Thursday, April 27, 2017

Sosiaalisesti taitavat

Kevät on opettajille aina kiireistä aikaa. Keväällä kalenteri täyttyy arvioinneista, vanhempaintapaamisista, valmistujaisista, kevätjuhlista, taidenäyttelyistä ja USA:ssa myöskin äitienpäivän lisäksi isänpäivästä, jota juhlitaan kesäkuussa.

Vaikka kevätkiireet ovatkin vasta alussa, ruksimme omasta kalenteristamme tällä ja viime viikolla ison laatikon yli: Arvioinnit ja vanhempien tapaamiset on nyt hoidettu kunnialla kotiin.

Koulumme on leikkipainotteinen ja opetussuunnitelma poimitaan lasten luontaisista kiinnostuksenkohteista. Käytännössä tämä tarkottaa opettajille tuntosarvet tarkkana oloa ja lasten leikkien jatkuvaa havainnointia. Jotkut teemat saattavat kestää vain viikon, toisia syvennetään jopa kuukauden verran. Emme tee lasten kanssa tehtäväkirjoja tai opettele akateemisia taitoja paikallaan istuen. Tutkimme, liikumme, pelaamme pelejä, puuhastelemme arkiaskareiden parissa ja opimme siinä samalla tärkeitä perustaitoja.

Ennen vanhempaintapaamisia teimme kuitenkin arvioinnin teaching strategies -ohjelman avulla ja saimme varmistuksen mielikuvallemme siitä, missä kukakin lapsista menee. Erityisesti iloitsimme ryhmäläistemme vahvoista sosiaalisista ja tunne-elämän taidoista sekä kehityksen kaikille osa-alueille ulottuvista leikkitaidoista.

Ryhmämme lapset ovat älyttömän taitavia leikkijöitä ja ratkovat siinä samalla jo aika sujuvasti monenlaisia ongelmia. Lapset neuvottelevat, suunnittelevat, rakentavat, kuvittelevat ja ylläpitävät leikkiä. Jotkut lapsista ovat taitavia "myyntimiehiä", toiset neuvottelevat kompromisseja, kolmannet vaihtavat sulavasti rooleja lennosta ja neljännet seurailevat muiden esimerkkejä. Mukaan mahtuu toki elämää suurempia konfliktejakin eikä uhkauksiltakaan ole aina vältytty: En kutsu sua mun synttäreille, jos... Pääpiirteittäin homma kuitenkin sujuu ja yhä useammin huomaamme vain katselevamme viereistä, kun koko luokka leikkii yhdessä kojootteja - sitä samaa leikkiä, joka alkoi jo marraskuussa.

Lasten menestyksen ja oppimisen ilon lisäksi olemme saaneet hymyillä viime aikoina myös vanhempien tyytyväisille kommenteille. Vanhemmat ihastelevat ja ihmettelevät, kuinka paljon lapset ovat oppineet ja kuinka sujuvasti yhteistyö on sujunut. Me kiittelemme mukavia perheitä ja perheet mukavia opettajia. Meillä kaikilla on juuri nyt aika mukavaa.

Tämän päiväisiä kuivajää leikkejä, joista eräs opettaja saattoi olla enemmän innoissaan kuin lapset

E: Do you like Red Vines? They have red dye in it. Are you allowed to have that?
J: No, that wouldn't be good. Dying is dangerous.
E: How about bubble gum?
J: That's for daddies!

Ja arvatkaa vain, tuliko kyseinen isä tapaamiseen purkka suussa.

Tyytyväinen, mutta väsynyt opettaja kuittaa. Huomenna on jo perjantai!

Monday, April 24, 2017

Uniääniä

Työpäiviini kuuluu tunnin ruokatauko, jonka vietän aina välillä luokkahuoneessamme lauantain community college tunteja suunnitellen. Ryhmämme lapset ovat harvinaisen hyviä nukkumaan päikkäreitä ja posottavat useimpina päivinä kaksi tuntia yhtäsoittoa.

Päikkäreiden aikana kuuntelemme joko musiikkia tai erilaisia ääniä. Löysimme iPadimme syövereistä white noise appsin, jota olemme testailleet viime aikoina ahkeraan. Osa äänistä on minusta totaalisen kamalia enkä voisi kuvitellakaan nukkuvani esim. kissan kehräystä, sammakoiden kurnintaa, hiustenkuivainta tai auton konepellille tippuvia vesipisaroita kuunnellen. Lapsia moinen ei tunnu tosin haittaavaan, vaikka yksi heistä kysyikin minulta, aionko taas tehdä sen myrskyn kun on aika mennä lepäämään. Ilmeisesti myrsky ei ollut kuitenkaan pelottava tai ikävä, vaan ennemminkin turvallinen ja tuttu juttu.

Tänään kuuntelimme sademetsän ääniä, viime viikolla valtameren tyrskyjä. Niihin ääniin voisin minäkin nukahtaa. Eikä muuten ollut kaukana etten olisi oikeasti nukahtanutkin. En kuitenkaan nukkunut, vaan jatkoin sinnikkäästi tuntisuunnitelmani tekoa ja pohdin siinä sivussa omia nukahtamisääniäni.

Minulla on tapana laittaa astianpesukone päälle juuri ennen nukahtamista, mikä avointen ovien kodissa tarkoittaa sitä, että kuuntelen usein koneen hurinaa ja lotinaa juuri ennen nukahtamistani. Siitä tulee mukavan kotoisa olo. Toinen mukava nukahtamisääni on näppäimistön naputus. Phill valvoo usein arkipäivinä minua pidempään ja pelaa viereisessä huoneessa tietokonepelejä. Minusta on kiva kuunnella Phillin tuottamia elämän ääniä, kunhan kyse ei ole kuorsaamisesta. Kuorsaamisen kuuntelu tekee nukahtamisestani jotakuinkin mahdotonta.


Tällä hetkellä väsyttää sen verran paljon, ettei unta tarvitse varmaan kovinkaan pitkään odotella. Seikkailin viime yönä unissani vaikka ja missä ja olin aamulla aivan uupunut. Vilkkaan uniyön jälkeen tuntuu usein samalta kuin lomankin jälkeen: Tarvitsisin toisen yön/loman edellisestä toipumiseen. Onneksi tänään ei tarvitsekaan jaksaa enää mitään muuta kuin syödä. Se minulta hoituu vaikka puoliunissanikin.

Saturday, April 22, 2017

Hedelmät sangriasta

Kuulun ihmisryhmään, joka syö mieluiten hedelmät sangriasta, nyppii mustikkamuffinseista aina muutaman mustikan erillisiksi suupaloiksi, nuolee oreo-keksistä täytteen ensimmäiseksi ja rakastaa maapähkinävoita, jonka seassa on rouheisia pähkinän paloja.

Olen myöskin se tyyppi, joka syö jäätelönsä tuskastuttavan hitaasti, asettelee irtokarkit syömisjonoon ja ostaa kahvilasta lähes aina ihan tavallisen kahvin.

En voi sietää riisipuuroa tai kesäkeittoa, mutta rakastan riisipiirakoita ja kasvissosekeittoa. Rusinat eivät kuulu pullaan eikä maksalaatikkoon, mutta toimivat loistavasti glögissä ja pähkinöiden seurana. Banaani ja suklaa ovat nannaa, mutta eivät koskaan lämpimänä. Paitsi jos kyse on kuumasta kaakaosta tai banaanipannareista.

Nutella on paholaisen keksintö. Tai oli ainakin vielä viisi vuotta sitten.

Oikeasti olen kaikkiruokainen ja äärettömän avomielinen. 

Löysin tänään tuosta ihan nurkan takaa lakritsivaahtokarkki jäätelöä. Se oli niin hyvää, että vieläkin hymyilyttää. Pieni pala Suomen kesää...

Wednesday, April 19, 2017

Possun juomaongelma

Possu on kehittänyt itselleen juomaongelman. Tai oikeammin kai juomattomuusongelman.

Rutiinitarkastuksessa selvisi, että Possun virtsassa on aivan liikaa kristalleja, jotka saattavat hoitamattomana muodostaa virtsakiven. Saimme ohjeiksi lisätä Possun juomista ja ruokkia Possua pelkällä purkkiruualla (wet food). Eläinlääkäri ehdotti myöskin kolmea hiekkalaatikkoa kahdelle kissalle, mutta tähän emme ole vielä valmiita lähtemään mukaan. Kissoilla ei tunnu olevan mitään ongelmaa ison boxin jakamisen kanssa. Kaksi vielä ehkä menisi, mutta kolmannelle en keksi edes mitään järkevää paikkaa hyvin pienessä kodissamme.

Toistaiseksi homma ei ole lähtenyt käyntiin kovinkaan lennokkaasti. Kissat ikävöivät selvästi aamuista kuivaruokaansa ja tuijottavat meitä syyttävästi, kun kippoihin tipahtaa nyt aamuin illoin (huomattavasti kalliimpaa ja fiinimpää) purkkiruokaa. Ruuasta iso osa jää mielenosoituksellisesti syömättä, joten tiedä sitten siitä lisääntyneestä veden saannista... Parina viime aamuna olen antanut kissoille vedessä uitettuja "kuiva"papanoita ja nekin tuntuvat kelpaavan aamuisin purkkiruokaa paremmin.

Veden juontia yritämme lisätä uuden pulppuavan vesilähteen voimin. Tilasin Amazonista vettä solisevan hienouden ja odotan sen tekevän ihmeitä. Toistaiseksi Kisu on pelännyt lähdettä enemmän kuin imuria ja Possu on ollut varovaisen utelias, turvallisen välimatkan päästä. Kumpikaan kissa ei ole juonut lähteestä vielä kulaustakaan.

Muita ideoita en keksi, sillä meillä on ollut aina viileää ja usein vaihdettua vettä tarjolla, jota Possu on mututuntumalla myöskin lipitellyt ihan kohtuullisen ahkeraan. Possu tykkää myöskin leikkiä vedellä ja opettaa hiirileluja uimaan, joten mistään sen kummemasta epämieltymyksestä vettä kohtaan on tuskin kyse.

Mikäli Possun tilanne ei muutu kuukauden kokeilujakson ja kotiniksien avulla, määrää eläinlääkäri hänelle kristalleja hajoittavan erikoisruokavalion. Voin vain kuvitella kuinka syyttävää tuijotusta "lääke"ruoka sitten aiheuttaisikaan.


Possu, Possu... Joisit mielummin liikaa kuin liian vähän!

P.S. Vinkkejä otetaan vastaan, jos jollakulla on omakohtaista kokemusta juomaongelmaisista kissoista.

Sunday, April 16, 2017

Sivuteillä aavikolla

Vaikka perjantaina suupieleni olivatkin kääntyneet alaspäin viettävälle kestomutkalle, tuli tästä viikonlopusta loppujen lopuksi aivan mainio. Lauantaina töitten jälkeen kävimme lähibaarissa heittämässä tikkaa sekä pelaamassa shuffleboardia ja sunnuntaina seikkailimme kavereidemme Jeepin kyydissä Anza Borregon sivuteillä vesiputousta etsien.

Vesiputouksen sijaan löysimme kuivuneen joenuoman.


Muutamia toukka-armeijalta ja paahtavalta kuumuudelta pelastuneita villikukkia.



Palmuja, joiden luo oli mahdoton päästä. (Uskokaa pois, ei jäänyt yrityksestä kiinni!)




Kuolleen kalkkarokäärmeen.


Hyvän fiiliksen (mikä ei liity mitenkään tuohon kuolleeseen käärmeeseen).


Kuivuneen vesiputouksen 


Minulle ihan uudenlaisen seikkailun Jeepin kyydissä.



Puron ja lammen



Sammakkorakastavaiset.



Sekä liskon. Tai siis liskoja. Kymmenittäin liskoja. Puput eivät halunneet tällä kertaa kuvaan, mutta niitäkin näkyi muutamia.


Eipä voi siis valittaa. Pääsiäinen tai ei, tänään oli loistava päivä!

Friday, April 14, 2017

Pääsiäiskateutta

Pääsiäinen on pyhä, joka herättää minussa joka vuosi jonkinmoista kateutta. Suomessa kun kaikki on pääsiäisenä niin paljon paremmin.

Ensinnäkin, Suomessa myydään yllätysmunia, jotka ovat täällä yhä edelleenkin laittomia. En ole varmasti koskaan liian vanha ikävöimään suklaista munaa leluineen. Rahkatonta rahkapiirakkaa osaan onneksi tehdä itsekin, jos vain kerkeisin ja jaksaisin.

Suomessa pääsiäinen tarkoittaa kevättä. Koko maa herää henkiin ja päivät alkavat olemaan jo mukavan pitkiä. Toivo kesästä on käsin kosketeltavaa, vaikka taivaalta saattaa toki tullakin räntää. Muistan vieläkin sen kevätfiiliksen, jota vaikea edes yrittää selittää Suomen säähän tottumattomille. En kaipaa Suomen syksyä enkä talvea, mutta kevättä ja kesää on aina välillä ikävä.

Ja sitten tietenkin ne vapaat. USA:ssa pääsiäinen ei tarkoita kovinkaan monille ylimääräisiä vapaita. Ne jotka viettävät pääsiäistä, juhlivat sitä yleensä sunnuntaina eikä useimmilta työpaikoilta heru vapaita perjantaille eikä maanantaillekaan. Itselläni on ihan normi työviikko ja lauantaillekin opetustunti community collegella. Harmittaa, sillä lauantaille olisi ollut myös Phillin työporukan järjestämä picnic peleineen ja herkkuineen.

Perinteinen pääsiäishaikki näihin maisemiin jää sekin tänä vuonna väliin. 

Täällä on siis kevään sijaan aika heikosti perusteltua kateutta ilmassa. Yritän päästä tästä väärydestä kuitenkin yli ja viettää kivan viikonlopun peepsejä mussutellen. Hauskaa pääsiäistä tai ihan normiviikonloppua!

Tuesday, April 11, 2017

Lemppari kalet

Tiistai-illan pikavinkki laiskalta apukokilta.


Uusi lempparitapani valmistaa kalea, eli lehtikaalia on paahtaa sitä hetken aikaa uunissa. Pyöräytä trimmattu curly kale pienessä määrässä öljyä, mausta se suolalla ja pippurilla ja pistä 5-7 minuutiksi 400 F/ 200 C uuniin.

Rapeaa, sitkeää ja pehmeää, kaikkea yhdellä purauksella. Namskis!

Ei minulla tällä kertaa sitten muuta kerrottavaa ollutkaan. Ajatukset risteilevät vielä reissun, arjen ja tulevan välimaastossa eikä niitä saa oikein millään kahlittua paperille. Jään siis odottelemaan selkiyttä ja inspistä ja rouskuttelen haaveillessani vähän lisää kalea. Palaillaan kun aivot taas toimivat!