorttivaras

Sain eilen tekstiviestin pankiltani. Viestissä petososasto tiedusteli, olinko kenties aikeissa ostaa jotain hieman kyseenalaiselta walesilais yritykseltä. Noup, en ollut. Olin itseasiassa töissä enkä ollut koskaan edes kuullutkaan kyseisestä firmasta, jos sitä on edes oikeasti olemassa.

Nopea soitto pankkiin ja homma oli sillä selvä. Luottokorttini suljettiin ja veloitus hyvitettiin. Koko hommaan ei mennyt juuri viittä minuuttia kauempaa, mutta siltikin harmitti. Ajatus siitä, että joku oli saanut ongittua käsiinsä korttini tiedot puistattaa ja ärsyttää. Kehtaavatkin tulla tökkimään kuplaani, jossa on niin kovin mukava asustaa.

Mystinen veloitus ei ollut kuin vajaa 40 taalaa. Juuri sen verran pieni, että se olisi saattanyt jäädä hyvinkin huomaamatta ilman pankin tarkkaavaista valvontaa. Tästä eteenpäin tsekkaan kyllä korttini veloitukset joka kuukausi hyvin tarkasti ja jätän ehkä jopa mutisematta, jos pankin toiminta tuntuu silloin tällöin hieman liiankin holhoavalta.


En edelleenkään tiedä miten, milloin ja miksi korttini tiedot päätyivät vääriin käsiin, sillä käytän vain turvattuja ja tunnettuja sivustoja sekä nettikauppoja. En siis voi varsinaisesti oppia tästä tapauksesta mitään, mutta extra-tarkkaavainen osaan ehkä olla tästä eteenpäin. Samaa suosittelen kaikille muillekin. Luihuja luottokorttivarkaita on nähtävästi kaikkialla.