torstai 27. helmikuuta 2014

Myrskyä odotellessa

Muuttaessani USA:han isäni esitti vienon toiveen, että pysyisin poissa alueilta, joilla esiintyy myrskyjä ja muita luonnonmullistuksia. Päädyin Hawaijille. Hawaijilla olisi ollut mahdollisuudet tarjota mullistuksia tulivuorenpurkausten ja maanjäristysten kautta tsunameihin ja hirmumyrskyihin, mutta olimme onnekkaita ja säästyimme kaikelta extra-jännitykseltä.

Kesällä 2008 vierailin ensimmäistä kertaa Kaliforniassa ja kappas vain, sain heti kokea oikein kunnon 5.4:n magnituden maanjäristyksen. Olin järistyksen sattuessa yksin ostoskeskuksessa ja Phill oli juuri soittanut tulevansa hakemaan minut lounaalle. Yhtäkkiä lattia alkoi twistata jalkojeni alla ja tavarat putoilla hyllyiltä. Ihmiset kirkuivat ja säntäilivät paikasta toiseen, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtunut ja mitä tässä pitäisi tehdä - taisin hyytyä aika totaalisesti. Ensimmäinen ajatukseni oli pommi, kunnes joku huusi suoraa huutoa earthquake! Järistys meni nopeasti ohi eikä aiheuttanut suuria tuhoja.  Puhelinyhteydet olivat pitkään kokonaan poikki, mutta nämä kaksi onnekasta uunoa kävelivät heti toisiaan vastaan.

Viikkoa myöhemmin lensin Los Angelesista Chicagon kautta Albanyyn. Olimme päätyneet Phillin kanssa eri lennoille ja Phill odotteli minua jo Albanyssa siinä vaiheessa, kun vaihdoin konetta Chicagossa. Tai siis yritin vaihtaa. Juuri ennen koneeseen astumista koko lentokenttä päätettiin evakuoida kellariin lähestyvän tornadon tieltä. O'hare oli aivan kaaoksessa eikä kukaan tiennyt, mitä yläkerroksissa tapahtuu. Lopulta kuulin huhun, että tornado oli kuin olikin kiertänyt kentän vähän kauempaa ja voisimme palata takaisin maanpinnalle. Mitään virallista tietoa asiasta en koskaan saanut.

Turvatarkastuspisteeseen päästyäni minulle kerrottiin, että lentoni ovi sulkeutuisi juuri nyt. Sprinttasin kengät kädessä lentokentän halki lähtöportille ja olin viimeinen koneeseen päässyt matkustaja. Juuri kun kone oli aikeissa rullailla kiitoradalle, kuulutti kapteeni, että tornadon kanssa kulkenut ukkosmyrsy oli juuri iskemässä lentokentälle ja joutuisimme odottamaan sen tyyntymistä lentokoneen sisällä. Myrskytuulet paiskoivat pientä paikalliskonetta melkoisella voimalla ja vieressäni istunut nainen oli aivan hysteerinen. En ole ikinä pelännyt lentokoneessa sen ollessa ilmassa, mutta tuolloin kyllä pelotti. Tämäkin tarina päättyi kuitenkin onnellisesti laskeutuessamme keskellä yötä Albanyyn ja päästessäni Phillin viereen nukkumaan.

New Hampshireen muuttaessamme en kuvitellut joutuvani kokemaan kovinkaan ihmeellistä luonnon voimaa, mutta olin ah, niin väärässä. Talvimyrskyt, northeasternit ja Sandy pitivät jännitystä yllä tasaisin väliajoin. Ja olihan meillä yksi maanjäristyskin, joka saattoi kaataa jossainpäin kaupunkia yhden roskiksen. Ehkä. Minulta taisi jäädä koko järistys tuntematta. Kisu kyllä käyttäytyi sinä iltana todella kummallisesti.

Ja nyt olemme sitten San Diegossa - maanjäristysten luvatussa kaupungissa. Maanjäristyksen riski on huomattava ja se on hyvä tiedostaa. Pieniä järistyksiä tapahtuu lähes päivittäin, mutta ne ovat niin pieniä, ettei niitä voi millään erottaa ohi ajavan rekan aiheuttamasta tärinästä. DMV:llä jonotellessani viihdytin itseäni inforuutua katsomalla ja opin, että maanjäristyksen sattuessa pitää duck, cover and hold - mene matalaksi, suojaa itsesi ja pidä kiinni. Mene siis tukevan pöydän alle pidä pöydästä kiinni.

Tornado-uhkaa en sen sijaan kuvitellut koskaan näkeväni aina aurinkoisen San Diegon sääkartoilla. Ja taas olin väärässä. Eteläistä Kaliforniaa varoitettiin eilen rajuista ukkosmyrskyistä, tulvista ja mahdollisesti jopa tornadosta. Sade kyllä kelpaisi, mutta tornadoa tämä talo ei taida kestää. Mutta vaikea tuota uhkaa on kovin tosissaa ottaa, kun ainakin tämänpäiväinen hirmumyrsky tarkoitti paria tuntia sadetta. Tästä pääset kurkkaamaan tämänpäiväisiä myrskykuvia. Eipä tässä siis taida olla kovin suurta huolta. Phill kysäisi tänään tukikohdassa, mitä mieltä siellä ollaan asiasta ja sai osakseen aika räkäiset naurut. Ja uskokaa pois, tukikohdassa otetaan kaikki vähänkään mahdolliset skenaariot yleensä aika tosissaan.

                   

Sen verran tänään kuitenkin satoi, että sain laittaa Hai-saappaat hetkeksi jalkaani näyttämättä ihan idiootilta. Nuo saappaat ovat nähneet jo aika paljon maailmaa. Sääli, että San Diegossa ne joutuvat istumaan suurimman osan ajasta pimeässä kaapissa. Sadepäivät ovat oikeasti aika kivoja, silloin kun niitä on näin harvakseltaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti