Sunnuntai 14.10

Mikä ihana päivä! Aamu alkoi herkkupuurolla ja jatkui luontoretkellä. Pakkasin eväät, hain ystäni kyytiin ja suuntasimme auton nokan kohti Palomar Mountainia.

Matkalla kohtasimme sumua ja miljoona ylämäkeen puskevaa pyöräilijää, mutta huipulla paistoi aurinko. Kävelimme kolmella eri reitillä yhteensä kymmenen kilometriä, ihailimme maisemia pilvien yllä, valokuvasimme ja söimme tietenkin myös eväitä.

Luonnon rauhassa oli ihanan helppo hengittää ja antaa mielen levätä. Metsässä on ihmisen hyvä olla!

Palasimme takaisin San Diegoon neljän aikoihin, joten kerkisin vielä hyvin valmistelemaan lounaat koko ensi viikoksi ja katselemaan The Shape of Water -elokuvan. Sovimme ennen Phillin lähtöä viettävämme etänä elokuvatreffejä, eli katselevamme samoja elokuvia ja juttelevamme niistä sitten sähköpostien välityksellä. Homma on toiminut puolittain. Olemme kyllä katsoneet samat elokuvat, mutta keskustelu on ollut aika vähäistä hyvin heikon sähköpostiyhteyden vuoksi. Mutta samapa tuo. Olen nauttinut elokuvista ja siitä ajatuksesta, että jossain tuolla merten syvyyksissä Phill on katsellut samat pätkät ja ajatellut ehkä minua. Toistaiseksi olemme katselleet The Shape of Waterin lisäksi The Greatest Showman, I Kill Giants, Lady Bird, Coco sekä Pitch Perfect 3 elokuvat. Kaikki muut ovat olleet mielestäni loistavia, mutta Pitch Perfect saa arvosanaksi aika odotetustikin vain mjah.

Loppuillan ohjelmassa ei ole mitään tuorepuuron tekoa ja kissojen rapsuttelua kummempaa. Lupasin mennä huomenna töihin jo seitsemäksi, joten nukkumaan olisi parasta päästä suht ajoissa.

Kiitos kaikille viikkoni seuraajille. En edelleekään lupaa mitään elämää suurempaa blogini suhteen, mutta Instagram (veeralampi) pysyy taatusti aktiivisena ja blogikin saattaa päivittyä hieman aiempaa ahkerammin.

Tästä taas kohti uutta viikkoa!

Lauantai 13.10

Tänään ei soi kello, mutta herään silti jo ennen puolta seitsemää ja olo on ihmeen virkeä. Köllin kuitenkin sängyssä hetken aikaa ja rapsuttelen päälläni möyriviä kissoja. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään!

Teen aamupalaksi banaanista ja kananmunasta "pannareita" (kaksi munaa, yksi muussattu banaani) ja laitan lautaselle lisäksi kreikkalaista yogurttia, maapähkinävoita, vadelmia ja vaahterasiirappia. Herkkua! Teen sohvalle pesän ja enkä edes mieti vielä päivän muita puuhia.

Yhdekseltä on aika nousta kunnolla ylös ja alkaa hommiin. Siivoan kodin alkulämpäksi ja lähden hieman kymmenen jälkeen salia kohti. Ajelen tällä kertaa Point Lomaan, sillä haluan juosta ennen jalkatreeniä mäkiä ja portaita. Siihen tarkoitukseen on Point Loman tukikohta aivan mainio! Ihailen juostessani tummia pilviä ja kerkiän juuri sateen alta salille. Eilen illalla satoi ja ukosti ihan kunnolla, mutta tämä kuuro on nopeasti ohi. Tuoksu on silti ihanan raikas.

Treenin jälkeen suuntaan kulkuni Liberty Stationille Trader Joe's kauppaan ruokaostoksille ja Libery Marketiin lounasta metsästämään. Suosittelen tsekkaamaan Liberty Stationin, jos ikinä vietätte aikaa San Diegossa! Sieltä löytyy jotakuinkin kaikkea viehättävässä paketissa.

Päädyn ostamaan lounaaksi empanadas "piirakoita" ja teen niiden kylkeen salaatin. Jumitun taas hetkeksi sohvalle ennen kuin saan kumman päähänpiston hyökätä vierashuoneemme kimppuun. Huone on ollut jo pitkään enemmänkin varasto kuin mitään muuta. Ärsyttävää! Olen luvannut itselleni tekeväni asialle jotain sitten syksyllä, kun ulkona sataa ja on synkeää. Tänään taitaa olla se päivä... Kaivan kaikki ostamamme julisteet ja taideteokset esiin ja alan suunnittelemaan, miten laittaisin ne seinälle kaikkein järkevimmin. Siivoan myöskin vaatekaappini ja karsin taas jätesäkin verran vaatekeräykseen lähteviä vaatteita. Urakkani päätteksi huone on vähintäänkin yhtä sekainen kuin aiemminkin, mutta nyt minulla on ainakin jonkinlainen idea siitä, mitä aion siellä tehdä.

Alkuillasta päätän lähteä vielä Mission Valleyn kauppoihin ostamaan kehyksiä. Michael's on lottovoitto ja sieltä löytyy yhtä lukuunottamatta juuri oikeanlaiset. Ja koska Michael's on ihan Targetin vieressä, pitäähän sielläkin piipahta. Targetista ostan tällä kertaa vain ja ainoastaan sitä, mitä lähdin hakemaan: taulunkiinnitystarroja. Kerta se on ensimmäinenkin.

Saavun kotiin kuuden aikoihin ja alan heti samantien ruuanlaittopuuhiin. Teen uunilohta, uuniranskiksia ja niin ikään uunissa kypsennettyä parsakaalia. Nams! Ostan nykyään loheni aina Trader Joe's :ta, sillä sisäpiiritietojeni mukaan heillä on todella tarkat kriteerit kalojensa suhteen. USA:ssa näiden asioiden kanssa kannattaa ihan oikeasti olla tarkkana, sillä kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

Ruuan kypsyessä uunissa, laitan ensimmäiset taulut seinälle. Loput saavat odottaa toiseen päivään, sillä kiinnitystarrat loppuvat kesken. Huone näyttää jo nyt kivemmalta, mutta kuvia en aio ottaa ennen kuin huone on vimppaa myöten valmis.

Illallisen jälkeen saan vielä inspiksen leipoa jauhottomia maapähkinävoi suklaa keksejä. Herkuttelen vaniljajätskillä ja uunituoreella keksillä, katselen jälleen kerran hömppää, kirjoittelen blogia ja sähköposteja, juon lasin viiniä ja fiilistelen uutta tauluseinää. Lauantait ovat ihania!

Ennen nukkumaan menoa pitää muistaa vielä laittaa kameran akku lataukseen, sillä huomenna on tiedossa retkipäivä metsään. En malttaisi odottaa!

P.S. Noista kekseistä tuli ihan mielettömän hyviä. Resepti ei ole oma keksimä, mutta jaan sen mielelläni muillekin:

1 cup maapähkinävoita (sellaista, missä ei ole muuta kuin maapähkinöitä ja suolaa)
1/2 cup vaahterasiirappia
1 muna
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl vanílja extract

Sekoita sähkövatkaimella sekaisin ja lisää

1/2 cup kaurahiutaleita
1/3 cup tummia suklaahippuja

Paista 350 F noin 13 minuuttia (ohje sanoi kymmenen, mutta minulle se ei riittänyt)
sirottele päälle isorakeista merisuolaa (minä käytin vaniljalla maustettua)

Perjantai 12.10

Aamu alkaa taas kerran kesken unen. Olen unessani matkalla Riihimäen uimahalliin Phillin kanssa. Jep, juuri näin jänniä unia minä näen. Herääminen kestää taas hetken, mutta hommaa helpottaa huomattavasti se, että on vihdoinkin perjantai.

Työparini on tänään poissa ja oletan päivästä tulevan kiireisen. Olen väärässä. Kaikki menee smoothisti kepeän perjantaifiiliksen ansiosta. Olemme taas kerran todella paljon ulkona. Koulumme piha on suunniteltu niin, että siellä voi tehdä lähes kaiken sen minkä sisälläkin. Maalaamme, syömme aamusnackin picnic tyylillä, pesemme leluja, laulamme ja tanssimme, hypimme, juoksemme, kiipeilemme, tasapainoilemme, luemme kirjoja ja kokkailemme mutakeittiössä.

Ruokatauollani käyn taas kävelyllä. Matkalla kohtaan nukkuvan kodittoman miehen, kitarajamit, kaksi keski-ikäistä moottoripotkulaudoilla kiitävää naista sekä vanhan oppilaani isän, joka taittaa matkaa skeittilaudalla vaaleanpunainen polkupyörä sylissään. Tervetuloa North Parkiin!

Teen tänään taas hieman normaalia pidemmän työpäivän ja pääsen lähtemään vasta hieman viiden jälkeen. Suuntaan taas kerran Coronadoon salille. Perjantai-illat ovat aivan parhaita ajankohtia salitreenille. Salilla on juuri sopivan hiljaista ja rento meno. Juoksen ensin kymmenen minsaa vauhdilla ja soudan perään toiset kymmenen niin lujaa kuin lähtee. Tämän päälle teen ylävartalotreenin painoilla. Energiaa riittää ja treeni kulkee hyvin.

Kotiin ajellessa on jo ihan pimeää. San Diegon downtownin valomeri näyttää kauniilta Coronado sillalta katsellessa. Motarille päästyäni huomaan yllätyksekseni, että se lainehtii vedestä. Sillan toisella puolella on ilmeisesti satanut hetki sitten kaatamalla. Sateen tuoksu saa mieleni tekemään punaviiniä, joten päätän poiketa vielä kauppaan ennen kotiin ajamista. Olen kuullut joskus tutkimuksesta, jonka mukaan lasi punaviiniä vastaa tunnin salitreeniä. Jos treenaa ensin tunnin ja nautiskelee sen jälkeen lasin viiniä, elää varmasti ikuisesti.

Kotona huomaan, että hupparini on päällä nurinkurin. Hups. Se selittääkin kaikki ne ruokakaupassa saamani hymyt. Oh well, tämä menköön pimeyden piikkiin. Ruokin kissat, nautiskelen lämpimästä ja rentouttavasta suihkusta ja syön illalliseksi eiliseltä jäänyttä jackfruit pastaa. Kaadan itselleni lasin viiniä ja alan kirjoituspuuhiin.

Loppuillan ohjelmassa on nautiskelua. Suklaata ja viiniä, telkkarista jotain hömppää ja pehmoinen kissa (tai kaksi) sylissä. Aivan mahtava fiilis! Perjantai-illat ovat parhaita!

Torstai 11.10

Herään hieman ennen kuutta siihen, että jalkojeni päällä pyörii tornado. Syy löytyy herätessä.

Ennen tämä oli jokaöistä meininkiä, mutta nykyään Possu tulee enää harvemmin jalkojen päälle leikkimään.Tai ehkäpä en vain enää herää siihen. Sängystä löytyy meinaan lähes joka aamu hiiri. Onneksi meillä ei ole ollut yhtä kertaa lukuunottamatta oikeita.

Tein eilen illalla tuorepuuron jääkääppiin tekeytymään, joten aamupala hoituu helposti. Heitän sekaan valmiiksi pilkkomani mangot sekä mantelivoita ja haudutan kupposen rooibos teetä. Vietän sohvalla taas kerran liian kauan aikaa ja tulee kiire. Lähden töihin viime tipassa ja kiroan, kun huomaan, että kotimme on ympyröity tietöillä. Tie on poikki joka suuntaan, joten ei auta muu kuin pujotella puomien välistä. Onneksi työmiehet eivät ole vielä paikalla.

Saavun töihin pari minuuttia myöhässä, mutta onneksi meillä ole ihan pilkun tarkkaa. Töypäivä menee taas vauhdilla ja huomattavasti pirteämmissä merkeissä kuin eilen. Vietämme ihan koko aamun ulkona ja lounasaikaan kaikilla on nälkä. Omalla tauollani käyn kävelyllä ja lasten nukkuessa teen paperihommia tietokoneella.

Pääsen töistä puoli viideltä ja suuntaan suoraan Coronadon tukikohtaan rannalle. Olen tehnyt nyt "kesällä" lähes joka viikko yhden treenin rannalla. Se on aivan parasta. Juoksen puoli tuntia rantaa edestakaisin vaihtelevilla nopeuksilla ja teen päälle toiminnallisen jalkatreenin. Hyppyjä, kyykkyjä, tasapainoiluja, loikkia, askelkyykkyjä... Kaikkea kivaa. Samalla saan nauttia aaltojen pauhusta ja joka viikkoisesta lentonäytöksestä. Viimeviikolla ihailin jettien harjoituksia, tänään vuorossa ovat helikopterit.

Kotiin ajellessani seuraan auringonlaskun kehittymistä ja kerkiä kotiin sopivasti h-hetkellä. On pakko kävellä vielä korttelin ympäri ja imeä itseeni viimeisetkin aurinkoenergiat.

Kotona ryntään samantien lämpimään suihkuun pesemään hiekat jaloista, sillä treenaan rannalla aina paljain jaloin. Suihkun jälkeen ruokin jaloissa pyörivät kissat ja kokkailen itselleni jackfruitista (en tiedä mitä sen on suomeksi...), pavuista ja kikhernepastasta illallista. Ruuan kypsymistä odotellessa napostelen raakaa kesäkurpitsaa ja selailen Instagramia.

Loppuilta kuluu taas tuttuun tapaan kotona. Pesen pyykkiä, kirjoittelen, selailen nettiä, kuuntelen Bastillea ja leikin kissojen kanssa. Tänään on ohjelmassa vielä skype-treffit äidin ja isän kanssa kunhan Suomessa herätään.

Tämä torstai on ehdottomasti täynnä toivoa. Ihan kohta on viikonloppu!

Keskiviikko 10.10

Olen yleensä todella huono päivämäärien kanssa, mutta 10.10 on taottu niin syvälle selkärankaani, etten unohda sitä varmasti ikinä. Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Aamu alkaa taas kellon soitolla 6:15. Olen vielä syvässä unessa ja herääminen kestää hetken. Saan viereeni kaksi innokasta (ja nälkäistä) kehrääjää. Teen aamupalaksi saman setin kun eilenkin. Itse tehtyä ruisleipää, hummusta, paistettua kananmunaa, avocadoa ja tomaattia. Istahdan sohvalle syömään ja selaamaan nettiä, mutta homma keskeytyy kun sälekaihdinten välistä siivilöityy vaaleanpunaista valoa. On pakko käydä kurkkaamassa.

Kaikki blogiani tai Instagramia seurvaat tietävät jo taatusti, etten voi vastustaa auringon laskuja ja nousuja.

Työpäivä menee väsyneissä merkeissä, vaikkei päivässä mitään vikaa olekaan. Ruokatauolla hengailen koululla ja höpöttelen työkaverini kanssa. Suunnittelemme pian naimisiin menevän työkaverimme "bridal showeria".

Pääsen tänään kotiin jo puoli viideltä, eli siis silloin kun työpäiväni kuuluukin päättyä. Ajelen kaupan kautta kotiin, soitan pari puhelua ja hoidan muutaman asian netissä. Tähän kaikkeen menee yllättävän kauan aikaa ja kello alkaa lähenemään jo kuutta. Aika alkaa kokkailemaan.

Teen illalliseksi quinoa salaattia, johon tulee quinoan ja vihersalaatin lisäksi uunissa kypsennettyä ruusukaalia, porkkanaa ja sipulia sekä pannulla haudutettua papu, paprika, herkkusieni, kesäkurpitsa seosta. Ihan mielettömän hyvää! Olen vähentänyt nyt Phillin poissaollessa lihan syöntiä reilusti. Syön joka viikko jonkin verran vaaleaa lihaa, kalaa ja kananmunia, mutta valtaosa aterioistani on kasviperäisiä. Tämä ruokavalio on tuntunut kaikkein toimivimmalta ratkaisulta juuri nyt.

Illallisen jälkeen on aikaa kirjoitella blogia ja sähköposteja, katsella Parks and Recreation -sarjaa, venytellä ja rullailla. Kroppa tuntui tänään aika väsyneeltä ja tukkoiselta, joten lepopäivä tuli tarpeeseen.

Pian koittaa se hetki, josta olen haaveillut tänään aika moneen otteeseen: Saan rojahtaa sänkyyn ja jatkaa aamulla keskeytyneitä unia. Ihanaa, että huomenna on jo torstai!

Tiistai 9.10

Jos ei muusta vielä tiedäkään, että San Diegoon on tullut syksy, niin pimeyttä ei pääse täälläkään pakoon. Kello 6.15 on vielä aivan pimeää eikä sängystä ole helppo päästä ylös. Yritän pelastaa aamun värikkäällä aamupalalla ja matcha teellä. Luovuin viime talvena kofeiinista, mutta päätös ei ole mitenkään ehdoton. Juon silloin tällöin vihreää teetä ja pari kertaa olen nautiskellut jopa kupposen kahvia.

Tiistaiaamut ovat töissä yleensä kiireisiä, niin tänäänkin. Aamu menee vauhdilla ja pian on jo lounasaika. Syön keittoani lasten kanssa samaan aikaan ja vastaan ainakin kymmenen kertaa kysymykseen WHAT'S THAAAT? Varsinaisella lounastauollani käyn kävelyllä ja naureskelen Halloween-koristeille. Sää on jotakuinkin täydellinen, sunny and seventy, niin kuin San Diegossa kuuluukin olla.

Pääsen töistä viideltä ja ajelen suoraan Coronadon tukikohtaan salille. Matkalla alkaa väsyttämään, mutta väsymys hälvenee heti kun saan juostua itseni vauhtiin. Teen alkulämpän jälkeen noin 45 minuutin mittaisen keskivartalo, selkä ja olkapääpainoitteisen treenin. Treenin jälkeinen olo on niin hyvä, että taidan hymyillä itsekseni. Vastaantulijoitakin hymyilyttää.

Kotiin ajellessa ihailen vaalenpunaisena hohkaavaa kaupunkia Coronado-sillalta ja mietin jälleen kerran, kuinka onnekas olenkaan saadessani nauttia näistä maisemista päivittäin. Eilen tuli tasan viisi vuotta siitä kun muutimme San Diegoon enkä ole saanut kaupungista vieläkään tarpeekseni. En tiedä edelleenkään kauanko saamme täällä asua ja päädymmekö tänne kentien pysyvästi, mutta jos kaikki loksahtaisi kohdilleen, tekisin tänne mielelläni meille forever homen.

Kotona odottaa pimeä koti ja kaksi nälkäistä kissaa, joista toinen luikahtaa ulos ruohoa syömään. Noukin Kisun takaisin sisälle ja painelen suihkuun. Illalliseksi syön samoja tähteitä kuin eilenkin samalla kun katselen jakson Parks and Recreation -sarjaa. Nappaan jälkkäriksi pari taatelia ja viikonloppuna ostamiani lakuja ja päätän keittää kupposen teetä. Kurpitsa roobios höyryää kupissa ja olo on ihanan raukea.

Tämä on päivän paras hetki: Sähköpostin kirjoittelua, hyvää musiikkia, teetä ja karvaisia sohvakavereita. Enää ei tarvitse eikä pidä, saa vain olla ja nauttia.

Maanantai 8.10

Hupsista heijaa, elossa ollaan! En viitsi selitellä enkä lupailla mitään elämää suurempaa, mutta nyt suunnitelmissa on jakaa teidän kanssa taas viikon verran elämää. Ihan jo siitä syystä, että muistan itsekin sitten joskus, millaista arkeni oli Phillin komennuksen aikana. Tästä siis lähtee, seitsemän päivää enemmän tai vähemmän syksyisessä San Diegossa.

Herään paria minuuttia ennen herätyskelloa, hieman kuuden jälkeen. Possu-kissa hyppää kehräämään ja rapsutettavaksi, Kisu tuijottelee lipaston päältä ja alkaa sitten nuolemaan Phillin partavesipulloa. On pakko nousta ylös ja siirtää pullo vessan hyllyyn. Eihän siinä mennytkään kuin kolme kuukautta. 

Ulkona on vielä ihan pimeää ja olo tuntuu maanantaimaiselta. Ruokin kissat ja iseni. Olen onnellinen sunnuntai-illan Veerasta, joka teki aamupalaksi tuorepuuroa ja alkuviikon lounaiksi kurpitsakeittoa ja ruisleipää.

Työpäivä alkaa klo 7:45. Koulu aukeaa seitsemältä ja paikalla on jo muutamia lapsia kolmesta eri ryhmästä. Ohjeistamme aamuopettajan kanssa lapset siivouspuuhiin ja lähdemme ulos. Aloitamme päivät aina ulkoilulla ja vietämme muutenkin päivästä suurimman osan ulkona.

Työpäivä on juuri sopivan kiireinen ja päivä etenee vauhdilla. Meillä on tänään kolmen opettajan vajaus, mikä tuntuu pienessä koulussa jo paljon. Yhteishenki on kuitenkin niin hyvä, että hommat hoituvat saumattomasti. Lupaan tehdä ainakin tänään ja huomenna hieman ylitöitä ja pääsen töistä viideltä.

Viideltä hyppään autoon ja haen ystäväni kyytiin. Jatkamme matkaa Cowles Mountainille iltahaikille. Kaksi ja puoli kilometriä ylämäkeen ja kaksi ja puoli kilometriä alas. Samalla paranee myös maailma. Kerkiämme juuri ja juuri alas ennen kuin on ihan pimeää.

Saavun kotiin puoli kasilta ja ovella odottaa laatikollinen hedelmiä ja vihanneksia Imperfect Producelta. Kyseessä on uudehko palvelu, jonka kautta voi tilata kotiin kuljetettuna sellaisia vihanneksia ja hedelmiä, jotka menisivät muuten hävikkiin. Osa tuotteista ei täytä kauppojen kauneusvaatimuksia ja osaa on tällä hetkellä tarjolla liikaa. Laatikon sisällön ja koon saa päättää itse ja tarjolla on sekä luomu- että tavallisia tuotteita. Olen suuri fani! Pieni ja helppo tapa taistella ruokahävikkiä vastaan.

Mutta nyt on pakko saada ruokaa! Keitän kikhernepastaa ja lämmitän viikonlopulta jääneitä kalkkunapyöryköitä ja tomaattikastiketta. Pastan kypsymistä odotellessa tyhjennän tiskikoneen ja syön seisaaltani lehtikaalisalaattia. Yleensä syön illalliseni mieluiten suihkun raikkaana, mutta tänään en pysty odottamaan. Stinky kid, mutta onneksi kissat eivät välitä.

Loppuilta kuluu sohvalla. Kirjoittelen blogia, kuuntelen Nate Ruessia, selailen Instagramia, katselen kun Possu jahtaa kärpäsiä ja kirjoitan Phillille sähköpostin vaikka tiedänkin ettei yhteys ole pelannut hetkeen. Tavoitteeni on mennä nukkumaan kymmeneltä, mutta katsotaan, miten tässä käy. 

Ei yhtään hullumpi maanantai. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko.

Sunnuntai 10.6.

Herään tänäänkin seitsemältä ja kissat ovat sitä mieltä, että ruokaa pitäisi saada heti. Ruokin kissat, mutta palaan sänkyyn vielä hetkeksi löhöilemään. Phill nukkuu edelleen univelkojaan pois.

Puoli kahdeksalta päätän nousta ylös. Väsyneet lihakset ja tukkoinen selkä huutavat aamujoogan perään. Teen kehoa ja mieltä hellivän joogaharjoituksen, juon kupillisen rooibos teetä ja syön omenan maapähkinävoin kera.

Phill herää yhdeksältä, mutta löhöilemme yhdessä vielä hetken. Mietimme tulevan päivän puuhia ja päädymme laiskan aktiiviseen sunnuntaihin.

Biksut, hame ja teeppari päälle. Valitsen ikivanhasta bikinikokoelmastani raitabikinit ja huomaan, että joku (kissa) on käynyt pureksimassa nyörin poikki. Se niistä biksuista... Mutta ehkäpä oli jo aikakin luopua näistä kymmenen vuotta vanhoista H&M:n yksilöistä. Löytyy minulta onneksi aika monet muutkin bikinit.

Pyrähdämme alkajaisiksi North Parkiin, noukimme Nomadista bagelit hummuksella ja tomaatilla matkaan ja suuntaamme kohti San Diegon pohjoispuolella sijaitsevaa Encinitasta. Käymme ensin kasvitieteellisessä puutarhassa (botanical garden) rauhoittumassa "luonnon" helmassa, ihastelemassa kasveja ja sanomassa heippa kilpparikavereille. Meillä on puutarhaan kausiliput, sillä joku varakas kasvien ja militaryn ystävä on tehnyt lahjoituksillaan kausilipusta todella edullisen.

Banaanitietoutta kaikelle kansalle

Puutarhan jälkeen lähdemme niin ikään Encinitaksessa sijaitsevalle Moonlight beachille. Emme ole käyneet tällä rannalla ennen, sillä San Diegossa ja lähikaupungeissa riittää rantoja joka lähtöön. Parkkipaikan löytäminen on täälläkin työlästä, mutta itse ranta on ihan jees. Käymme hyppimässä aalloissa ja heittelemme frisbeeta. Lopuksi lekottelemme auringossa ja annamme uikkareiden kuivua. Olen joka kesä ihan totaalinen seepra, sillä vietän huomattaasti enemmän aikaa urheiluvaatteet kuin bikinit päällä. Vaikka eletäänkin vasta kesäkuun alkua, olen hankkinut itselleni jo sen verran selkeät rajat, että tämäkin kesä taitaa olla menetetty. Oh well, en minä taida olla auringonottajatyyppiä.

Kun nälkä alkaa taas iskemään, lähdemme ajelemaan takaisin San Diegoa kohti. Haemme ruokaa Big Front Doorista ja käymme ruokaostoksilla Whole Foodsissa ja Stehly Farmsilla.

Kotona hyppään ensimmäiseksi suihkuun, sillä haluan päästä eroon ihoani kuorruttavasta hiekka ja aurinkorasvakerroksesta. Ostin meille aiempaa luonnonmukaisempaa aurinkovoidetta, joka hoitaa kyllä tehtävänsä ihailtavasti, mutta pysyy iholla hieman turhankin hyvin. Tämä aurinkovoide ei lähde mihinkään pelkällä saippualla vaan vaati poistuakseen joko öljyä tai ihovoidetta.

Suihkun raikkaana on hyvä aloittaa illallisen valmistelu, vaikka itse illallisaikaan onkin vielä monta tuntia. Phillillä ei ole ollut viimeaikoina aikaa olla hullu (ja hullun taitava) kokki, mutta tänään meillä ei ole kiire minnekään. Lupaudun apukokiksi, teen meille sangriaa ja pesen samalla pyykkiä.

Loppuiltapäivä ja alkuilta menevät rauhassa kokkaillen, sangriaa siemaillen ja kotihommia tehden. Phill ompelee underway uniformuunsa pari tarvittavaa merkkiä ja minä kirjoittelen blogia. Syömme herkullisen illallisen ja katselemme Better Call Saul -sarjaa. Grillattua lohta, itse marinoitua naudan lihaa, broccolinia, porkkanoita ja paprikoita. Nams!

Loppuillasta repäisemme ja varaamme heinäkuun lomalle kuumailmapallolennon. En malttaisi odottaa! Emme reissaa tänä vuonna kauaksi, mutta lomasta on silti tulossa mahtava. Pari päivää Catalina -saarella, kuumailmapallolento sekä säiden ja aikataulujen salliessa myös riippuliitoa ja minun etukäteis synttäriyllätys Phillille (jota en paljasta vielä edes suomeksi).

Vitsit mikä viikonloppu! Tähän kelpaa päättää viikko ja aloittaa taas uusi.

Lauantai 9.6.

Community collegen lukukausi loppui viikko sitten ja uusi alkaa vasta ensi viikolla, joten tänään saan nukkua. Tai siis saisin. Herään ensimmäisen kerran joskus viideltä ja torkun seitsemään asti. Olo on kuitenkin suht levännyt.

Aloitan päivän tällä treenillä. Monien tämän viikkoisten treenieni lailla tämäkään ei kestä kahtakymmentä minuuttia kauempaa, mutta kyllä tuntuu! Ja kyllä herää. Huomenta!

Treenin jälkeen käyn suihkussa, siistin kotia ja syön kourallisen pähkinöitä ja greipin. On oikeasti jo nälkä, mutta aikomukseni on syödä varsinainen aamupala yhdessä Phillin kanssa.

Käyn viemässä roskat ja totean, että tästä on tulossa kuuma päivä. June gloom taitaa olla jo ohi. Possu nauttii avoimesta ikkunasta ja lintujen bongailusta ja minä selailen nettiä piparminttuteetä hörppien. Rauhalliset viikonloppuaamut ovat parasta.

Phill tulee kotiin puoli kymmeneltä aamupalan kanssa. Muista Dos Palmas, jos haluat täydellisen aamupalavoikkarin ja satut olemaan Normal Heightsin hoodeilla San Diegossa.

Aamupalan jälkeen otamme Uberin satamaan Waterfront Parkiin. Puistossa järjestetään tänä viikonloppuna taidefestivaalit. Kierrämme kaikki kojut ja löydämme uusia kivoja printtejä seiniämme koristamaan. Lopuksi eksymme juoma-alueelle ja juomme lasilliset viiniä.

Taidefestareiden jälkeen arvomme hetken, mitä tekisimme seuraavaksi. Päätämme lähteä Mission Valleyn ostoskeskukseen syömään ja elokuviin. Syömme Tender Greenissä salaatit ja käymme katsomassa Deadpool kakkosen. Elokuvan jälkeen käymme mittauttamassa nimettömämme, sillä aiomme hankkia itsellemme/toisillimme silikonsormukset. Phill menetti pari kuukautta sitten melkein sormensa sormuksesta aiheutuneessa työtapaturmassa ja minäkin olen haikaillut jo pitkään saliystävällisen sormuksen perään. Piipahdan myöskin pikaisesti Nordstrom rack kaupassa ja löydän iteselleni valkoisen perustopin ja Nike:n kevyen pitkähihaisen.

San Diegon ostoskeskuksista lähes kaikki ovat tällaisia ulko-ostoskeskuksia

Sitten onkin ottaa taas Uber alle ja suunnata downtowniin. Tapaamme ystäväpariskuntamme Werewolf -ravintolassa ja päätämme pitää black bean burger maistiaiset. Ensin syömme puoliksi papuburgerin Werewolfissa ja sitten parin korttelin päässä sijaitsevassa Neighborhood -ravintolassa. Tehtävämme on selvittää, kumman ravintolan burger on parempi. Werewolf voittaa, mutta kummatkin ovat hyviä. Burgereiden päälle innostumme kokeilemaan vuokrattavia sähköpotkulautoja (joita ei siis tarvitse liikuttaa potkimalla) ja toteamme niiden olevan yllättävän nopeita. Selviämme ilman ihmisvahinkoja, mutta minulla hajoaa ihan normisti kävelessä sandaali. Konkkaan lopun matkaa kuin hevonen, sillä downtownin kadut eivät houkuta paljain jaloin kävelemiseen.

Saamme ystäviltämme kyydin kotiin ja ovella odottaa kaksi nälkäistä kissaa. Katselemme jakson Brooklyn 99 -sarjaa, kunnes Phill nukahtaa töissä vietetyn yön sekä aktiivisen päivän väsyttämänä sohvalle. Minuakin alkaa jo väsyttämään, mutten raaski mennä ihan vielä nukkumaan. Haluan nauttia vielä hetken tästä ihanasta vapaasta lauantaista.

Perjantai 8.6.

Herätys on tänäänkin aikaisin, vartin yli viisi tarkalleen sanoen. En saa enää unenpäästä kiinni ja tunnen oloni epämääräisen kärttyisäksi. Päätän aloittaa aamun joogalla ja positiivisilla ajatuksilla. Jooga auttaa hetkeksi, mutta töihin kiirehtiessäni alkaa taas ärsyttämään. Typerä hitaasti ajava kanssa-autoilija, typerät liikennevalot, typerä silmiä häikäisevä aurinko. Jep, näinkin suuria ärsytyksen aiheita.

Kaksi Tardista, eli tässä tapauksessa pientä katukirjastoa

Saavun töihin puoli kahdeksaksi, sillä olen luvannut tehdä ekstrapitkän päivän. Aamu alkaa onneksi todella hiljakseen ja kerkiän tekemään vaikka ja mitä ennen ensimmäisen lapsen saapumista. Koulussa on tänään jännä päivä, sillä juhlimme koulun vanhimpien "valmistujaisia". Viime vuonna valmistumisvuorossa oli minun ryhmäni, mutta tällä kertaa saamme olla pienten kanssa yleisön puolella. Seremonia ei kestä kauaa ja pienet jaksavat hurrata suurille idoleilleen hienosti. Sitten juhlitaan ja herkutellaan.

Aamu menee vauhdilla ja pian onkin lounastaukoni vuoro. Söin lounaan jo lasten kanssa ja päätän viettää taukoni tänäänkin auringossa lekotellen ja podcasteja kuunnellen. Lounastaukoni jälkeen vietän tunnin hiljaisessa luokkahuoneessa. Kaikki nukkuvat sikeästi. Minuakin nukuttaisi jos AC ei pauhaisi ihan täysillä.

Pääsen kotiin viideltä ja mietin, mitä seuraavaksi. Olin ajatellut mennä suoraan töistä salille, mutta upea ilma ei houkuttele ajelemaan sisätiloihin treenaamaan. Päätän siis sunnata kotiin ja mennä juoksemaan. Juoksen seitsemän kilometrin lenkin aurinkoisessa ja lämpimässä illassa ja teen päälle pienen lihaskuntopiirin. Jalat ovat raskaat, mutta mieli ja hengitys kevyttä. Hymyilyttää, kun muistan olleeni aamulla huonolla tuulella.

Syön illalliseksi tänään linssikasviskeittoa ja Vasa:n näkkileipää tillijuuston kera. Phillillä on duty-päivä enkä ole sopinut illaksi mitään ohjelmaa. Tekee mieli vain olla ja ladata akkuja. Katselen telkasta pelkkää hömppää ja tilaan Phillille hääpäivälahjan. Myöhemmin illalla päätän tehdä vielä "banaanijätskiä", eli heitän jäisiä banaaninpaloja, ruokalusikallisen rahkaa ja pikkuisen ripauksen kaakaojauhetta tehosekoittimeen.

Villi perjantai-ilta Veeran malliin. Mutta juuri näin on hyvä. Aamuisesta kärttyisyydestä ei ole enää edes muistoa jäljellä ja innostus ihan oikeasta kahden päivän viikonlopusta kuplii vatsanpohjassa. Tästä se alkaa!

Torstai 7.6.

Tänäänkin pärähtää heti viideltä. Phill torkuttaa ja minä olen taatusti hereillä. Nukahdan kuitenkin uudelleen ja nukun pari hetkeä kuuteen asti. Tänään ei ole aikaa aamutreeneille, sillä menen normivuorooni töihin jo puoli kahdeksaksi. Teen pikaiset aamutoimet, syön kananmunia, avocadoa ja omenan ja lähden töihin jota kuinkin ajoissa.

Töissä päivä alkaa jääkaapin sulatusoperaatiolla. Meillä on luokkahuoneessa pieni jääkaappi, jonka pakastinlokero on kerännyt kuukausien saatossa paksun jääkerroksen eikä työparini meinannut saada eilen illalla kaapin ovea enää kiinni. Lupasin tuoda mukanani kylmälaukun ja laittaa jääkaapin heti aamusta sulamaan. Muuten töissä ei tapahdu tänään mitään ihmeitä ja saattaa jopa olla viikon kiireettömin päivä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on juuri sopivan lämmin. Kesäkuussa, eli June gloomin aikaan, se ei ole mikään itsestäänselvyys. Vietän taukoni tänään ulkona rentoillen ja podcasteja kuunnellen.

Onpa ihana päästä lähtemään kotiin jo neljältä. Ihan siinäkin tapauksessa, että tänään ohjelmassa on siivousta. Vaikken siivoamisesta suuresti nautikaan, on puhdas koti aina hymyn paikka.

Phill on vielä töissä, joten päätän vaihtaa leggarit päälle ja helliä väsynyttä kroppaani joogalla. Kun olo alkaa olemaan sopivan zen, päättää Kisu murtautua takkaan ja tassutella sen jälkeen juuri pesemilläni lattioilla. Jahtaan kissan syliin ärräpäiden saattelemana ja pesen hyvin vastahankaisen kissan tassut. Sen jälkeen pesen kylpyhuoneen ja lattiat. Voi elämä! Jooga round 2 tulee entistäkin enemmän tarpeeseen.

Phill soittaa ja kertoo olevansa matkalla kotiin. Hyppään suihkuun, laitan pyykkikoneen päälle ja hoidan meille illallista pöytään. Mietimme viikonlopun puuhia ja suunnittelemme hetken heinäkuun minilomaamme. Saamme viettää tänäkin vuonna hääpäiväämme yhdessä. Aika luksusta!

Joku oli parkeerannut dinosauruksensa kouluun tullessaan.

Huomenna on edessä todella kiireinen ja pitkä päivä, mutta ennen kaikkea perjantai. Torstai on toivoa täynnä.

Keskiikko 6.6.

Huomentaaa! No nyt on energiaa! Menin nukkumaan ennen kymmentä ja heräsin ilman kelloa jo ennen kuutta. Possu pomppaa päälleni ja alkaa puskemaan märkää nenää leukani alle. Aamurapsutukset, kissojen aamupala ja sitten treeni. Treenaan tänäänkin Relentless Jake:n kanssa. Tällä kertaa teen reilun puolen tunnin core tabatan, joka löytyy täältä.

Näihin minun treeneihin ei tarvita muuta kuin matto, miniolohuone ja kaksi henkilökohtaista valmentajaa (siis laiskottelijaa)

Tänäänkin töissä riittää vipinää, mutta keskiviikkokiire on aina jotenkin hallittavampaa kuin tiistaikiire. Ruokatauolla ajelen North City -kampukselle palauttamaan community collegen kevätlukukauden paperit. Hartioiltani putoaa neljän paperin myötä ainakin viisi kiloa ylimääräistä painoa. Muistan vieläkin elävästi, kuinka stressaantunut olin näiden samojen papereiden kanssa vuosi sitten. Nyt onneksi jo tiedän, mitä minulta odotetaan ja osaan ennakkoida. Tiedän myöskin sen, että admin naiseni on hieman eriskummallinen tyyppi, joka olettaa aina pahinta ja aiheuttaa minullekin harmaita hiuksia aivan turhaan. Mutta nyt on taas hetkeksi valmista! Juhlistan tilannetta sitruunalla ja cayenne pippurilla maustetulla omenasiiderietikkajuomalla. Pitää pöpöt kurissa (ja kuulostaa aivan karmealta).

Pääsen jälleen kerran kotiin viideltä ja suuntaan suoraan kotiin.  Ei mene kauaankaan kun Phillkin on jo kotimatkalla. Pohdimme hetken illan suunnitelmia ja päätämme lähteä kävelylle ja hakea ruokaa Stehly Farms marketista. Valitsen itselleni vegaanisen portobello philly sandwichin ja Phill aasialaisen nuudelisalaatin.

Syömme ja katselemme pari jaksoa Barry -sarjaa HBO:lta. Juomme samalla lasilliset rose-viiniä, sillä rose kuuluu kesään. Nautin sohvaseurasta ja yritän välttää ajatusten lipsumista tulevaan. Ihan kohta edessä on pitkä kommennus ja tiedän ikävöiväni kaikkein eniten juuri näitä tavallisia arki-iltoja.

Loppuilta kuluu meillä kummallakin omien puuhien parissa. Minä kirjoittelen blogia ja Phill pelaa tietokonepelejä. Näin yhdeksän jälkeen väsyttää jo siihen malliin, että tänäänkin saattaa olla jotain saumaa mennä ajoissa nukkumaan.

Tiistai 5.6.

Koska nukkuminen on yliarvostettua, heräämme Phillin herätyskelloon jo viideltä. Minä torkun koiranunta kuuteen asti, mutta olo ei tunnu kovinkaan levänneeltä. Kympiltä unille meno jäi taas kerran haaveeksi.

Ruokin kissat joka aamu metsästystyylillä, eli heittelen osan papanoista jahdattavaksi, piilotan muutamia sinne tänne olohuoneeseen ja kaadan loput ruokakippoihin. Crazy cat lady tässä hei!

Kun kissat ovat kylläisiä saan ympärilleni sen verran tilaa, että pääsen treenaamaan. Tänään riehun yhdessä Relentless Jake:n kanssa. Tämän 20 min HIIT-treenin jälkeen näytän siltä kuin olisin kävellyt kaatosateessa ja voin vihdoinkin sanoa olevani hereillä. Relentless Jake on YouTube treenareiden aatelia. Suosittelen tsekkaamaan!

Työpäivä on todella kiireinen ihan alusta loppuun asti. Ainoat hengähdyshetket ovat ruokatauko ja lasten päiväuniaika. En ole ilmeisesti ainoa, joka kokee juosseensa koko aamun pää kolmantena jalkana, sillä lapsiakin nukuttaa hyvin. Söin tänään samaan aikaan lasten kanssa ja päätän käyttää ruokataukoni ruokaostoksiin. Kävelen North Parkin Barons-kauppaan ja ostan ison kasan vihanneksia sekä banaaneita ja mustikoita. Tekisi mieli ostaa myös Nomadin bageleita, mutta ne ovat päässeet jo loppumaan.

Vaikka tänään onkin ollut kiire koko päivän, tuntuu työpäivä pitkältä. Viimeinen tunti matelee extra-hitaasti, vaikka saammekin viettää sen aurinkoisella leikkikentällä. Vihdoin kello on kuitenkin viisi ja pääsen lähtemään. En mene kuitenkaan suoraan kotiin, vaan ajelen Home Depotiin ostamaan kukkaruukkuja. Yritän välttää turhaa ajelua ruuhka-aikoihin, mutta joskus on vain helpompi mennä suoraan töistä.

Saavun kotiin hieman kuuden jälkeen ja alan heti kokkauspuuhiin. Musiikit täysille ja vihannekset paistumaan. Teen tomaattista quinoa kasvispataa, resepti suoraan omasta päästä ja joka kerta hieman erilainen.

Padan muhiessa viimeistelen vielä community collegen paperihommat ja printtailen viimeiset versiot ulos. Ah, tämä tuntuu joka kerta yhtä hyvältä! Huomenna kiikutan paperit collegelle ja kevätlukukausi on pulkassa.

Sitten onkin aika aloittaa ansaittu rentoilu. Phillillä on tänään duty-päivä, mutta onneksi sohvalta löytyy lisäkseni kaksi hellyyden kipeää kissaa. Tulisikohan tänään mentyä nukkumaan ajoissa?

P.S. Blogin Facebook-sivulla kyseltiin tuorepuuroreseptini perään, joten tässä tulee. En yleensä mittaile ainesosia kovinkaan tarkasti, joten määrät ovat aika summittaisia

Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli

(vajaa) 1 cup maitoa
3/4 cup kaurahiutaleita
1 rkl rahkaa tai kreikkalaista jogurttia
1 rkl chia siemeniä
loraus hunajaa

Seuraavana päivänä lisään puuron joukkoon ruokalusikallisen mantelivoita sekä hedelmiä tai marjoja.

Maanantai 4.6

Taas on aika lähteä viikoksi Veeran matkaan. Edellisestä kerrasta onkin jo hieman aikaa, vaikka toisaalta tuntuukin, että ihan eilenhän se joulu vasta oli

Maanantaiaamu alkaa puoli kuudelta kun Phillin kello pärähtää ensimmäisen kerran. Olo on kumman virkeä, mutta loikoilen silti vielä hetken sängyssä. Kuudelta kiskon lenkkarit jalkaan ja lähden lenkille lämpimään, mutta pilviseen aamuun. Kaduilla on tyhjää ja juoksu kulkee eilisten herkutteluiden voimalla todella keveästi. Juoksen viiden kilometrin lenkin ja siihen päälle muutaman sprintin ja puiston portaat ylös alas kymmenen kertaa.

Suihku ja aamupalaksi yön yli muhinutta tuorepuuroa mustikoiden ja mantelivoin kanssa. Nams! Luen hetken aikaa uutisia ja selailen facebookia. Näyttäisi siltä, että eiliset maastopalot ovat sammuneet eikä ilmassakaan tuoksunut enää savu.

Menen tällä viikolla töihin vasta puoli ysiin normaalin puoli kasin sijaan. Yksi iltapäiväopettajista on lomalla ja lupasin vaihtaa vuoroani myöhäisemmäksi. Työaamu on kiireinen ja hujahtaa ohi vauhdilla. Vietämme paljon aikaa ulkona matoja ja etanoita tutkien, taiteillen, leikkien, musisoiden ja lukien. Lounastauolla kävelen läheiseen puistoon syömään salaattiani ja lekottelemaan auringossa.

Pääsen töistä viideltä ja ajelen suoraan kotiin viimeistelemään community collegen tuntikirjanpitoani. Community Collegen lukukausi päättyi lauantaina, mikä tarkoittaa loppukiriä paperihommien kanssa. Hommat sujuvat nyt neljän lukukauden jälkeen onneksi jo rutiinilla ja stressittömästi.

Phill tulee kotiin puoli seitsemän aikoihin ja päätämme lähteä Blind Lady Ale Houseen, eli toiseen olohuoneeseemme. Tilaamme oluet ja jaamme kirsikka chili pizzan. Vaihdamme päivän kuulumiset ja pelaamme korttia.

Kävelemme kotiin pimenevässä illassa ja päätämme katsoa vielä jakson Brooklyn 99 -sarjaa. Phill pesee pyykkiä ja minä sekoitteilen meille aamuksi tuorepuurot ja pakkaan lounaaksi salaattia. Tavoitteeni on mennä kymmeneltä nukkumaan, mutta juuri nyt näyttää siltä, että se jää todennäköisesti pelkäksi haaveeksi. En ole vieläkään keksinyt, mistä vuorokauteen saisi nipistettyä lisätunteja, ellei niitä nappaa itselleen yön tunneista.

Sunnuntai 24.12.

Jouluaattoaamu alkaa kellon pirinällä. Phill lähtee töihin. Philille napsahti jouluaaton duty päivä, sillä jonkun on aina pakko olla paatilla. Nousen sanomaan Phillille heipat, mutta palaan vielä takaisin peittojen alle. Väsyttää, muttei nukuta. Possu metsästää peiton alta pilkottavia varpaitani.

Kahdeksan aikoihin luovutan ja nousen keittämään kahvia. Syön aamupalaa sohvalla peiton alla ja katselen vlogeja. Kisu nukkuu leuka läppärin näppäimistöllä ja Possu korissa. Heitimme viime viikolla kissojen lempisängyn (aka pahvilaatikon) roskiin, koska se alkoi olemaan aika huonossa kunnossa. Väsäsimme tilalle uuden ihan oikeasta sängystä ja vanhasta korista. Sängystä tuli yllättäen kuumaa kamaa kissojen keskuudessa. Hämmentävää!

Hieman ennen yhdeksää soitan äidille ja isälle Suomeen. Aattoilta alkaa olemaan siellä jo pitkällä. Vaikka olenkin viettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana vain yhden joulun Suomessa, on jouluna aina erityisen ikävä. Puhelun päätteeksi päätän syödä piparin. Pala Suomen joulua löytää tiensä San Diegon aamuun.

Hengailen vielä hetken sohvalla ja lähden sitten lähikauppaan ostamaan eilen unohtuneen appelsiinin ja talouspaperia. Vaihdan tutun kassan kanssa joulukuulumiset ja kävelen kotiin. Kaupan parkkiksella vallitsee todellinen sotatila ja päätän, etten lähde tänään autolla minnekään. Juhlapyhät eivät välttämättä tuo aina esiin ihmisten parhaita puolia.

Kotiin saavuttua juttelen hetken Phillin kanssa puhelimessa ja teen sitten leipätaikinan jääkaappiin odottamaan huomista. Päätän lähteä kävelylle ja tsekata, löytyisikö Adams Avenuen putiikeista mitään kivoja viimehetken lahjoja.

Kävelyn jälkeen paketoin vielä viimeiset lahjat joululauluja kuunnellen.  Hengailen hetken kotona, mutta levoton mieli kaipaa juoksulenkille. Juoksen naapuruston katuja ristiin rastiin ja nautin auringon lämmöstä. Tänään on jotakuinkin täydellinen sää.

Ostimme vahingossa vähän kyseenalaista lahjapaperia

Lenkin jälkeen päätän tehdä jotain todella epä-Veeramaista ja menen kylpyyn. Sain yhdeltä lapselta lahjaksi mantelin ja hunajan tuoksuisen kylpypommin ja tekee mieli kokeilla, voisinko olla kylpyihminen. En ole, mutta tulipa kokeiltua.

Kylvyn jälkeen teen ison kulhollisen lehtikaalisipsejä ja alan katsomaan jouluista romanttista komediaa. Katson vielä perään La La Landin ja kirjoitan Phillin joulukortin valmiiksi.

Loppuillan aion viettää sängyssä uusimman Leena Lehtolaisen kanssa. Huomenna on joulu ja mikä vielä parempaa, kun Phill tulee huomenna aamulla töistä kotiin, on meillä edessä viikonpäivät yhteistä vapaata.

Ihanaa joulua!

Lauantai 23.12

Saisin nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mutta sekä sisäinen herätyskelloni että Possu ovat sitä mieltä, että ennen seitsemää on jo aika nousta. Possu pörrää ja kehrää eikä nukkumisesta tule enää mitään. Nousen ylös ja ruokin kissat, mutta palaan vielä peiton alle lämpimään. Torkumme kahdeksaan ja loikoilemme vielä senkin jälkeen pitkään sängyssä.

Hieman ennen yhdeksää päätämme vihdoin nousta ja lähteä lenkille. Juoksemme reilut viisi kilsaa hitaasti lämpenevässä aamussa. Kotiin saavuttua teemme vielä pienen lihaskuntotreenin ennen kuin suuntaamme suihkun kautta aamupalalle suosikkiimme Dos Palmas Cafe:seen.

Aamupanineja mutustaessamme Phill suunnittelee joulu-menuta keittokirjaa selaillen ja minä nautin harvinaisesta vapaasta lauantaiaamusta ja rauhallisesta olosta.

Aamupalan jälkeen ajelemme La Jollaan Whole Foodsiin ruokaostoksille. Whole Foods on yksi suurimmista paheistamme, sillä emme selviä sieltä koskaan alle satasella ulos. Tällä kertaa emme edes yritä, sillä kyse on kuitenkin jouluateriasta. Whole Foodsin jälkeen suuntaamme leipäostoksille Bread and Cie -leipomoon Hillcrestiin ja juusto-ostoksille Venissimo Cheese -putiikkiin North Parkiin. Samalla piipahdamme myöskin lemmikkitarvikekaupassa ostamassa Kisulle ja Possulle jouluateriaksi astetta fancympia herkkuja.

Ennen kotiin paluuta suuntaamme vielä Stehly Farms -kauppaan Kensingtoniin ostamaan lounasleivät sekä vielä vähän lisää kasviksia ja yrttejä.

Kotiin saavuttuamme alamme siivoamaan. Phill siivoaa jääkaapin ja minä vessat. Järjestelemme samalla pari kaappia uuteen uskoon kunnes tulee nälkä ja päätämme syödä aiemmin ostamamme lounasleivät. Myöhäisen lounaan jälkeen minä viimeistelen siivoukset ja Phill lähtee vielä ostamaan Bine and Wine -kaupasta glögi-viiniä sekä olutta.

Loppu iltapäivä kuluu lahjoja paketoiden. Niitä on kertynyt kuusen alle jo aikamoinen keko, vaikka Suomen paketti onkin jo avattu (Fazerin himossa) ja Phillin vanhempien lähettämä paketti seikkailee vielä jossain matkanvarrella.

Illan ohjelmassa ei ole muuta kuin (seinä)kuusen koristelua ja rauhallista kokkailua takkatulen lämmössä. Teemme jo etukäteen joulupäivän aamuksi granolaa ja tämän päivän illalliseksi burgereita, koska miksipäs ei. Burgerit saavat kavereikseen lehtikaalisalaattia ja uunissa kypsennettyjä paprikaperunoita, joiden reseptin Phill bongasi  Nopi -keittokirjasta. Kruunaamme illallisen paikallisella Merlot viinillä, jonka sain yhdeltä lapselta (siis vanhemmilta) lahjaksi. Kyllä opettajan kelpaa!

Suomessa juhlitaan jo pian joulua, mutta me jatkamme esifiilistelyä maanantaihin asti. Ja mikäpä tässä fiilistellessä, sillä huomisen to do lista on omalta osaltani aivan tyhjä. Phillin tarina onkin sitten ihan toinen, mutta siitä lisää huomenna.