Väsymokien lisäksi sain tänään myöskin todeta mieheni olevan paljon coolimpi kuin minä. Sain Philliltä sähköpostia, jonka ymmärtääkseni minun piti tarkistaa pari sanaa Urban Dictionarysta, eli eräänlaisesta slangi-sanakirjasta. Kyllä masensi! Suomen suosituimmat (putous)hokemat ovat olleet minulle jo pitkään aivan hepreaa (vaikka ei kai niissä niin kauheasti ymmärrettävää olekaan). Mutta nytkö minun pitää myöntää olevani pudonnut tyystin kelkasta ja kärryiltä myöskin internet-lyhenteiden kanssa. YOLO:t, LOL:lit ja ROFL:it vielä ymmärrän, vaikken niitä itse yleensä käytäkään, mutta sillä ei vielä pitkälle pötkitä.
Taitaa kuitenkin olla parempi, että kärryiltä putoaminen ilmenee niin ettei ymmärrä eikä niin, että käyttää kaikkia lyhenteitä a) sujuvasti väärin (Oh, that's so sad, LOL) tai b) väärissä tilanteissa (Ooops, my bad, LOL - virallisessa työhön liittyvässä sähköpostissa. Tarina on tosi.).
Mutta nyt olisin kyllä valmis nukkumaan, onhan kellokin jo melkein kuusi. Aikainen herätys ja aktiivinen ulkoilupäivä alkavat painamaan silmiä kiinni. Olen kehittänyt itselleni parin viimeisen päivän aikana addiktion rikkaruohojen nyppimiseen...tai repimiseen. Yhden kompostisäiliön verran niitä irtosi jo eilen ja tänään melkeinpä toinen mokoma. Sääli vaan, että se ei siltikään näy vielä missään muualla kuin multana kynsien alla.
Huomenna pistän pystyyn vielä viimeisen yhden naisen lätkästudion. Olisi kyllä paljon jännempää, jos Phill ja muutama meidän lätkähullu kaveri olisivat kuivalla maalla. Amerikkalaiset ovat siitä jänniä tyyppejä, että heistä kaikki eivät välitä lätkästä. Todella kummallista... Ja todella tylsää.
Tiedän tunteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti