Arkinen rakkaus

Huomenna vietettävä Valentine's Day (tai suomalaisittain ystävänpäivä) kuuluu niihin juhlapäiviin, joita en ole koskaan osannut ottaa täysin omakseni. Onhan se toki ihanaa saada kukkia ja suklaata tai käydä yhdessä syömässä - yhtenä vuonna oven takaa löytyi jopa Hawaijilta Bostoniin matkustanut Phill. Mutta mitä pidempään olen jakanut elämääni Phillin kanssa sitä paremmin olen ymmärtänyt, että se kaikista syvin rakkaus ja ne täydellisimmät yhteiset hetket ovat usein hyvinkin arkisia.

Arkista rakkautta kunnioittaakseni annoin Phillille uppeluksiin mukaan pienen muistikirjan. Muistikirjan sivuille olin kirjannut pieniä asioita tai syitä, miksi rakastan häntä. Syitä on yhtä monta kuin erossaolopäiviäkin. Kaikki kirjoittamani asiat saavat minut hymyilemään, vaikka joillekin niistä saatankin välillä pyöritellä silmiäni ja huonoina päivinä jopa ärsyyntyä. Jokaikinen syy, iso ja pieni, on kuitenkin tärkeä ja iso osa meitä ja meidän suhdettamme. Rakkaus ja pitäminen (loving and liking) eivät kulje joka hetki käsi kädessä.

Tänään sain Philliltä sähköpostin, jonka otsikko oli AHHHHHHH!!!! I suck! Nauroin ääneen, kun minulle selvisi, että Phill ei löydä muistikirjaansa mistään. Mikä täydellinen esimerkki! Hän on ihan varma, että pakkasi sen mukaan, mutta minne? Näen sieluni silmin, kuinkä hän etsii ja myllää kassiaan, todennäköisesti jopa tuijottaa suoraan muistikirjaan, muttei siltikään löydä. En ole tippaakaan vihainen enkä harmissani, minua vaan hymyilyttää. Tiedän satavarmasti, ettei Phill hukannut kirjaa tahallaan tai piittaamattomuuttaan. Tuollainen Phill on ja juuri tuollaisena minä sitä rakastan. Phillillä on joka päivä jotain hukassa - jotain, minkä minä sitten löydän samantien.

      

Arkea ja onnea Hawaijilla... Juoksulenkin jälkeistä aamupalaa ja hömppää televisiosta. Kiitos ystävälleni, joka vieraili luonamme kesällä 2010 ja tallensi nämä hetket. Tuo sohvakuva on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi Phillin ja minun lempikuvista ja löytyy nykyään myös kotimme seinältä.

Sama pienten ja tavallisten asioiden merkittävyys tulee esille miettiessäni perhettäni, ystäviäni ja Suomea. Kotikotikotia ikävöidessäni ajatukseni eksyvät Peltosaaren sillalle, Seminaarinkadun pyöreän pöydän ympärille, Ilokiven ruokalaan, Jyväsjärven rannalle, tutun leikkipuiston keinuihin, mökkilaiturille ja vanhempieni keinutuoliin. Noissa ja monissa muissa paikoissa on eletty arkea, sitä ihan tavallista elämää ja koettu ikimuistoisia hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa. Kaikkia hetkiä en ole osannut arvostaa juuri silloin, kun ne ovat tapahtuneet, mutta toisiin pieniin hetkiin yhdistettyinä niissä piilee koko elämän suola, sokeri, chili ja kardemumma.

Jyväsjärvi

Mökkilaituri kuutamolla

Nyt jään sitten jännityksellä odottamaan, mistä se muistikirja putkahtaa esille. Ellei sitten käy niin, että minä poimin sen Phillin repusta hänen palattuaan kotiin... Näin omin silmin, kuinka Phill pisti sen reppuunsa, joten jossain sukellusveneen syövereissä se taatusti piileskelee.