Möröstä Hattivattiin

Valitsin sunnuntaiaamuna kahvikupikseni Mörkö-kupin. Oli ihan sellainen olo. Minun oli ikävä ja olin iiiiihan yksin. Mökötin kymmenen minuuttia, kunnes sain itsestäni tarpeekseni. Onneksi päivän pelastus ja paras mahdollinen seura olivat vain yhden tekstiviestin päässä.

Viime viikkoinen Torrey Pinesin sunnuntaikävely sai jatkoa Lake Miramarilla. Lake Miramar on tekojärvi, jonka ympäri pääsee kiertämään joko päällystettyä tietä tai pienempiä polkuja pitkin. Matkaa kierroksella on n. viisi mailia. Järvellä vasta huomasin, kuinka paljon olin kaivannut järven tuoksua ja laineiden liplatusta. Liekö johtunut suomalaisesta lenkkikaveristani ja suomen höpöttämisestä, mutta hetkittäin pystyin melkein kuvittelemaan olevani Suomessa (kunnes mutkan takaa ilmestyi näkyviin lisää palmuja ja kaktuksia) - paino siis sanalla melkein.

Ranta- ja metsäkaktuksen kaveri: rakkauskaktus

Havut, palmut ja haitulat... Kaikki sulassa sovussa

Niiskuneiti pelkäsi kylmää vettä, mutta kokosi sitten itsensä. Kiitos kuvaajalle!

Etsintäkuulutettu kala ja inhotut simpukat...

Leppoisan ihana kävelymme kuorrutettiin ystäväni leipomalla ruisleivällä, Muumimamma-teellä ja salmiakkihunajalla, NAM! Nyt tuntui ihan siltä, kuin olisin ollut Suomessa.

Iltateelle valkkasin Mörön sijaan energisiä Hattivatteja. Selkeästikin onnistunut sunnuntai!

Olisi muuten kiva kuulla, millä perusteella muut valkkaavat muumimukinsa...