Kaksi Tardista, eli tässä tapauksessa pientä katukirjastoa
Saavun töihin puoli kahdeksaksi, sillä olen luvannut tehdä ekstrapitkän päivän. Aamu alkaa onneksi todella hiljakseen ja kerkiän tekemään vaikka ja mitä ennen ensimmäisen lapsen saapumista. Koulussa on tänään jännä päivä, sillä juhlimme koulun vanhimpien "valmistujaisia". Viime vuonna valmistumisvuorossa oli minun ryhmäni, mutta tällä kertaa saamme olla pienten kanssa yleisön puolella. Seremonia ei kestä kauaa ja pienet jaksavat hurrata suurille idoleilleen hienosti. Sitten juhlitaan ja herkutellaan.
Aamu menee vauhdilla ja pian onkin lounastaukoni vuoro. Söin lounaan jo lasten kanssa ja päätän viettää taukoni tänäänkin auringossa lekotellen ja podcasteja kuunnellen. Lounastaukoni jälkeen vietän tunnin hiljaisessa luokkahuoneessa. Kaikki nukkuvat sikeästi. Minuakin nukuttaisi jos AC ei pauhaisi ihan täysillä.
Pääsen kotiin viideltä ja mietin, mitä seuraavaksi. Olin ajatellut mennä suoraan töistä salille, mutta upea ilma ei houkuttele ajelemaan sisätiloihin treenaamaan. Päätän siis sunnata kotiin ja mennä juoksemaan. Juoksen seitsemän kilometrin lenkin aurinkoisessa ja lämpimässä illassa ja teen päälle pienen lihaskuntopiirin. Jalat ovat raskaat, mutta mieli ja hengitys kevyttä. Hymyilyttää, kun muistan olleeni aamulla huonolla tuulella.
Syön illalliseksi tänään linssikasviskeittoa ja Vasa:n näkkileipää tillijuuston kera. Phillillä on duty-päivä enkä ole sopinut illaksi mitään ohjelmaa. Tekee mieli vain olla ja ladata akkuja. Katselen telkasta pelkkää hömppää ja tilaan Phillille hääpäivälahjan. Myöhemmin illalla päätän tehdä vielä "banaanijätskiä", eli heitän jäisiä banaaninpaloja, ruokalusikallisen rahkaa ja pikkuisen ripauksen kaakaojauhetta tehosekoittimeen.
Villi perjantai-ilta Veeran malliin. Mutta juuri näin on hyvä. Aamuisesta kärttyisyydestä ei ole enää edes muistoa jäljellä ja innostus ihan oikeasta kahden päivän viikonlopusta kuplii vatsanpohjassa. Tästä se alkaa!
Haha, ma niin allekirjoitan tuon "typera silmia haikaiseva aurinko" ei oo ihan yks tai kaks aamua kun oon tyomatkalla kironnut samaa, koeta siina sit vaihtaa ruuhkassa kaistaa kun et ees naa mitan! niin sita on Kalifornialaistunut, en muista IKINA suomessa mananneeni aurinkoa kuin ehka maksimissaan sateen jalkeista ilta-aurinkoa jolloin ei tosiaan nae yhtaan mitaan kun tiet kiiltaa ja aurinko paistaa suoraan silmien tasolla. :D
VastaaPoistaNiinpä, eikä minun likaiset tuulilasit auta ihan kamalasti :D. Laskeva aurinko on muuten kaikista pahin! Yritän välttää kasin ajamista länteen aina iltaisin.
Poista