Saturday, November 30, 2013

Faktoja ja kysymyksiä

Ou nou, minut on haastettu kahdesta eri blogista mukaan 11 faktaa ja 11 kysymystä haasteeseen. Ideana on kertoa itsestä 11"tuntematonta" faktaa, vastata haastajan 11 kysymykseen sekä haastaa mukaan 11 uutta blogia 11 uuden kysymyksen kera. Ja tietenkin myös kiittää haastajia kaikkien käytössääntöjen mukaisesti.

Kiitos Nina (Adventures of the K Family) ja Ice Princess (Snapshots from California) tähän haastavaan haasteeseen haastamisesta

Faktat ensin...

  1. Olen kummallinen aamuihminen: Rakastan aamuja, mutta en halua jakaa niitä kenenkään kanssa 
  2. Minulla on kutiamispäiviä: joinain päivinä kutian tosi helposti, toisina en ollenkaan 
  3. Olen aina pitänyt koulusta (silloinkin kun sitä ei voinut sanoa ääneen). Jos opiskelusta maksettaisiin, olisi unelma ammattini varmastikin opiskelija 
  4. Liikutun ja itken todella helposti elokuvia ja telkkariohjelmia katsellessani 
  5. Olen innostuja. Innostun helposti ja täysillä 
  6. Haluaisin käyttää korkokenkiä, mutten tunne oloani luonnolliseksi korkkarit jalassa (+ Phillin perässä on muutenkin vaikea pysyä) 
  7. Kärsivällisyyteni/kärsimättömyyteni on hyvin valikoivaa. Lasten kanssa olen todella kärsivällinen, mutta odottaminen ja jonottaminen ottavat usein koville 
  8. Inhoan pikaruokahampurilaisia, mutta rakastan oikeita, meheviä ja lihaisia, hampurilaisia (ja lihapullia!) 
  9. Syön melkeinpä joka päivä jogurttia
  10. Olen huono tunnistamaan ihmisiä kadulla. Näimme kerran Magic Johnsonnin Los Angelesissa, mutta minulla ei ollut hajuakaan kuka hän oli ennen kuin Phill kertoi minulle 
  11. Juuri USA:han muutettuani (eli 6 vuotta sitten) minulle tultiin sanomaan kolme kertaa, että näytän Kirsten Dunstilta. Otan sen kohteliaisuutena, vaikken kyllä yhdennäköisyyttä koskaan huomannutkaan 
Ja sitten hyvin jouluisiin vastauksiin... Tällä kertaa englanniksi

Ice Princess:

  1. Did you celebrate Thanksgiving? If so, how? I sure did. It was probably my favorite Thanksgiving ever. Good food and even better company! 
  2. When do you put Christmas tree up? Growing up, we put our tree up the night before Christmas Eve. Phill and I don't have a set date for that. Just before Christmas, probably... 
  3. Real of fake? Real! Always real. 
  4. Favorite Christmas food? Finnish Christmas cookies with blue cheese (Cookies are food, right? 
  5. What is the worst gift you've ever gotten from your parents? I'm lucky, they don't give bad gifts 
  6. Did you brave the crowds at Black Friday? No... We made it to the mall but turned around because couldn't find parking. So, we came back home to eat leftovers and watch movies. Way better deal I think. 
  7. How and with who will you be celebrating Christmas? I don't know yet. Definitely with Phill, maybe with some friends too. We'll eat well, play games, read, relax, have a picnic and so on... 
  8. How many elves does Santa have? I don't know but they're everywhere! 
  9. Favorite Christmas smell/scent? The smell of delicious food 
  10. What is your favorite Christmas memory? Hmmm...tricky one... I love the general spirit of Christmas when you feel truly, madly, deeply, completely happy 
  11. What do you hope to accomplish next year? Another tricky one. More happines and getting a new and challenging job 

Nina:

  1. What is your favorite Christmas memory? See above (lazy is my middle name) 
  2. Wrapping paper of gift bags? Wrapping paper. So much more fun! 
  3. What is your favorite Christmas movie? The snowman. I watched it every single Christmas Eve when I still lived in Finland 
  4. Favorite Christmas song(s)? Varpunen jouluaamuna. It's a smiling through my tears - kind of song 
  5. Time for confession: have you recycled Christmas presents? Never! 
  6. Do you send Christmas cards? Mail or email? Do you buy them from the store, make yourself,...? Unfortunately I don't. I'm very bad with cards. I always buy them but never remember to mail them. I suck. 
  7. Is there anything annoying about this time of year? If so, what is it? The crowds. There are moments when I just hate people :p 
  8. What do you usually serve on Christmas dinner? I don't like traditional Finnish Christmas foods but we follow the idea: smashed potatoes, pork or turkey, and roasted root vegetables + smoked fish, cheese, rye bread, Christmas cookies, date cake etc... 
  9. What are some of your favorite Christmas decorations that you are going to put up? (or have already put up...:-) ) Do you prefer themed or homey Christmas trees? My favorite decoration is a traditional Finnish enkelikello. I put it up yesterday (and realized I have only four candles left for it...) As far as trees go, homey tree is my thing 
  10. What kind of tree topper do you have? Angel, star, something else? Ok, this is silly... Our topper is a reindeer finger puppet. Our first tree together was a little table tree and I put the reindeer up there as a joke. I never took it off and we started to like it. Next year the reindeer went back up without questions...we had created a tradition :). 
  11. What are some of your most important Christmas traditions? Picnic (another unintentional tradition), The Snowman -movie, Christmas Morning breakfast, (when in Finland) a trip to the cemetery 

My not so Christmasy questions:

What is your favorite weekday and why? Mikä on lempi viikonpäiväsi ja miksi?
Describe your day with 3 words... Kuvaile päivääsi kolmella sanalla...
Do you make New Year's resolutions? Teetkö uudenvuodenlupauksia?
What is your favorite song right now? Mikä on lempi laulusi juuri nyt?
Do you ever sing alone? Laulatko koskaan yksin?
Do you have any guilty pleasures? Onko sinulla mitään "kiellettyjä" nautintoja?
What is the most memorable vacation you ever took? Mikä oli ikimuistoisin lomasi?
Where would you like to travel next? Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
What is your favorite sound in the world? Mikä on lempiäänesi maailmassa?
If you were an animal it would be...? Jos olisit eläin, se olisi...?
Your one wish for Santa? Yksi toivomus joulupukille?


Haastan mukaan seuraavat blogit:

Iivika T. http://stuckedforlife.blogspot.com/
Mia http://miagoesaupair.blogspot.com/
Sugar http://sugarantelope.blogspot.com/
Raija http://lumiaurinko.blogspot.com/
M http://loikoomo.blogspot.com/

En osaa laskea yhteentoista selkeästikään... Siihen nähden olen päässyt siis hyvin pitkälle elämässäni.

Olipa kiva haaste! Tuli mieleen ala-asteen ystäväkirjat ja slämärit. Niitä oli aina niin kiva täytellä ja lukea. Kiitos siis vielä kerran haastajille!

Perään jouluisia arkistokuvia


Kisullekin joulusukka tietty...





Siellä se meidän poro möllöttää...


Enkelikello ja joulumuffinsit


Kisu osallistuu


Joulunpäivän picnic (vuosiluku on muuten näissä kuvissa väärä...pitäisi olla 2011)


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Friday, November 29, 2013

Ähky ja onnellinen

Eilen oli kivaa. Niin kivaa, etten muistanut edes ottaa juurikaan kuvia. Täytyy siis vain muistaa.

Taisin aiemmin mainitakin, että olemme viettäneet kaikki edelliset yhteiset thanksgivingimme Phillin perheen luona New Jerseyssa. Tänä vuonna meidän ei ollut mahdollista lähteä reissuun, joten päätimme järjestää oman friendsgivingin.

Torstaina Phill puuhaili ihan koko päivän keittiössä. Minä avustin, siivoilin ja juoksin kaupassa hakemassa unohtuneita aineisosia. Pisin operaatio oli tietenkin kokonaisen kalkkunan kypsentäminen. Kalkkunamme painoi komeat 18 lb ja vietti uunissa kuutisen tuntia.

Kalkkunan valmistus 101

Pesu

Tyhjennys

Suolaus

Stuffing

Täyttö

Sitominen

Voiharso

Kalkkunan lisäksi meillä syötiin stuffingia (kuivaa ja märkää), gravya, karpalohilloketta, perunamuussia, vihreitä papuja, sipulipaistosta, kurpitsakeittoa ja tulista päärynäsalaattia. Tähän kun lisätään alkupalapöydän vihannekset, juustot, keksit ja oliivit sekä kolme jälkkäripiirakkaa, ei taida olla ihmekään, että osa vieraistamme päätyi pötköttelemään olohuoneemme "ähkynurkkaukseen".


Ruoka oli hyvää ja sitä oli taatusti riittävästi. Ruokaakin parempaa oli kuitenkin tunnelma ja meidän monenkirjava vierasjoukkomme. Koolla oli meidän lisäksi 11 uutta ja vanhaa ystävää vähän sieltä sun täältä. Koska meillä ei ole toivoakaan mahduttaa tällaista joukkoa saman pöydän ympärille (eikä edes tarpeeksi tuoleja), oli illallisemme hyvin vapaamuotoinen. Emmekä me kyllä muunlaisia kekkereitä osaisi järjestääkään. Hienostelematta hyvää ja hauskaa - siinä meidän motto.

Yöllä vieraiden jo lähdettyä ja Phillin kaaduttua suorin vartaloin sänkyyn, tuli mieleeni kaksi sanaa, jotka kieteyttivät päivän olennaisimmat aika hyvin: 

Thankful and Full

... joulua odotellessa

Wednesday, November 27, 2013

Kiitollinen

Kiitospäivän aattoilta tuoksuu piirakoille ja kuulostaa The Lumineersilta. Kalkkuna on metsästetty ja kaapit täynnä huomisten herkkujen raaka-aineita. Tuntuu todella hyvältä, oikeasti kiitolliselta.

Tänä kiitospäivänä olen kiitollinen siitä, että:
  • Minulla on maailman paras mies (joka huhkii vielä keittiössä) ja maailman ihanin kissa (joka nukkuu sylissäni)
  • Minulla on mahtava perhe, joka on kaukana, mutta aina mielessäni
  • Minulla on ihania ja tärkeitä ystäviä - uusia ja vanhoja
  • Olemme olleet tänä vuonna todella terveitä (selkäkin on jo kunnossa!)
  • Saan kutsua San Diegoa kodikseni ja että se myöskin tuntuu jo ihan kodilta (niin ja auton koti "pysyy" New Hampshiressa - vältämme siis sen parin tuhannen verolaskun)
  • Myös talomme alkaa näyttämään ja tuntumaan kodilta. Tästä tulee todella kiva!
  • Saimme kokea tänä vuonna huimia juttuja. Päällimäisinä mielessä Tournament of Roses ja road trip sekä kaikki isommat ja pienemmät jutskat, matkat ja tapahtumat. Suomessakin pääsin piipahtamaan ihanan ystäväni häissä
  • Saimme elää suurimman osan vuodesta ihan tavallista arkea
  • Kotimme täyttyy huomenna ystävistä, joiden kanssa saamme jakaa tämän minulle jo rakkaaksi muodostuneen juhlapäivän.
Hyvää kiitospäivää kaikille sitä viettäville!


Tuesday, November 26, 2013

Ihanana-kamala Kalifornia

Seurasin tänään uutisista talvimyrskyn etenemistä. Olin aika onnellinen nykyisestä sijainnistani. Ihana Kalifornian sää! Sitten lähdin DMV:hen rekisteröimään meidän toista autoa ja selvittelemään ajokorttisotkujani... Kamala Kalifornian DMV ja verotuskäytännöt!

Tällä kertaa minulla ei ollut DMV:hen aikaa varattuna. Olisi kyllä kannattanut olla! Edelläni oli 45 ihmistä. Aikaa jonottamiseen meni pari tuntia ja asioideni selvittelyyn yksi tunti lisää. Enkä edes saanut  hoidettua kumpaakaan asiaa loppuun asti. Ajokorttikuvioistani on muodostunut varsinainen byrokratian kukkanen. Jos olisin tiennyt, mikä soppa tästä syntyy, olisin pitänyt New Hampshiren ajokorttini siihen asti, kun Green Card -asiani ovat selvillä. Mutta kun en tiennyt... Varsinainen ajokorttini umpeutuu tammikuussa ja uutta minulle ei myönnetä ennen kuin päätös Green Cardini kohtalosta saapuu. Tammikuun jälkeen pitää siis pärjätä vanhentuneen kortin ja kuukausi kerranllaan myönnettävän jatkoaikapaperin kanssa. DMV:n setä oli kyllä sitä mieltä, että military-puolisoiden Green Card -päätökset tulevat keskimääräistä nopeammin. Tiedä häntä sitten... Toivottavasti!

Ajokorttia enemmän ottaa päähän Kalifornian verotuskäytännöt, joista toivoisin tietäneeni aiemmin. Phillin military statuksen ansiosta meidän ei tarvitse maksaa ihan kaikkia veroja, mutta ei se paljoa lohduta, jos loppusumma on silti $2441. Luit ihan oikein, ei menneet pilkut sekaisin, vaikka silmissä hieman mustenikin summan nähtyäni. Syynä oli meidän upouusi auto, josta emme maksaneet New Hampshiressa penniäkään veroja (ihana New Hampshire!). Koska auto on ollut omistuksessamme (tai leasauksessamme) alle vuoden, joudumme maksamaan Kaliforniaan Use Tax (käyttöveroa). Tämä johtuu siitä, että uusi automme käyttää nyt ahkerasti Kalifornian teitä. Kallis osavaltio tämä Kalifornia! Ilman tätä lisäveroakin joutuisimme maksamaan rekisteröinnistä yli $300. Vertailun vuoksi voin kertoa, että Portsmouthinssa maksoimme n. $30. Yritämmekin nyt sumplia asiat niin, että saisimme jatkaa auton rekisteröimistä New Hampshiressa. Militaryn ansiosta sen pitäisi olla mahdollista. 

Mutta niin tässä nyt kävi, että kauniille Kalifornian säälle tuli juuri aika kallis hintalappu...


Tämän illan olenkin sitten tehnyt hengitysharjoituksia kynttilän valossa. Askartelin muuten nuo kynttiläkipot ihan itse! Kaikki minun kanssani käsityötunteja viettäneet taisivat juuri pudota tuolilta. Veera askartelee (vapaa-ajalla), maailmankirjat ovat sekaisin!

Monday, November 25, 2013

Maanantai huumoria

Mainitsin viime viikolla, että viihdytämme itseämme usein huonolla huumorilla. Tavallistakin kauniimpana huono huumorimme kukoisti viime keskiviikkona liikenteessä jumittaessamme. Jossain La Jollan ja Point Loman välillä Phill keksi loistavan San Diego -kuvausprojektin, jonka kävimme toteuttavassa samaisena iltapäivänä Mission Beachilla. Tässä tulos, nauttikaa:

Veimme kuvissa esiintyvän vohvelin rannalle nauttimaan kauniista päivästä. Vohveliystävämme on kaupan valmisvohveli, merkiltään Eggo. Rannalla peuhatessaan Eggo muuttui hiekkaiseksi, siitä tuli siis Sandy Eggo. Sanokaapa tuo nopeasti, amerikkalaisittain ääntäen... Kuulostaako tutulta?

Saanko esitellä, Our Sweet Sandy Eggo (San Diego) pictures:




Lopuksi vohveliystävämme leikki lokin kanssa...ja katosi.

Sunday, November 24, 2013

Taco shop

Meksikolaisesta ruuasta pitävän ei tarvitse olla koskaan nälissään San Diegossa vieraillessaan - vaihtoehtoja riittää. Kävimme tänään lounaalla lentokentän takana, international restaurant row -kadunpätkällä sijaitsevassa Taco Shop Lucha Libre ravintolassa. Ihastuin paikkaan kolmesta syystä:

1. Tacon sai halutessaan salaatinlehteen käärittynä
2. Loistava salsavalikoima ja rapsakoita, tulisia (pickled) porkkanoita
3. Uusia kylttikuvia

Suosittelen!





Saturday, November 23, 2013

Viinitilalla

Muutaman pilvisen ja sateisen päivän jälkeen aurinko palasi hellimään eteläistä Kaliforniaa. Kaunis ilma, vapaapäivä ja kavereidemme houkuttelevat sanat saivat meidät vakuuttumaan, että tämä lauantai oli kuin tehty viinitilaviereilua varten. Suuntasimme siis kulkumme Temeculan kaupunkiin, Mount Palomar Wineryyn.

Temeculasta löytyy useita viinitiloja, mutta tänään keskityimme vain tähän yhteen. Söimme lounasta bistrobaarissa, nautimme maisemista ja maistelimme viinejä. Ystävämme ovat tilan jäseniä, joten normaalisti $12-15 maksava kuuden viinin maistelu oli meille täysin ilmainen. Tai ilmainen ja ilmainen... Ostimme kotiin viemisiksi sherrya ja pullollisen shorty's Bistro Red -viiniä.

Joku toinen kerta nappaamme mukaamme ison porukan viininystäviä ja suuntamme viinitiloille koko viikonlopuksi. Kun nyt kerran Kaliforniassa asumme (ja viinistä pidämme)...








Friday, November 22, 2013

Se aika vuodesta

Kehtaankohan tunnustaa :)? Istun sohvalla vilttiin kääriytyneenä ja hörpin jouluteetä... Näin meillä San Diegossa. Kylmä hiipi luihin ja ytimiin, kun jutteluhetki ulkona venähti ja aurinko alkoi häviämään horisontin taakse. Olisipa meillä sauna - lause jota ei usein kuule Veeran suusta!

Olen ollut pari viimepäivää ihan holiday-tunnelmissa. Ilmoitin jo Phillille aikovani koristella tänä jouluna omalla mittakaavallani yliampuvasti. Lunta täällä ei ole eikä tule, mutta pimeää kyllä riittää. Talviajan ansiosta pimeä tulee humahtaen jo pitkälti ennen kuutta. Kynttilöille ja tunnelmavaloille olisi siis käyttöä. Asettelin tuikut jo kauniiseen riviin pöydälle, mutta muistin sitten, että kaikki meidän tulitikut ja sytkärit jäivät New Hampshireen. Noh, huomenna sitten...

Phillin tuoma homecoming ruusu alkaa olemaan jo aika nuupahtanut. Tilalle voisi hankkia thanksgiving kukkia.

Huomenna pitää muutenkin asetella tuikut uudelleen, sillä pöytämme vaihtuu uuteen. Viimesunnuntainen kysymysmerkkipöytä jäi kauppaan ja tilalle valkkautui karvan verran isompi ja paljon vaaleampi pöytä. Pöydän lisäksi huomenna saapuu kirjahylly (johon ei tule kirjan kirjaa) ja pieni end table sohvan jatkoksi. Olemme myöskin valinneet seinälle ripustettavat kuvat kaikkien niiden tuhansien road trip-kuvien joukosta. Oma taide paras taide!

Pihakalusteiden kanssa pitää ilmeisesti odottaa kevättä, kun täällä on nyt niin tosi talvi. Just joo ja mur! Löysimme Searsin nettisivuilta aivan täydellisen ulkokalustesetin 70% alennuksella. Olimme yhtä hymyä, kunnes meille valkeni, että setti (tai mikään muukaan setti) ei ole saatavilla talviaikaan. Miksi ihmeessä niitä sitten mainostetaan kissan kokoisin kirjaimin netissä? En ymmärrä, en! On vähän sellainen olo, että joku varasti juuri tikkarini. Ehkäpä me teemmekin kalusteemme itse (lue: minä visioin ja Phill tekee). Jos vain joku lisäisi viikkoon pari päivää ja päivään pari tuntia...

Mutta koska nyt kerran on talvi, niin ostinpas sitten itselleni ne himoitsemani syyssaappaat. Joinain iltoina/öinä ne ovat tulleet jopa melkein tarpeeseenkin. 


Näillä kelpaa lähteä kohta kuusimetsään joulukuusta valitsemaan.

Thursday, November 21, 2013

Jatkoaika

Yksi Phillin parhaista ystävistä jatkoi tänään sopimustaan kuudella vuodella laivastossa. Minulla ei ole pienintäkään havaintoa, miten tämä hoidetaan muissa militaryn haaroissa, mutta laivastossa tyyli on hyvin vapaa. Yksi Phillin "sivutöistä" oli useiden vuosien ajan uraneuvojana (career counselor) toimiminen, minkä vuoksi minäkin olen nähnyt yhden jos toisenkin reenlistment-seremonian. Tämänpäiväinen seremonia toimitettiin täpötäydessä olutravintolassa.

Virallisen valan ja epämuodollisen ympäristön sekoittaminen on minusta ihanan kiehtovaa. Reenlistment on iso päätös, mutta varsinainen päätös ei ole (toivottavasti/tuskin) syntynyt baarissa, vaan vakavan pohdinnan tuloksena. Siksi päätöstä pitääkin juhlistaa juuri niin kuin kukakin parhaaksi näkee. Parhaimmillaan seremonia on ikimuistoinen ja "kantajansa" näköinen.

Tänään koolla oli iso porukka minulle todella tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Muistelimme vanhoja, naureskelimme tälle hetkelle ja suunnittelimme tulevaa. Edessä on holiday season (täällä thanksgiving, joulu ja uusivuosi), mutta vain harvoilla meistä on mahdollisuus matkustaa kotikotikotiin perheen luo. Siksipä meidän laivastoperhe nouseekin arvoon arvaamattomaan. Vaikka minulla onkin ikävä perhettä ja ystäviä Suomessa (ja maailmalla), on ihanaa tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon täälläkin. Innolla jo odotan, mitä ensi viikon thanksgiving tuo tullessaan. On muuten ensimmäinen thanksgiving jossain muualla kuin Phillin perheen luona New Jerseyssa! Toivottavasti uunista pyörähtää ulos täydellinen kalkkuna.

Vanha kuva Portsmouthin ajoilta

Joulu 2007 Hawaijilla... Samoilla meiningeillä taitaa mennä myös tänä vuonna

Väärä käännös

Ennen San Diegoon muuttamista minua peloteltiin Kalifornian tukkoisilla teillä ja agressiivisilla kuskeilla. Ei olisi kannattanut uskoa. Ruuhkia on silloin tällöin siellä täällä (todennäköisesti samoilla teillä joka päivä samaan aikaan), mutta mitä kuskeihin tulee, Massachusettsin "massholet" pesevät Kalifornian autoilijat mennen tullen. Täällä on ihan mukava ajella, kunhan vain muistaa olla huomaavaisen aggressiivinen ja pysyttelee liikenteen rytmissä.

Joskus voi kuitenkin käydä niin, että yksi kortteli ja yksi virhekäännös lisäävät matkaan iloisen puolituntisen ja vähän päälle. Näin meille kävi tänä aamuna.

Lähdimme liikkeellen klo 7:35. Ajatuksenamme oli käydä ruokkimassa ystäväni kissat ja suunnata sen jälkeen yhdessä tukikohtaan salille ja asioita hoitamaan. Ystäväni asuu muutaman sadan metrin päässä samalla kadulla, mutta typerien liikennejärjestelyiden vuoksi autolla matkaa kertyy lähemmäs mailin verran. Lisäksi jokaisessa risteyksessä on stop-merkki ja hidastetöyssyt. Ja jos meiltä pääsee helposti ja nopeasti 5-motarille, ei samaa voi valitettavasti sanoa ystäviemme talon sijainnista. Jonottelimme parin korttelin väliä lähemmäs 15 minuuttia ennen kuin pääsimme edes kääntymään motarille johtavalle tielle. 

Kun käännös tuli vihdoin ja viimein ajankohtaiseksi, teki Phill ajatuksissaan virheen ja kääntyi pohjoiseen johtavalle rampille. Seisovassa ruuhkassa ei asialle mahtanut enää yhtään mitään, vaan edessä oli lisää jonottelua aivan tukossa olevalle rampille, yhden exitin välin pituinen pyrähdys motarilla sekä pieni seikkailu La Jollassa. Meinasimme jo heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa aamun suunitelmat lennosta, mutta sisu ei antanut periksi. Päätimme pysyä suunnitelmissa ja höystää aamuamme todella huonolla (mutta ah niin täydellisellä) huumorilla. Keksimästämme valokuvausprojektista lisää myöhemmin...ehkä. Perille tukikohtaankin toki pääsimme - hieman ennen yhdeksää.

Eksymisestä, liikenneongelmista ja huonosta huumorista tuli päivän kantava teema. Mutta ei se mitään, tärkeimmät asiat tulivat hoidettua ja uusissa kortteleissa seikkaillessa tuli löydettyä yhtä sun toista hyödyllistä, hauskaa ja mielenkiintoista. Kuten tämä:


Samalla kertaa saa pestyä sekä auton että koiran. Ei laisinkaan hullumpaa.


Tuesday, November 19, 2013

Aika rauhoittua

Tänä aamuna sängystä ylös kömpiminen ei meinannut onnistua ollenkaan - siis ihan kirjaimellisesti. Selkäni päätti esittää vastalauseensa (ties mille) ja jymähtää. Aamun treenisuunnitelmat vaihtuivat kevyeen soutamiseen ja reilun tunnin venyttelyyn.

Vaikka olenkin joogaillut kesästä asti säännöllisesti, on venyttely ja rauhoittuminen minulle edelleenkin treenieni heikoin lenkki. Selän jumiutuminen pakotti pysähtymään hetkeksi ja sepäs tekikin ihan hyvää - sekä keholle että mielelle. Siinä venyessä ja vanuessa kerkisin ensin ajattelemaan kaikki mahdolliset ajatukset ja sitten vaipumaan jonkinlaiseen ajattelemattomaan tilaan. Pikkuhiljaa selän lihakset antoivat sen verran periksi, etten sentään päätynyt sängyn pohjalle (tai lähinnä kovalle lattialle) koko päiväksi.

Ei yhden aamun venyttely vielä tietenkään ihmeitä tehnyt. Selkäni on edelleenkin hyvin jäykkä. Ohjelmassa on siis lisää rauhallisia venyttelyaamuja. Joskos vaikka jotain tästä oppisinkin ja muistaisin taas ainakin hetken aikaa, että välillä on hyvä rauhoittua - ennen kuin on pakko.

Mission Baylta löytyi eilen tällaista rauhallista kauneutta

Kissavahtina

Ystäväni lähti matkoille ja pyysi minua kissavahdiksi. Eipä tarvinnut kahta kertaa pyytää. Ei taida olla kovinkaan suuri salaisuus, että olen päivä päivältä pahempi crazy cat lady. Kissat ovat ihania!

Ystävälläni on kaksi rescue kissaa: Mama ja Botas. Botas (espanjaksi saappaat) on kuin pieni nallekarhu. Hän on kaikkien ystävä, varsinkin jos on olemassa edes pieni mahdollisuus, että sinulta saattaisi saada ruokaa. Botaksen voi napata syliin ja rapsuttaa mahaa. Kissojen ei kuuluisi tykätä maharapsutuksista (Kisun raja menee kolmessa rapsutuksessa), mutta muistio ei koskaan tavoittanut Botasta.


Mama on maailman ihanin pallon muotoinen kissa. Mama on kokenut elämässään kovia ja on siksi hieman varautunut uusien ihmisten kanssa. Mutta sen verran minussa taitaa olla kissakuiskaajan vikaa, että Mama päätti tehdä kohdallani poikkeuksen. Ensimmäisen ruokintavierailun ajan Mama tuijotti minua pöydän alta. Toisella kerralla hän uskaltautui jo lähelle. Kolmannella sain luvan rapsuttaa ja sitten se olikin menoa. Nyt hän kiehnää ja kehrää aivan kuin olisimme tunteneet toisemme aina.


Käyn ruokkimassa ja hellimässä ystäväni kissoja joka aamu ja ilta. Vastalahjaksi saan happihyppelyn ja extra-paljon kissarakkautta. Kisu oli aluksi hieman tuohtunut kotiin kantamastani vieraiden kissojen tuoksusta, mutta enää häntä ei kiinnosta. "Ihan sama, kunhan rapsutuksia ja ruokaa riittää myös minulle." Ja niitähän riittää! Antaisikohan Kisu meidän ottaa toisen kissan...?




Sunday, November 17, 2013

Sisustusoluet

Pari vuotta sitten vietimme puoli syksyä sisustuskaupoissa kierrellen. Ostimme silloin jota kuinkin kaiken mahdollisen, mitä kotiin nyt yleensä ostetaan. Aluksi kaupoissa kiertely ja sisutuslehtien selailu oli hauskaa, mutta jossain vaiheessa uuvahdimme aivan totaalisesti ja pelkkä huonekaluliikkeen ohi ajaminen sai meidät kaivamaan valkosipulit ja ristit esiin. Viimeiset Marimekon kangas"taulut" taisivat päätyä seinälle vasta helmikuussa, paria tuntia ennen kuin ensimmäiset viikonloppuvieraamme tulivat kylään.

Portsmouthin kotimme sisustus oli meille kummallekin mieleen. Kaikki oli uutta ja juuri siihen tilaan hankittua. Koti tuntui kodilta ja miellytti kummankin silmää. San Diegon kodin nähtyämme ymmärsimme aika pian, että parin vuoden pituinen tauko projekti kodin kanssa oli tullut päätökseensä: Isompi tila vaati isompia huonekaluja. Eipä siis auttanut muu kuin sukeltaa takaisin sisustuksen ihanaan maailmaan.

Viikon kestäneen suunnittelun ja netin selailun jälkeen pääsimme tänään vihdoin itse asiaan ja päädyimme Morena Boulevard Plazalle shoppailemaan. Plazalta löytyi täyden kympin huonekaluliike, lamppukauppa ja puutarhaliike - kaikki mitä tarvitsimme. Kaikista iloisin yllätys oli Metro Decor-huonekaluliike, jonka tyyli kolahti ja hinnat sopivat meidän 'emme tiedä kuinka kauan asumme tässä talossa ennen kuin taas muutamme' -elämäntyyliin. Koska olemme me, emme ostaneet vielä tänään mitään, vaan päätimme sulatella kaikkea näkemäänne yhden illan verran. Huomenna sitten takaisin tositarkoituksella.

Meidän uusi pöytä?

Jos Phill saa jatko-ordersit San Diegoon, nousee ostoslistan ykköseksi hedelmäpuu


Onnistuneen kauppakierroksen kruunuksi suuntasimme Little Italyyn Bottlecraft beer shoppiin olutostoksille. Phill ja olutkauppa = lapsi ja karkkikauppa eikä minuakaan tarvitse kehottaa kahdesti astumaan sisään. Uusien oluiden maistelu ja vanhojen tuttujen nautiskelu on meille parhautta parhaimmilaan. Tänään ohjelmassa oli siis sunnuntai-illallisen sijaan sunnuntainen olutmaistelu. Kaksi ehdotonta olutsuosikkiani ovat Allagash White ja Goose Islandin Sofie. Täytyy kuitenkin myöntää, että West coast IPA:t maistuvat kerta kerralta paremmilta. Local on kova sana!

Maun lisäksi myös etiketit ovat tärkeitä (minulle)

Kaksi uutta ja maistuvaa tuttavuutta

Saturday, November 16, 2013

Onnensirpaleita

Jos sirpaleet todella tuovat onnea, pitäisi meidän olla maailman onnekkain pariskunta. Katselimme eilen lasivarastoamme ja totesimme, että olisi varmaankin aika hankkia lisää. Ehkä universumi yritti todistaa pointtinsa kädestä pitäen, sillä noin tunnin kuluttua keskustelustamme rikkoutui se viideskymmenesviides lasi iloisesti räsähtäen. On varmasti sanomattakin selvää, että meidän kaapista löytyy vain hyvin halpoja ja simppeleitä tusinalaseja. Muuten olisimme joutuneet vararikkoon jo aikapäiviä sitten.

Sirpaleita siivotessani (ja Kisun kuonoa syrjään työntäessäni) rupesin pohtimaan, tuovatko sirpaleet onnea vai onnekkuutta. Ne kun taitavat kuitenkin olla kaksi ihan eri asiaa. Jotta onnekkuus tekisi onnelliseksi, pitää sitä osata arvostaa. Ja jotta sitä osaisi arvostaa, pitää tietää, mitkä asiat minut tekevät juuri tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa onnelliseksi. Onnellisuus ei ole vakio, vaan muuttuu ja elää ihmisen mukana.

"Kel onni on se onnen kätkeköön." Muistan vieläkin elävästi, kuinka paljon nuo sanat hihityttivät minua ja ystäviäni musiikkiopiston konsertissa. Muita säkeitä en laulusta sitten muistakaan. Jos näihin sanoihin pitäisi luottaa, olisin minä pulassa pahemman kerran. Kun olen oikein onnellinen, kuplii se väkisinkin näkyville. Jos onni pitäisi piilottaa, paisuisivat kuplat pääni sisällä hillittömän hallitsemattomiksi ja saattaisivat jopa puhjeta. Voisi pian käydä niin, että onni pysyisi piilossa myös itseltäni. 

Joskus elämä potkii päähän oikein kunnolla ja tuntuu ettei matkassa ole hiukkastakaan onnea. Noina hetkinä niitä pieniä onnenmurusia vasta tarvitaankin. Aina ei ole helppoa olla onnellinen, mutta silloinkin auttaa, jos löytää edes yhden tärkeän murusen, josta pitää kiinni. Iloitaan siis onnesta ja annetaan sen näkyä. Onnellisuus on kaunista ja parhaimmillaan ympäristöön levitettynä. Hyvällä säkällä se saattaa jopa tarttua ja aloittaa onnellisuusepidemian.