Nimestä on moneksi

Kävin ostamassa tänään lounaaksi lohisalaattia ja keskustelu ravintolan työntekijän kanssa meni jotakuinkin näin:

Can I get your name for the order.
Sure, it's Veera. V-E-E-R-A.
Veena?
No, there's R in the middle. V-E-E-R-A
Oh! Savera. So beautiful!

Sanomattakin ehkä selvää, että tuossa vaiheessa luovutin.

Veera on taipunut tässä vuosien kuluessa aika moneksi, mutta siltikin aina välillä yllätyn, kuinka vaikea nimeni on. Ei auta vaikka sanoisin hitaasti tai tavaisin. Vähintään yksi e putoaa pois. Viime aikoina nimestäni on vääntynyt hämmentävän usein Vena tai Veena. Tämä siitäkin huolimatta, että päräytän ärräni hyvin suomalaisittain. Jokin aika sitten sain jopa kunnian olla Feta. Veera. Ai siis niin kuin se juusto? No ei nyt ihan, mutta toisaalta ihan sama.

Oikeasti en välitä ja tottelen mitä tahansa nimeä, jos palkintona on herkullista lohisalaattia. Rakkaalla lapsellahan on tunnetusti monta nimeä.

Mistä tietää että on väsynyt

Siitä kun...

• Istahtaa autossa pelkääjän paikalle, vaikka on liikkeellä yksin ja jonkun pitäisi vissiin myös ajaa
• Yrittää avata työpaikan numerosarjalukon autonavaimen unlock -painakkeella
• Unohtaa painaa bluetooth -kuulokkeet päälle ja kuuntelee parin minuutin ajan musiikkia puhelimen kaiuttimesta kuulokkeet päässä
• Suuttuu unessa vieressä kuorsaavalle miehelle
• Keittiön tasolle levinnyt kaakoajauhe tuntuu ylitsepääsemättömältä ongelmalta
• Joka toinen ajatus on englanniksi ja joka toinen suomeksi
• Ruuan tilaaminen kymmenen minuutin kävelymatkan päästä tuntuu järkevältä ajatukselta

Olisi viissin aika mennä nukkumaan. Ihanaa, että huomenna on vapaapäivä!

Kalifornialaistunut vaatekaappi, osa 2

Kun viimeksi pähkäilin Suomen pakkailujen kanssa oli helmikuu ja totesin vaatekaappini olevan totaalisen kalifornialaistunut. Hanskat etsivät parejaan, en omistanut oikeita talvikenkiä, farkkuni olivat paria poikkeusta lukuunottamatta nilkkapituisia eikä minulla ollut kuin pari hassua varrellista sukkaa.

Tällä kertaa ajattelin aloittaa pakkailut ajoissa ja hyvä että aloitinkin. Joku on taas piilottanut sukistani joka toisen ja hanskoja on jäljellä enää yhdet toisiinsa sopivat. Viimeksi paniikissa ostamani talvikengät löysin sentään sängyn alta säilöstä ja täysipitkiä farkkujakin omistan tällä hetkellä kolmet. Kalsareita niiden alle ei kyllä mahdu, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin...

Suurin murheenkryynini on tämä:

Koska kotimme ei ole mikään tilaihme, oli villakangastakkini säilössä sängyn alla. Takki oli kannellisessa laatikossa, mutta kansipa ei sitten tainnutkaan olla kissatiivis. Jollain ihmeen ilveellä kisulit olivat murtautuneet laatikkoon ja tehneet siitä sängyn. Jos joku miettii, kuinka paljon karvaa kissoista lähtee kahdessa vuodessa, on vastaus jotai kuinkin kuvan mukainen. Paljon ja vähän päälle.

Vietin viime sunnuntaina kaksi tuntia ja kaksi teippirullaa takin kimpussa, mutta eipä siitä puhdasta tullut vieläkään. Toivottavasti kuivapesulassa onnistutaan paremmin. 

Tätä pientä takapakkia lukuunolematta olen ollut aivan intopinkeänä koko viikon ja valmistautunut reissuun katsomalla netin kautta Suomen selviytyjiä ja Bacheloria sekä tekemällä tonnikalapizzaa. En syönyt koskaan Suomessa asuessani tonnikalapizzaa enkä ole edelleenkään suurin fani, mutta nyt iski himo ja kyllä se vain hyvin suomalaiselta maistui.

Oikeastihan minulla on vielä koko ensi viikkokin töitä ennen kuin loma oikeasti alkaa, mutta ei kai koskaan voi intoilla liikaa. Varsinkin nyt kun meiltä löytyy kaksi intoilijaa! Phill palasi eilen meriltä kotiin maailman parhaiden uutisten kera: Lähdemmekin reissuun yhdessä. Joskus Navy-elämä yllättää ja muuttaa suunnitelmia parhaalla mahdollisella tavalla.

Random faktoja

Tässä juuri tänään mieleen tulleita random faktoja minusta:

• Näen todella realistisia unia, mutta harvoin painajaisia. Viime yönä siirsimme Phillin kanssa autoa kantamalla
• Pidän sadepisaroista iholla, mutta inhoan märkiä vaatteita
• Takkuava liikenne nostaa verenpainettani samantien vaikkei olisi kiire minnekään
• Rakasta sprinttien juoksemista ja sitä tunnetta kun sydän hakkaa ja jalat eivät melkein kosketa maata
• Tykkään kylmästä (ja halvasta) punaviinistä
• Minulla on loistava hajumuisti
• En tunne enää suomalaisia (Selviytyjät sarjan) julkkiksia
• Suomalaiset mainokset ja Selvityjät sarjan juontajan tylyn käskevä puhetyyli (tänne nyt rohkeasti vaan) kuulostavat korvaani hassuilta
• Juon veteni kaikkein mieluiten kuplivana
• Olen valmis maksamaan isoja summia täydellisistä urheilupökistä
• Olen heikkona Fossil brändin laukkuihin
• Olen suklaahamsteri

Ei tainnut yllättää ketään...

Kissat vs. taaperot

Olen viettänyt viime aikoina paljon aikaa taaperoiden kanssa ja todennut, etta kissojen taaperoiden kayttaytymisesta löytyy hammentavan paljon yhtäläisyyksiä.

Miettikääpä näitä:

Kissat ja taaperot kiipeävät joka paikkaan, etenkin niille tasoille ja hyllyille, joille et haluaisi hiekkalaatikossa käyneitä tassuja vierailemaan. Kissoilla on ehkä himppusen parempi tasapaino, mutta kummatkin ovat parempia kiipeämään ylös- kuin alaspäin.

Kissat ja taaperot heittelevät pöydillä olevia esineitä lattialle ilman mitään aikuisihmisille näkyvää syytä.

Kissat ja taaperot tuijottavat sinua silmiin tehdessään kiellettyiksi tietämiään asioita.

Kissat ja taaperot rakastavat pahvilaatikoita.

Kissat ja taaperot rakastavat rapisevia papereita.

Kissat ja taaperot syövät mielummin lattialta löytyviä jämiä kuin omalta lautaselta löytyvää ruokaa.

Kissat ja taaperot ovat valikoivia ruokiensa suhteen ja vaihtavat mielipidettään lennosta.

Kissat ja taaperot leikkivät mieluiten silloin kun olisi aika mennä nukkumaan.

Kissat ja taaperot rakastavat rapsutuksia ja haleja omilla ehdoillaan aka silloin kun ei ole kiireisempää tekemistä.

Kissat ja taaperot istahtavat syyliisi/päällesi siinäkin tapauksessa, että siinä olisi jo kirja tai tietokone tai toinen ihminen.

Kissat ja taaperot leikkivät kaikkein mieluiten esineillä, joita ei ole tarkoitettu taaperoiden tai kissojen leluiksi.

Kissat ja taaperot ovat suloisia nukkuessaan.

Tässä nämä ensimmäiseksi mieleen tulevat. Mitäs muuta tähän listalle voisi lisätä?

Yksin kotona

Mitä tapahtuu, kun Veera jää yksin kotiin?

Saatan keksiä perjantai-iltana kahdeksalta, että minun on ihan pakko saada otsis just nyt heti. En kuitenkaan tarttunut saksiin vaan varasin ajan kampaajalle netin kautta juuri silloin heti.

Nyt on sitten taas otsis, josta tykkään tosi paljon ensimmäiseen tuuliseen päivään asti.

Saatan kiusata Possua ihan yhtä paljon kuin Possu kiusasi minua tänään (aikaisin) aamulla. Possu päätti meinaan ensin herättää minut tunti ennen herätyskellon pärähdystä ja istahtaa sitten jalkojeni päälle kesken selkätreeniin kuuluvan jalkojen nostelun. Kostin, mutta Possua ei näyttänyt haittaavan.

Saatan järkätä nyyttärit community collegelle, koska porukassa syöminen on niin paljon kivempaa ja oppilaideni joukosta löytyy uskomattomia kokkeja. Tällä kertaa söin tajuttoman hyvää vietnamilaista ja intialaista ruokaa.

Saatan saada sydärin kun makuuhuoneen lattialta löytyy kuollut hiiri. Onneksi on kaksi kissaa, jotka osaavat nähtävästi metsästää muutakin kuin kärpäsiä. Saatoin myös koota itseni ja kantaa kuolleen hiiren ulos roskikseen.

Saatan katsoa taas kerran ihan liikaa House Hunterseja, vaikka tällä kertaa ei olekaan mitään hinkua muuttaa yhtään minnekään.

Saatan mennä huomenna shoppailemaan pikkujoulumekkoa.

Saatan löytää yksin olosta kivojakin puolia, vaikka pikkuisen (kova) ikävä jo onkin.

Kun kukaan ei huomaa

Kävin kesän lopulla silmälääkärissä ja sain kuulla, että näköni oli muuttunut juuri sen verran, että uusien silmälasien hankkiminen olisi suositeltavaa. Otin uutiset vastaan ilolla, sillä olin aivan loputtoman kyllästynyt vanhoihin laseihini, mutta kuitenkin sen verran nuuka, etten edes harkinnut ostavani uusia laseja "turhaan".

Koska käytän piilareita lähes joka päivä, ei minulla ollut uusien lasien kanssa valtavaa kiirettä ja hyvä niin, sillä eihän niitä sopivia kappaleita nyt ihan niin vain löytynytkään. Lähdin silmälasikaupoille asenteella ei hajuakaan millaiset, mutta mahdollisimman erilaiset kuin nykyiset, mikä jätti vaihtoehdoille aika laajan skaalan.

Tuskaisen monen kaupan ja mietintäpäivän (-viikon) jälkeen löysin vihdoin mieleiset lasit. Odottelin laseja reilun viikon enkä olisi malttanut odottaa enää hetkeäkään. Teki pitkästä aikaa mieli jättää piilarit kaappiin ja ruveta rillipiruksi.

Mutta kuinkas niiden tosi erilaisten lasien kanssa sitten kävikään?

Ensimmäisenä iltana petyin karvaasti kun Phill ei edes huomannut, että kasvoillani oli jotain uutta. Kuittasin tämän kuitenkin miehet huokaisulla ja päätin laittaa lasit seuraavana päivänä töihin. Jos työkaverini huomaavat t-paitojeni tekstit, huomaavat he taatusti uudet lasitkin. Paitsi että eivät huomanneet. Ei työkavereista yksikään. Mutta arvatkaapa ketkä huomasivat? No, tarkaavaiset lapset tietenkin. Meidän pienet, joilla ei ole vielä tarpeeksi sanoja havaintojensa ilmaisuun, tuijottivat naamaani tavallista pidempään ja tutkivat lasejani mutaisilla sormillaan.

Okei, eivät nämä lasit nyt ehkä niin erilaiset ole, mutta kyllä minä näistä siltikin tykkään. Nähtäväksi jää kauanko lasi-intoni jatkuu tällä kertaa, mutta ainakin hetken aikaa minut voi taas bongata lasit päästä ihan vapaaehtoisestikin.

P.S Täältä löytyy kuva edellisistä ja ihan samanlaista intoilua siitä, kuinka minusta tuli juuri silmälasi-ihminen

Miksi?

Miksi viileä ilma tuoksuu paremmalta kuin lämmin?

Miksi joinain aamuina vain tietää, että päivästä tulee hyvä?

Miksi poliisiauton läsnäolo sotkee koko liikenteen?

Miksi ostan joka vuosi halloweeniksi karkkia vaikka tiedän, ettei kukaan tule kuitenkaan lukkojen takana sijaitsevalle ovellemme?

Miksi Phill luulee, etten pidä snickerseistä?

Miksi Possu pitää tulisista paprikoista?

Miksi pumpkin spicella ei ole oikeastaan mitään tekemistä kurpitsan kanssa?

Miksi odotan jo ihan hirveällä innolla työpaikan secret santa -viikkoa?

Miksi  upeat auringonlaskut motivoivat minua juoksulenkille paremmin kuin mikään muu?

Miksi minun punaiset hai-saappaat ovat lasten mielestä paras "lelu" ikinä?

Miksi kaikki huostaani annetut kasvit kuolevat?

Miksi silti haaveilen puutarhasta?

Miksi kissat kuorsaavat?

Super smooth tekstisyöppö

Avataan tästä - Öppnas här.... Noita sanoja tuli tavailtua lapsena tuhansia kertoja maitopurkin kyljestä aamupalaa syödessä, ainakin silloin jos ei ollut Aku Ankkaa käden ulottuvilla.

Olin lapsena ja olen yhä edelleen satunnaisten tekstien suurkuluttaja. Luen t-paitojen tekstejä, mainoksia, varoituksia, ilmoituksia, kylttejä, lehtien lööppejä, ihan mitä tahansa. Parasta on, jos teksti löytyy kahdella kielellä. Suomeksi ja ruotsiksi, englanniksi ja espanjaksi. Siitähän voi oppia vaikka parin sanasen verran toista kieltä.

Randomia lukuintoa voi syyttää ehkä myös hauskojen kylttien keräily-/kuvailuharrastuksestani sekä viehtymyksestäni tekstillisiin kasseihin ja t-paitoihin.

Tämä t-paitakokoelmani uusin jäsen on merkkiä Bad Pickle ja tarttui mukaani joitain viikkoja sitten Adams Avenue Street Fair -tapahtumasta. Päätin tehdä t-paidan avulla empiirisen tutkimuksen, kuinka moni työkaverini ja vanhempi oikeasti kiinnittää mitään huomiota siihen, mitä minulla on päällä. Heh, aika moni. T-paitani keräsi päivän aikana hyvin monta (positiivista) kommenttia, hymyä ja naurun pyrskähdystä. Yksi työkavereistani pyysi minua jopa pysymään hetken paikallani, jotta saisi luettua, mitä paidassani sanotaan.

Super smooth olen. Ihan aina. Ja nähtävästi sillä on siis väliä, minkälaisiin vaatteisiin kerään päivittäin lasten käsien mudat, ruuan jämät ja nenien räkävanat.

Ultimate kissan sänky, osa 2

Muistatte ehkä, kuinka Possu omi ja sai itselleen uuden sängyn tiskien kuivausmatosta? Jos et, voi lukea aiheesta lisää täältä.

Sänky oli pitkään ehdoton lemppari, joka pesi oikean kissan sängyn mennen tullen. Mutta sitten kissat löysivät jotain vielä parempaa. Phill sai heinäkuussa kaksi synttärilahjaa perheeltään. Toinen lahjoista oli matalassa pahvilaatikossa, toinen kuplamuovikirjekuoressa. Pinosimme laatikon ja kirjekuoren olohuoneen nurkkaan kierrätystä odottamaan, mutta toisin kävi: Kissat tekivät "sänkyyn" pesän ja siinä se möllöttää edelleenkin olohuoneemme nurkkaa komistamassa.

Sänky on ilmeisesti mukavan pehmeä ja se rapisee kivasti ympyrää pyöriessä. Vetovoimaa ei vähennä myöskään se, että se on rakennettu pahvilaatikon varaan. Välillä sängystä käydään kovaa taistoa, kun kumpikin haluaisi olla siinä juuri nyt heti, mutta tilaa on vain yhdelle valtavalle egolle. Sharing is caring ajatusmalli ei oikein istu meidän kisuleiden ajatusmaailmaan. Ovat kumpainenkin meinaan aika leveitä nukkujia...

Sänky saisi olla toki mielellään hieman kauniimpi, mutta ei kai tässä voi kauheasti valittaa: Meidän kissoilla on aika ihanan halpa maku.

Jälkijunassa

Olen monien trendien suhteen jälkijunassa matkustava takinkääntäjä.

Marimekon olkalaukkuja löytyi Jyväskylän Yliopiston kampukselta kaikissa sateenkaaren väreissä lähes jokaiselta vastaantulijalta. En osta, kun kerran kaikilla on... Kunnes sitten ostin ja kuljetin laukkua mukanani aivan kaikkialle Hawaijia, Bostonia ja Amsterdamia myöten.

Fjällrävenin ketturepun kohdalla olin vieläkin hitaampi ja jääräpäisempi. Niitähän on kaikilla. Ja kuka aikuinen nyt reppua käyttää...? San Diegossa niitä ei ollut kuitenkaan vielä vuosi sitten juuri kenelläkään muulla kuin tällä mielipiteensä vaihtaneella reppujen tehokäyttäjällä. Nyt niitä onkin sitten kaikki kaupat ja North Park pullollaan. Mutta hei, teknisesti ottaen minä en ollutkaan jälkijunassa vaan trendin aloittaja! Ja minun reppuni on päässyt sentä metsäänkin.

Birkenstockit. Onhan ne varmaan ihan hyvät jalassa jos olet sairaanhoitaja, mutta ei nuo susirumat sandaalit kyllä kaupungin kaduille kuulu. Paitsi, että nyt kuuluvat. Sopivat ketturepun kanssa hyvin, käyvät töissä ja vapaalla ja näyttävät hyvältä tiukkojen farkkujen ja etenkin joogatrikoiden kanssa. Ja ovat muuten ihan älyttömän hyvät jalassa.

Hydro Flask, miksi? Mikä tahansa vanha vesipullo käy ihan hyvin. Turhaa hifistelyä. Vai onko sittenkään? Onhan tämä aika ekologista ja vesi pysyy nyt oikeasti kylmänä. En osta pullovettä enää oikeastaan ikinä enkä taatusti lisää elimistööni ylimääräisiä kemikaaleja. Ja onhan se ihan kivan näköinenkin...

Game of Thrones. En kato. Ei kiinnosta, vaikka kaikki muut puhuukin siitä koko ajan. No okei, ehkä yksi jakso. En mä siitä aio kuitenkaan tykätä. Siis heti seuraavan jakson jälkeen lopetetaan (tältä päivältä).

Minkähän takin kääntäisin seuraavaksi...?

Viikonlopun parannellut versiot

Joskus pienet muutokset tekevät tutuista ja arkisistakin asioista juhlavampia tai jollain tapaa parempia:

• Skumppa vs. valkkari - aivan eri fiilis, vaikka muovimukista nautittuna
• Tuoksuvat saippuat ja voiteet vs. tuoksuttomat - tuoksu lisää tietenkin tehoa
• Poreallas vs. uima-allas - tekevätkö kuplat kaikesta parempaa?
• Pahvilaatikko vs. pahvilaatikko kuplamuovikirjekuorella - paras kissan sänky ikinä
• Paloiteltu hedelmä vs. kokonainen hedelmä - mielellään jonkun muun tarjoilemana ja mielellään mahdollisimman vaikea syöntinen hedelmä
• Siivoaminen levänneenä ja iloisena vs. siivoaminen väsyneenä töiden jälkeen
• Likainen vs. puhdas ja hiottu aita. Pätee myöskin muihin kodin sotkuihin.

Näillä mietteillä ja havainnoilla on menty tämä viikonloppu. Etenkin tuota skumppaa on tullut testailtua tänä viikonloppuna ahkeraan ja mielikin on sen mukainen. Kuplilla kohti uutta viikkoa.

Kymmenen vuotta omaa naamaa

Olen huono osallistumaan blogihaasteisiin, mutta tämä kymmenen vuoden profiilikuvahaaste  osui ja upposi niin syvälle, ettei minulle jäänyt oikeastaan edes vaihtoehtoja. Haaste on lähtöisin Mamma rimpuilee -blogista.

Liityin Facebookiin keväällä 2007, eli himppusen yli kymmenen vuotta sitten ollessani vaihdossa Amsterdamissa. Profiilikuvia löysin arkistoista komeat 87 kappaletta, mutta älkää pelätkö, valitsin joukosta 18 kurkistusta minun Facebook-minäkuvani historiaan.

Tämä kuva oli profiilikuvistani toinen, mutta oikeasti otettu aiemmin kuin se kaikkien aikojen ensimmäinen naamakirjan kuva. Kuvassa on tuore vaihtari, joka on tossujen pois potkimista vaille valmis Cafe Uilensteden opiskelijapippaloihin. Taustalla näkyy meidän hyvin askeettinen huoneemme, joka muuttui pian kuvan ottamisen jälkeen Ikean, Heman ja lahjoitusten avulla aika paljon viihtyisämmäksi (ainakin kullatuissa muistoissani).

Pari kuukautta myöhemmin olin ystäväni kanssa interraililla Ranskan Rivieralla. Tämä kuva taitaa olla Cannesista. Tuolla reissulla näin ensimmäistä kertaa palmuja ja sain parantumattoman reissukärpäsen pureman.

Seuraavana syksynä olinkin jo Amerikan mantereella au-pairina. Tässä kuvassa tarkalleen sanottuna New Yorkissa, vaikka koti löytyikin Bostonista.

Ensimmäinen profiilikuva Phillin kanssa. Kuva on otettu Hawaijilla vuoden 2007 toiseksiviimeisenä päivänä. Seuraavana päivänä päättyi vuosi ja alkoi meidän ensimmäinen erämme kaukosuhteilua.

Kesällä 2008 palasin taas Hawaijille ja Phillin kainaloon. Vaikka suurin osa kesästä kuluikin Oahulla, reissasimme heinäkuussa myöskin Los Angelesiin ja Albanyyn. Tässä kuvassa vertailen käsiäni jonkun isokätisen julkkiksen laattaan Hollywoodissa. Ei pienintäkään muistikuvaa kenen...

Talven 2008-2009 vietin Jyväskylässä opiskeluja viimeistellen ja Red Sox hattua ulkoiluttaen.

Kunnes kesällä 2009 palasin taas kerran Hawaijille. Kuvassa tosin reissussa San Franciscossa. Päällä Phillin lempparipaita (siis omani).

Tässä on hypätty jo kesään 2010 ja Suomessa vietetyn talven jälkeen Hawaijille. Taisimme mennä kihloihin pari päivää tämän kuvan ottamisen jälkeen.

Ja sitten ollaan taas New Yorkissa, pari päivää ennen meidän häitä kesällä 2011.

Keväällä 2012 perheemme oli kasvanut Kisulla ja koti vaihtunut Hawaijilta New Hampshireen. Taustalla näkyy myöskin hyvin tyypillinen amerikkalainen (vanhemman talon) sähkömittari.

Tämä suudelma annettiin Pasadenassa 1.1.2013 Ruusuparaatin alkua odotellessa. Yksi huimimmista päivistä ikinä!

Muuttomatkalla/ road tripilla USA:n halki tuli otettua parikin profiilikuvaa. Ylempi on Chicagosta, alempi jostainpäin Utahia. Syksy 2013. Minä olen aina tykännyt noista Phillin lomaparroista...

Talvella 2013 lautailtiin Kalifornian tyyliin Big Bearilla.

Ja seikkailtiin perunalastuvuorella.

Tämä vuori löytyi puolestaan Alaskasta kesällä 2015 ja on edelleenkin yksi lempparikuviani.

Keväällä 2016 nauratti Anza Borregossa. Näitä luonto- ja haikkikuvia on muuten profiilikuvien joukossa ihan pari...

Mutta on minulla joskus ihan oikeatkin vaatteet päällä. Tämä kuva on yksi tuoreimmista ja löytyy täältä blogistakin. New Yorkissa jälleen kerran. Enpä olisi silloin 2007 syksyllä vielä arvannut, kuinka usein siellä tulee vierailtua.

Jummi mitä muistoja. Lähes kaikki ihan eilen otettuja... Montakohan kertaa sitä vielä kerkiääkään vaihtamaan profiilikuvansa.

Kohti parempaa loppuviikkoa

Työkaverini huikkasi tänään kotiin lähtiessään hyvät viikonloput. Kyse oli rankan päivän jälkeisestä vitsistä, mutta minulla meni useampikin tunti ennen kuin tajusin ettei tänään todellakaan ole perjantai. Viikko on vasta tiistaissa, mutta tuntuu kuin se olisi kestänyt vähintäänkin nälkävuoden verran.

Mikä siis mättää?

Kiire ja keväthulabaloo, parin lapsen päättymätön täiden kierrätys, kesällä edessä olevat isot muutokset elämän rytmissä sekä ylitöistä aiheutuneet suunnitelmien vaihdokset sekä eilen että tänään.

En malttanut odottaa kotiin pääsemistä ja juoksulenkkiä, mutta parkkeeraaminen omalle autopaikallemme osoittautui astetta haastavammaksi. Meillä on talon takaisella kujalla etelä-Kaliforniamaisen tyypillisesti sekä autotalli että sen edustalla autopaikka. Näin jo kaukaa, että kujalla oli auto poikittain, mutta oletin sen olevan naapurimme auto ja jäin odottelemaan kapean kujan vapautumista. Auto ei kuitenkaan liikahtanut yhtään mihinkään ja lopulta päätin parkkeerata tienvarteen ja katsastaa tilanteen hieman lähempää.

Auto oli käynnissä ja jarruvalot päällä. Kuskin paikalla oli mies, joka oli joko tajuton, kuollut tai nukkui. Koska auto oli parkkeerattu aivan talomme kohdalle, päätin soittaa Phillin paikalle ennen miehen herättelyä. Phill huhuili miehen hereille, mutta herätessään mies hellitti jalkansa jarrupolkimelta, jolloin auto lähti liikkeelle kohti upouutta aitaamme. Kaikeksi onneksi Phill reagoi nopeasti ja sai huudollaan unenpöpperöisen miehenkin toimimaan ennen aidan kanssa kolarointia. Kun Phill tiedusteli, oliko miehellä kaikki hyvin, kertoi hän varjostavansa varasta ja nukahtaneensa kesken ajojahdin. Hieman kumma ja ontuva selitys. On meillä täällä San Diegossa poliisejakin...

Lopulta tämä oman elämänsä herra etsivä päätti siirtyä jonnekin muualle jatkamaan vakoiluaan tai uniaan ja minä pääsin vihdoinkin kotiin.

Tästä eteenpäin iltani olikin noususuhdanteinen, joskin aivan liian lyhyt. Jos ei juoksulenkki, lasi punaviiniä ja Possun kustannuksella nauraminen auta, niin sitten on jo kyse jostain astetta vakavammasta. Ihana Possu - maailman kärsivällisin kissa.

Vaatevenkslaaja

Olen kehittänyt itselleni "uuden" tavan tehdä jo ennestäänkin kiireisistä aamuistani häsellyksen täyteisiä. Minusta on tullut vaatevenkslaaja.

Juttu on tuttu jo lapsuudesta ja teinivuosilta, mutta jossain vaiheessa hankkiuduin tavasta eroon. Mietin usein jo illalla, mitä puen seuraavana aamuna päälleni ja säästin näin aamulla monta minuuttia ja ärräpäätä.

Jossain vaiheessa kävi kuitenkin niin, että mieleni vaihtui kesken yöunien ja iltaiset vaatevalinnat eivät miellyttäneetkään silmää tai kroppaa enää aamulla. Minulle on tärkeää, että vaatteet tuntuvat kivoilta ja luonnollisilta ja että oloni on vaatteissani viehättävä. Viehättävyyden tunne ja tyylitaju eivät välttämättä kulje kohdallani käsi kädessä, mutta vaatteiden on oltava oikeat juuri kyseisen päivän fiilikseen.

Joskus onnistun valitsemaan oikean kokonaisuuden heti ensiyrittämällä, mutta toisinaan hommaan meneen minuutti jos toinenkin (siis vähintäänkin kymmenen). Valintaa ei helpota laisinkaa se, että työpaikallani ei ole käytännössä minkäänlaista pukukoodia. Saamme pitää legginssejä, joogatrikoita, toppeja, hameita, reikäisiä farkkuja, shortseja, sandaaleja ja ihan mitä tahansa, kunhan työnteko sujuu eikä takapuoli vilku lattialla touhutessa. Omalla kohdallani olen huomannut, että vaatteiden rentous korreloi vireystason kanssa. Mitä väsyneempi olo sen rennommat vaatteet eksyvät päälleni. Ja niinä päivinä kun suuntaan suoraan töistä salille, eksyy päälleni usein jotain urheilullista. Jos viettää koko päivän treenivaatteissa ei tee mieli päätyä sohvalle ilman toteutunutta treeniä. Ovelaa mielen manipuloimista tai kauniimmin ilmaistuna motivoimista.

Parhaiten viihdyn urheiluvaatteissa ja tämän kaltaisissa mekoissa tai hameissa, jotka liehuvat tuulessa ja tuntuvat päällä lähes olemattoman kevyiltä. 

Sinänsä ihan kiva, että töissä ja vapaalla voi käyttää samoja ja omalta tuntuvia vaatteita, mutta joskus ohikiitävinä hetkinä mietin, että tiukka pukukoodi tai uniformu voisi tehdä aamuista asteen verran helpompia. Useimmiten tuo hetki päättyy kuitenkin viimeistään töihin saapuessani ja muistan taas olla kiitollinen siitä, että vaatevalinnat ovat vain ja ainoastaan omissa käsissäni. Vaatteet hyvin kaikki hyvin. Vielä kun oppisi päättämään edes pikkuisen nopeammin, miltä minusta tuntuu juuri tänään.

Hedelmät sangriasta

Kuulun ihmisryhmään, joka syö mieluiten hedelmät sangriasta, nyppii mustikkamuffinseista aina muutaman mustikan erillisiksi suupaloiksi, nuolee oreo-keksistä täytteen ensimmäiseksi ja rakastaa maapähkinävoita, jonka seassa on rouheisia pähkinän paloja.

Olen myöskin se tyyppi, joka syö jäätelönsä tuskastuttavan hitaasti, asettelee irtokarkit syömisjonoon ja ostaa kahvilasta lähes aina ihan tavallisen kahvin.

En voi sietää riisipuuroa tai kesäkeittoa, mutta rakastan riisipiirakoita ja kasvissosekeittoa. Rusinat eivät kuulu pullaan eikä maksalaatikkoon, mutta toimivat loistavasti glögissä ja pähkinöiden seurana. Banaani ja suklaa ovat nannaa, mutta eivät koskaan lämpimänä. Paitsi jos kyse on kuumasta kaakaosta tai banaanipannareista.

Nutella on paholaisen keksintö. Tai oli ainakin vielä viisi vuotta sitten.

Oikeasti olen kaikkiruokainen ja äärettömän avomielinen. 

Löysin tänään tuosta ihan nurkan takaa lakritsivaahtokarkki jäätelöä. Se oli niin hyvää, että vieläkin hymyilyttää. Pieni pala Suomen kesää...

CATS!

Yksi monista kissoihin liittyvistä ihanuuksista on se, että niitä voi syyttää kaikesta. Kun hommat menevät pieleen, huudetaan meillä yleensä CATS!

Sotkuinen koti: CATS! Tunkkainen haju: CATS! Karvakasoja lattialla: CATS! Kierrätysroskat pitkin keittiötä: CATS! Kummallisia yöllisiä ääniä: CATS! Jalkojen alle jääviä kissoja: CATS! Nukkujan varpailla leikkiviä kissoja: CATS! Dinosaurusta muistuttavaa töminää: CATS!

Jotkut syytöksistä saattaisivat ehkä osoittautua tarkemman tarkastelun alaisina turhiksi, mutta ei sentään ihan kaikki.

Kisun erikoisalaa on kuulokkeiden tuhoaminen. En osaa edes sanoa, kuinka monien nappikuulokkeiden johdon Kisu on jyystänyt poikki. Possu puolestaan tykkää aiheuttaa vesivahinkoja tiputtelemalla leluja vesikulhoon, onkimalla niitä ylös, hukuttamalla ne uudelleen ja kaatamalla lopuksi koko vesikulhon puulattialle.

Vaikka hiekkalaatikon käyttäminen onkin sujunut kummaltakin kissalta aina ongelmitta, ei oksentaminen suju aivan yhtä huolettomasti. Ensinnäkin kissat oksentavat AINA yöllä eikä se ole todellakaan mitään hiljaista puuhaa. Toisekseen, oksennukset löytyvät aina valkoiselta matolta, viimeisin sohvalta sohvatyynyn takaa. Olisi saattanut jäädä huomaamatta, ellen olisi iskenyt siihen (aamupalaa syödessäni) kättäni. Hyvää ruokahalua...

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kissamme ovat alkaneet muistuttamaan houdinia. Nukumme yleensä aina makkarin ovi auki ja yllättävän usein jopa sulassa sovussa kellon soittoon asti. Kun kello soi, juoksee Possu korvan juureen kehräämään ja Kisu yöpöydälle tuijottamaan. Aina silloin tällöin mekkala alkaa kuitenkin jo ennen kellon soittoa, mikä saattaa johtaa kissojen sulkemiseen makuuhuoneen ulkopuolelle. Valitettavasti tämä ei toimi enää kovinkaan hyvin, sillä jompikumpi tai kumpikin on keksinyt, että oven saa avattua kahvan päälle hyppimällä (toisen kissan maukuessa kannustusmaukuja).

CATS! Nuo ihanan kamalat otukset, jotka tekevät elämästä 3 X vaikeampaa ja 10 X ihanampaa.

Ero maanantain ja keskiviikon välillä

Maanantaiaamu oli tahmainen eikä mikään pysynyt käsissä. Sotkin kissan ruuat pitkin lattioita, läikytin puoli kuppia kahvia sohvalle ja löysin olohuoneesta ruokakatastrofin, jota en ole antanut itselleni vieläkään anteeksi.

Tiistaina kaikki sujui ilman ylimääräisiä ongelmia, mutta keskiviikkona tahma palasi.

Keskiviikkona heräsin uupuneena ja torkutin. Puoliseiskalta pääsin kuitenkin ylös ja intouduin tabata-treenistä. Nopsa, mutta tehokas treeni vei unen ja toi mukanaan energian sekä hyvän mielen.

Aamupalan jälkeen tyhjensin astianpesukonetta ja aiheutin astiavyöryn. Sain kuitenkin kopin eikä mitään mennyt rikki.

Kasvovoidetta kurotellessani tönäisin puolet hyllyn purnukoista maahan. Yksikään niistä ei pudonnut roskikseen tai avonaiseen vessanpyttyyn.

Töissä yhdeltä lapselta löytyi täitä. Oma pääni oli kuitenkin (vainoharhaisesta kutinasta huolimatta) ötökätön. Sain tähän illalla vielä tuplavarmistuksen käydessäni kampaajalla... Hieman kyllä kylmäsi eikä kampaajakokemus ollut tällä kertaa kovinkaan rentouttava.

Illalla olin kotona vasta myöhään, mutta kotona odotti valmis ruoka, kylmä olut ja pehmoinen sänky.

Vaikeuksien kautta voittoon! Kyttyrä on ylitetty ja loma hyvin lähellä.

Perjantaikuulumiset

perjantaisista blogipäivityksistä on tullut puolivahingossa tällaisia Heippa, mitä kuuluu? -postauksia. Eikä siinä kai ole mitään vikaa, joten jatketaan samaan malliin.

Tänään on ollut hymy herkässä. Töissä oli mukavan letkeä päivä ja sääkin oli ihanan kesäinen. Tässäpä siis viikon parhaat:

Tänään töistä palatessani minua odotti siisti koti. Phill oli tosin järkännyt muumimukikokoelmani uuteen uskoon:

Lasten suustakin on tullut taas kuultua yhtä sun toista. Tässä yksi show and tell koko komeudessaan ja kirjaimellisesti:

E: "This is Marie, she's from a movie. She's white and kinda dirty."
Miss Veera: "What movie is this white and dirty Marie from?"
E: "She's not white and dirty. Please don't call her that."
Miss Veera: "Oh, I'm terribly sorry. I crossed a line there." 

Jep, kuuluu kai kategoriaan, minä saan kutsua veljeäni/siskoani/kissaani/koiraani tyhmäksi, mutta kukaan muu ei.

Yhteinä päivänä käytiin myöskin tällainen keskustelu:

L: "Quick, call 911 doctor, my baby is sick."
J: "Yes, your baby is very hot. Does her bellybutton hurt?"
E: "We should probably measure how much she coughs. Ok, she coughs 85 dollars."

Yksi hauska elokuvakin tuli katsottua meidän paikallisessa indie-teatterissa, Kensington Cinemassa: My Life as a Zucchini. Vakava aihe, mutta toteutuksensa (ja ranskan kielen) vuoksi todellinen feel good -elokuva. Suosittelen!

Huomenna aamusta vielä töihin community collegelle ja sitten pääsen minäkin viikonlopun viettoon. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata viimeinkin Anza Borregon aavikolle luonnonkukkia ihailemaan. Talven sateet ja tämän hetkiset helteet ovat saaneet aikaiseksi kukkaräjähdyksen, joka ohitti tänään jopa Trumpin toilailut ja päätyi (kuulemma, en tarkistanut) Washington Postin etusivulle. Siellä saattaa siis olla pari muutakin ihmistä. Onneksi aavikolla on myös paljon aavaa tilaa.

Hauskaa viikonloppua!

Myrskyisen illan unelmointia

Ulkona pauhaa myrsky ja oma kotisohva on tällä hetkellä kaikki, mitä tarvitsen. Takana on mukavan leppoisa työpäivä ja edessä kolmen päivän viikonloppu. Se tuntuu aika hurjalta ottaen huomioon, että nykyisin minulla on viikossa yleensä vain yksi täysin vapaa päivä.

Tälle pitkälle viikonlopulle oli vaikka mitä suunnitelmia ja unelmia, mutta sadepilvet, kiireinen viikko ja väsymys veivät innon suunnittelulta ja päätimme elää hetkessä. Sen verran kuitenkin tiedän, että tänä viikonloppuna ostan itselleni/meille uuden kameran ja suuntaan kulkuni luontoon. Vanhan kameran peruslinssi sanoi tarkennussopimuksensa irti eikä 9 vuotta vanha karvalakkijärkkäri vastaa muutenkaan enää alati kasvavia tarpeitani. Joskus materiakin tekee onnelliseksi. Viimeaikoina ehkä aika useinkin.

Toiveissa olisi siis lähteä sunnuntain Joshua puita katselemaan, jos ei taivaalta tule kaatamalla vettä. Sää on ollut viime aikoina lämpöinen, aurinkoinen ja keväinen, mutta taisin nuolaista ennen kuin tipahti ja "talvi" teki paluun. Puhelin on piipannut tänään tulvaa, myrskytuulia ja ukkosta, mutta kerkisin kuitenkin kotiin ennen pahinta myräkkää.

Tässä vielä päivän viisi positiivista, joiden avulla mieli nytkähtää helposti viikonloppuvaihteelle:

• Ginja Ninja siideri - NAM!
• Sateen tuoksu ja ropina
• Puhtaat lakanat
• Uunissa kypsyvä lohi
• Aito PERJANTAI-fiilis

Rentoa pitkää tai lyhyttä viikonloppua kaikille!