Sportti-Diego

USA:n urheilu-uutisia tiiviisti seuraavat saattavat tietääkin, että menetimme juuri NFL (football) joukkueemme Los Angelesille. Chargersien omistaja oli sitä mieltä, että stadionimme oli liian nuhjuinen, muttei ollut valmis pistämään korjaushankkeisiin omia miljardejaan. San Diegon veronmaksajat puolestaan tuumivat, että rahoillemme riittää parempaakin käyttöä ja äänestivät remonttiehdotukset nurin. Ja niin Chargersit pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat Los Angelesiin, missä vastaanotto ei ole ollut kovinkaan lämmin. Kaupungillahan on jo ennestään yksi keskinkertaisen surkea joukkue jolle hurrata.

Minun ei tule Chargerseja ikävä, sillä en kerinnyt sitomaan joukkueeseen kovinkaan kummoista tunnesidettä. Kävin katsomassa yhden ylihinnoitellun kotipelin, josta on parhaiten jäänyt mieleen tuskainen kuumuus ja pitkät jäätelöjonot. Jos haluan käydä katsomassa jalista, kelpaa minulle vallan mainiosti college -taso ja San Diego Statesin Aztecs - joukkue.

Vähän samaa mieltä olen myös lätkästä. NHL -joukkuettahan meillä ei ole, mutta Ducksien farmijoukkue, Gulls, kelpaa minulle loistavasti. Kävimme eilen katsomassa, kuinka Gullsit rökittivät Ontarion. Peli oli viihdyttävä ja minun suht harjaantumattomiin silmiini ihan yhtä tasokas kuin NHL-pelitkin. Lisäbonuksena suomalainen Kalle Kossila, jonka tammikuun lopun ilmaveivimaalia päästiin ihailemaan videolta tässäkin pelissä.

Ennen peliä vietimme iltapäivän kauniissa Point Lomassa, Phillin työpaikan nurkilla. Kävimme tsekkaamassa pari pientä putiikkia, joiden ohi olemme ajaneet miljoona kertaa pysähtymättä ja söimme aikaisen illallisen Mitch's Seafood -ravintolassa yhdessä auringonlaskun kanssa.

Illallisen jälkeen suuntasimme kulkumme Modern Times Breweryyn ja saimme todeta, että aika moni muukin oli saanut saman idean. Sisäänpääsyä odotellessamme törmäsimme pariinkin kaveriin ja saimme kasaan hyvän pre-game porukan. Aina välillä San Diego on (suurkaupungiksi) hämmentävän pieni.

Sporttiteema jatkui tänään omilla treeneillä, Puppy Bowlilla ja kohta alkavalla Super Bowlilla herkkuineen. Entisenä Bostonin asukkina (ja sinne osan sieluani jättäneenä) minun pitäisi ehkä hurrata Patriotseille, mutta kyseisestä joukkueesta on hirmuisen vaikea pitää, ellei sitten ole tosi fani. Patsit lähtevät peliin (vähien tietojeni mukaan) tilastollisena suosikkina, mutta kansan suosikki on ainakin omassa lähipiirissäni Falcons. Onhan tässä vielä tunti aikaa päättää kenelle sitten lopulta hurraan vai hurraanko kenellekään. Parastahan Super Bowlissa on aina luvallinen herkuttelu, Puppy Bowl ja mainokset. Hauskaa peli-iltaa tai -yötä kaikille sitä viettäville!

Ilta ballparkissa

Phillin vanha kaveri tuli käymään San Diegossa lyhyellä työreissulla ja pyysi meidät seurakseen baseball -peliin. Eipä tarvinnut kauaa miettiä. Vaikken baseballia koskaan telkkarista seuraakaan, on live-peleissä mukava käydä nuuhkimassa me-henkeä ja hyvää fiilistä. Petco Parkin ruokatarjontakin on nykyään ihan omissa sfääreissään eikä pelissä tarvitse todellakaan tyytyä nihkeään hot dogiin, churrosiin tai kettle corniin.

Kaveri oli hankkinut meillekin liput ja paikkamme löytyivät yllätyksekseni aivan ykköspesän takaa. En ole ollut aikoihinkaan näin lähellä äksöniä ja kameran kotiin jättäminen harmitti parin sekunnin ajan. Mutta sitten keskityin itse peliin ja totesin, että oli oikeastaan mukava seurata sitä ilman välissä olevaa kameran linssiä ja niin läheltä, että pystyimme näkemään pelaajien ilmeetkin.

Padresin (eli meidän joukkueen) ilmeet olivat tällä kertaa aika muikeita, sillä rökitimme Rockies -joukkueen aivan mennen tullen. Sääli vaan, ettei Padresin kausi ole noin niin kuin ylipäätään ollut kovinkaan kummoista juoksujen juhlaa ja pudotuspelit ovat kadonneet jo kauan sitten mailojemme ulottumattomiin.

Eilen alkoi myöskin uusi football -kausi ja sen mukana vanha ystävämme fantasy football. Phill pelaa mielikuvitusfutista työpaikkansa liigassa ja minä toimin lähinnä satunnaisena henkisenä tukena ja tietämättömänä neuvonantajana. Emme kuulu ihmisryhmään, joka viettäisi seuraavien kuukausien sunnuntait telkkariin liimattuina, mutta jos nyt satumme joskus eksymään olusille oikeaan aikaan, ei taustalla pauhaava football haittaa minua laisinkaan.

Penkkiurheilu on jees, vaikken minkään joukkueen tosifani osaa olla edelleenkään. Helposti innostuvana tyyppinä voin huumailla ihan täysillä aina hetken muiden mukana ja vetää loppuajan vähän matalampaa profiilia. Aika sopiva keskitie minulle.

Footgolf

Kun vatsat olivat surffailun ja lounaan jäljiltä täynnä vettä ja kaloja, oli aika siirtyä Balboa Parkkiin ja seuraavan aktiviteetin pariin. Parkkeerasin auton golfkentän parkkipaikalle, mutta ohjelmassa ei ollut tavallista golfia, par 3 golfia, minigolfia eikä edes frisbee golfia. Nuo on kaikki jo kokeiltu, mutta footgolfin kohdalta puuttui vielä ruksi.

Footgolfia voi San Diegossa pelata ainakin Balboa Parkin ja Mission Beachin golfkentillä. 18 reiän kenttämaksu oli viikolla $14, viikonloppuna $18 ja pallon sai tarvittaessa vuokrata viidellä taalalla. Homman idea oli sama kuin golfissa (eli pallo reikään), mutta pallon virkaa toimitti jalkapallo ja mailalla lyömisen sijaan palloa potkittiin luonnollisestikin jalalla.

Eikä muuten ollut helppoa! Balboa Parkin golfkenttä oli yllättävän mäkinen, minkä seurauksena pallo kieri välillä iloisesti aivan väärään suuntaan.

Mutta vitsit että tämäkin oli kivaa puuhaa! Ehdoton suosikkini kaikista kokeilemistani golf-versioista. Kaiken muun hyvän lisäksi pallon perässä juostessa ja sitä tunteella potkiessa tuli oikeasti hiki.

18 reiän pelaamiseen meni reilu tunti, minkä jälkeen meille jäi sopivasti aikaa piipahtaa kotona suihkussa ennen päivän loppuhuipennusta. Aktiviteetti numero 2 oli siis ykkösen kaltainen menestys ja yllätys.

Kauden eka

Korkkasimme eilen baseball kautemme ja saimme ihastella heti kärkeen, kuinka Padres murskasi Arizonan D-Backsit 5-1. Peliseurana minulla oli Phillin lisäksi vanha englantilainen kaverini, jota en ole nähnyt sitten Amsterdamista lähdettyäni, eli kohta kahdeksaan vuoteen. Maailma vie ja maailma tuo. Mikäs sen hauskempaa.

Padres stadion oli entistäkin ehompi ja hyviä ruoka- ja olutvaihtoehtoja löytyi viime vuotta enemmän. Uusia juttuja oli mm. Pizza  Port -panimon oluet ja pizzat (tai sitten olin vain viimevuonna sokea), gourmet hot dogit, Patio ravintolan stadionversio, huippuluokan sushi sekä entistä paremmat fish tacot. Löytyipä listalta myöskin pannukakkutaikinaan dipattu ja uppopaistettu suklaa-kola -muffinsi. Nam? Tuskin... Kaukana ovat ne ajat, jolloin tarjolla oli pelkkiä ylihintaisia höttöhodareita ja Bud Light -olutta.

Omalle lautaselleni päätyi lopulta Phil's BBQ -ravintolan pulled pork annos, joka oli yllättävän hyvä ja taatusti riittävän täyttävä - heh, aivan kun siitä täytyisi olla tässä maassa huolissaan... Uusi kokemus oli myös se, että oluet ja ruuat olisi voinut tilata penkkien välissä kiertäviltä tarjoilijoilta suoraan syliin kiikutettuna. En siis puhu nyt perinteisestä heitä mulle hattara ja pähkinät ja mä lähetän sulle rahat kädestä käteen menetelmällä -meiningistä, vaan ihan ravintolatyylisestä palvelusta.

Kiva ilta, joka tuntui inhokki tiistain sijaan lemppari perjantailta. Jännä nähdä, miten Padresille käy tänä vuonna. Fiksummat osasivat kertoa, että stadionin lisäksi myös joukkue olisi viime vuotista parempi. Olisihan se mahtavaa, jos Padresit pärjäsivät. Tässä saattaa meinaan käydä pian niin, että baseball on ainoa laji, jota pelataan San Diegossa korkeimmalla huipputasolla. Futisjoukkue Chargers muuttaa muualle, jos uuden stadionin rakentamisesta ei päästä pian sopuun. Se olisi tietenkin kova paikka vannoutuineille penkkiurheilijoille ja kaupungin imagolle, mutta eipä niitä miljardeja taideta ihan tyhjästäkään pystyä nyhjäisemään. 

Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa uusi kausi ja uudet pelit. Nähtäväksi jää, kuinka aktiivisia peleissäramppaajia meistä tulee ja kuinka pitkälle kausi jatkuu.

Puolityhjiä pulloja ja palloja

Helmikuu pyörähti käyntiin super sunnuntailla. Viimevuotiseen tapaan aloitimme iloittelun heti aamusta ja kävimme Stone Brewerylla maistelemassa herkullisia oluita. Tällä kertaa emme lähteneet Escondidoon asti, vaan valitsimme tapahtuma-areenaksi Point Lomassa, Liberty Stationilla, sijaitsevan Stonen.

Lippu The Calm Before  Storm -tapahtumaan maksoi $50. Hintaan kuului aamupalabuffetti sekä 10 x 4oz olutmaistiainen. Maisteltavat oluet olivat kaikki Stone Brewery:n oluita ja mukana oli myös harvinaisuuksia, joita ei ole saatavilla enää tämän päivän jälkeen. Ja niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, että suosikikseni nousi harvinaisuus, joka on nyt pelkkä herkullinen muisto kielenkärjelläni. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella...

Oluttapahtuma alkoi jo 8:30, joten puolenpäivän aikaan iloinen joukkomme oli jo hyvin iloinen. Siirryimme Stonelta ystäviemme luo pelailemaan ulkopelejä, grillailemaan ja odottelemaan Super Bowlin alkua. Pelin alkaessa porukka oli kasvanut viidestä pariinkymmeneen ja tunnelma oli katossa.

Itse peli oli tänä vuonna huomattavasti viimevuotista jännempi. Palloissa riitti ilmaa ihan loppuun asti, puoliajan show oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja muutama mainoskin onnistui vetämään pisteet kotiin, tai ainakin herättämään keskustelua. Ei laisinkaan hullumpi iltapäivä ja super sunnuntai! Tänään maanantaina fiilis ei ole ehkä ollut kaikista superein, mutta eiköhän tämä tästä. Huomenna uusi yritys.

Sporttipukin tuomiset

Joulusta on jo niin paljon aikaa, että tehokkaimmat taitavat suunnitella jo seuraavaa. Noh, minä en kuulu tässä tapauksessa tehokkaiden joukkoon, sillä osa viimejouluisistakin lahjoista on vielä toimittamatta. Olen hyvä ideoimaan, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu... 

Syy miksi höpötän joulusta tammikuussa ei ole kuitenkaan unohtuneet lahjat, vaan perille löytänyt lahja, joka oli niin iso, ettei se edes mahtunut pukinkonttiin. Sporttipukki toi minulle vihdoin ikioman nyrkkeilysäkin, jota olen toivonut elämääni pitkään ja hartaasti.

Säkin kiinnittäminen autotallin kattoon olikin sitten ihan oma prosessinsa, sillä Phill näki painajaisia nyrkkeilysäkin alle murskautuvasta vaimosta ja halusi varmistaa, että säkki olisi kiinnitetty kaikkien taiteen ja turvallisuussääntöjen mukaisesti. Pari viikkoa sitten saimme projektin vihdoin päätökseensä ja sen jälkeen minut on löytänyt lähes joka aamu tai ilta (tai aamu ja ilta) autotallista säkin kimpusta.

Harrastin Helsingissä asuessani Savate Formea, mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja taitoni ruostuneet. Säkin takomisesta ja potkimisesta saamani nautinto ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Potkunyrkkeily on minulle parhaista parhainta stressinlievitystä niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Hyvästi jumiutuneet hartijat ja jumissa oleva mieli. Sporttipukki veti tällä lahjalla kaikki pisteet kotiin!

Ankat ja Teemu-mania

Blogin viikonlopun mittainen hiljaisuus johtui minilomastamme Anaheimiin. Tuntuu kuin olisimme olleet jossain kauempanakin, vaikka oikeasti olimme n. parin tunnin päässä kotoa. Ajomatka San Diegosta Anahaimiin on hyvin suoraviivainen (I-5), mutta valitettavasti myös hyvin ruuhkainen. Suosittelen lämpimästi välttämään myöhäisiä iltapäivän sekä alkuillan tunteja, jos suinkin mahdollista. Lähdimme perjantaina liikkeelle yhdeltä iltapäivällä ja jumituimme silti hetkittäin ruuhkaan. Takaisin tullessa sunnuntaina saimme ajella niin lujaa kuin rajoitukset sallivat.

Anaheimin suurimmat houkutukset pyörivät ankkojen ympärillä ja niiden perässähän mekin olimme liikkeellä. Perjantaina Ducksit jäähallissa ja lauantaina Aku ja aika monta kaveria Disneylandissa. Mutta aloitetaanpa niistä Duckseista ja ihanasta Teemusta.

Olen käynyt katsomassa Bruinsien pelejä muutaman kerran Bostonissa, mutta tämä oli ensimmäinen Ankkojen pelini ikinä. Sinänsä harmi, sillä Teemu Selänne päätti uransa viime kauteen ja olisi ollut mahtava nähdä legenda tositoimissa. Onneksi Teemu - mania oli vallannut Honda - hallin kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Selänteen kasipaita nostettiin viikko sitten hallin kattoon, missä se kiikkui ylhäisessä yksinäisyydessään. Ankkafanien päällä näkyi satoja Selänne-paitoja, paljon, paljon enemmän kuin kaikkia muita paitoja yhteensä ja fanikaupassa oli hyllyittäin Teemu-tavaraa ja erailisia paitavaihtoehtoja. Pelin jälkeen urheilukanavat näyttivät Teemun haastatteluita ja uusintaa viime viikonlopun juhlallisuuksista. Ei ole laisinkaan turha jätkä Teemu näillä hoodeilla.

Itse peli oli myös Ankkojen juhlaa. New Jersey Devilseillä ei ollut paljon mahkuja Ducksien tahkoessa maaleja. Loppulukemat olivat 5-1 ja hallin tunnelma katossa Teemun paidan seurana.

Nuo jään kunnossapidosta vastuussa olleet bikini babyt olivat minulle ihan uusi jääkiekkoon liittyvä tuttavuus. Heh, saattaahan se lisätä lajin kiinnostavuutta tietyissä kohderyhmissä...

Oli kyllä hauska ilta! Jääkiekko on minulle ehdottomasti penkkiurhelulajien ykkönen. Kuulin jokin aika sitten huhun, että San Diego saattaa saada pian oman NHL - joukkueensa. Toivottavasti huhulla on perää ja lätkä muuttaa naapuriin. Jos kotikaupungillani olisi oma joukkue, saattaisi minusta tulla hyvinkin tosifani.

Fantasiaa

Jos joku olisi kertonut minulle vielä muutama kuukausi sitten, että aloitan jokaisen sunnuntaiaamuni lueskelemalla viimeisimmät futispäivitykset ja viimeistelemällä päivän pelaajavalinnat, olisin nauranut räkäisesti. Noh, en tiedä kuka nauraa ja missä nauraa, mutta näin on - minusta on tullut fantasy football -joukkueen väliaikaisomistaja.

Phill pelaa työkavereidensa kanssa fantasy footballia, mutta sukellusveneestä käsin joukkueen viikottainen ylläpitäminen ei onnistukaan ihan noin vain. Phill's Great Team on siis nyt Veera's Great Team ja sen verran tehokkaasti tämä homma on imaissut minutkin mukaansa, että Phillin palattua joukkueemme saa uuden nimen: Phill and Veera's Great Team.

Fantasy Footballin ideana on pelata nimensä mukaisesti mielikuvitusjalkapalloa. Tai eihän se nyt mitään mielikuvitusfutista ole, sillä tulokset perustuvat oikeisiin otteluihin ja oikeiden pelaajien suorituksiin.

Kauden alussa järjestetään valintatilaisuus (draft), jossa jokainen jäsen valitsee itselleen tiimin eri joukkueissa pelaavista pelaajista. Kukaan ei siis valitse itselleen yhtä kokonaista joukkuetta, vaan eri paikkojen pelaajia eri joukkueista. Näistä sitten valitaan joka viikolle line up sekä penkille jäävät pelaajat. Pisteet määräytyvät sen perusteella, kuinka hyvin yksittäinen pelaaja pelaa oikeassa elämässä sekä sen mukaan, miten hyvin hänen joukkueensa pärjää. Liigamme sisällä kaksi joukkuetta pelaa aina toisiaan vastaan. Sijoitus liigassa määräytyy pisteiden, joukuetta vastaan kertyneiden pisteiden sekä voittojen ja häviöiden perusteella.

En tiedä edelleenkään futiksesta juuri mitään, mutta ei se mitään - Yahoo!:n fantasy football -ohjelma tekee lähes kaiken työn puolestani. Minuun pitää vain lukea ammattilaisten suositukset ja valita pelaajat sen mukaan, kenen oletetaan pelaavan parhaiten. Kyllähän tässä väksinkin oppiikin jotain, ainakin pelaajien nimiä, jos ei muuta.

Totta vai fantasiaa?

Takana on nyt kaksi kierrosta ja kaksi voittoa. Kirsikkana kermanvuoren päällä joukkueemme ykköspaikka koko liigassa. Ei huono tällaiselta aloittelijalta... Olen jo aivan koukussa!

Suosittelen muuten katsastamaan komediasarjan nimeltä The League. Yksi meidän lemppareista, vaikka kuuluukin sarjaan välillä tekee niin pahaa ettei tiedä itkisikö vai nauraisi.