Sunday, April 22, 2012

Päiväkotielämää

Työelämä on vienyt mukanaan ja blogi jäänyt heitteille. Mutta nyt alkaa ryhtiliike! On niin paljon kerrottavaa, etten oikein edes tiedä, mistä alkaa... "Onneksi" tänään on pitkästä aikaa hieman harmaampi päivä ja kerrankin aikaa istua alas ja kirjoittaa.

New Englannin talvi oli kummallinen ja jotakuinkin olematon alusta loppuun. Valkoisia päiviä oli n.4, joista viimeisin ja valkoisin maaliskuun alussa. Lumityöt tehtyäni, alkoi sää lämpiämään ja viikon kuluttua keikuttiinkin jo parissakymmenessä asteessa. Maaliskuun puolessavälissä koettiin "kesän" eka helleaalto, jonka jälkeen paluu normaaleihin kevätlukemiin tuntui hyvin karulta. Viime viikolla päästiin taas nauttimaan lämpimistä/kuumista keleistä ja nyt on sitten sateen vuoro. "Jos et pidä New Englannin säästä, odota hetki ja se on jotain ihan muuta." Totuus löytyy vanhoista sanonnoista.

Maaliskuun alussa alkoivat myös työt lastentarhanopettajana 1-2 -vuotiaiden ryhmässä. Olen lead toddler teacher pienessä kolmen ryhmän päiväkodissa. Päiväkoti on rekisteröity 17:lle lapselle ja opettajia meillä on kolme+yksi tauottaja lounasaikaan. Minun ryhmässä on kerrallaan viisi lasta, joista kolme tarvitsee hoitoa viitenä päivänä viikossa ja loput kaksi vain 1-3 päivänä viikossa. Lapsiryhmä on siis joka päivä hieman erilainen, mikä tuo työhön sekä haasteita että kivaa vaihtelua. Hyvä oppitunti ryhmädynamiikasta!

Haasteita ja hyviä puolia löytyy myös pienestä ryhmästä, joka minun täytyy hallita yksin aamusta iltaan. Viisi 1-2 -vuotiasta kuulostaa mukavan pieneltä ryhmältä, mutta kyllä minulla on usein toista opettajaa ikävä siirtyessämme sisään ja ulos jyrkkiä portaita, vaihtaessani vaippoja ja etenkin päiväuniaikaan. Iltaisin tietää kyllä tehneensä töitä :). Hyvä puoli pienessä ryhmässä on sen hallittavuus lasten näkökulmasta. Pienen lapsen on vaikea hahmottaa ja hallita isoa ryhmää, vaikka aikuisia olisikin enemmän. Lisäksi nautin suunnittelun vapaudesta. Ainoana opettajana minulla kaikki vastuu ja vapaus tehdä päivistä toimivia ja mielekkäitä. Ruoka-ajat ja päiväunet ovat kelloon sidotut, mutta muuten olen saanut vapaasti muokata rytmiä ja rutiineja konsultoimatta muita opettajia. Onneksi minulla on taskussa koulutusta ja jonkun verran jo kokemustakin. Jos tämä olisi ensimmäinen työpaikkani lastentarhanopettajana, voisin olla aika hukassa.

Lämmin kevät ja ihana piha ovat myös helpottaneet työtäni valtavasti. Kunnon ulkoilu rauhoittaa, rentouttaa ja saa lapset nukahtamaan huomattavasti helpommin. Sateisina ja "kylminä" päivinä täällä ei mennä ulos, sillä lapsilla ei todellakaan ole kunnon sade- ja ulkoiluvaatteita. Tätä on suomalaisen vaikea käsittää... Miksi oi miksi!?! Sisäpäivät ovat piiiiitkiä ja lapset hyppivät seinille!

Toinen käsittämätön asia (suomalaisesta näkökulmasta) on ruuan laatu. Päivästä toiseen valkoista leipää tai sokerimuroja aamupalaksi, pizzaa, nuggetteja, mac and cheesea yms. lounaaksi ja suolaisia tai makeita keksejä välipalalla. Vihannekset ja hedelmät tulevat tölkeistä ja jäävät useimmiten lautaselle. Yöks! En ikinä syöttäisi tuota moskaa omalle lapselleni. Ravintoarvot ja vaihtelevuus ovat aika nollassa.   

Noh, ainahan töistä voi valittaa ja harva työpaikka on täydellinen. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä se, että jalka on Amerikan työmarkkinoiden oven välissä ja minulla on töitä omalta alalta. Tulevaisuudelle riittää uusia suunnitelmia ja pilvilinna haaveita - tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin.