Possu-päivitys

Muistatte ehkä, kuinka kyselin neuvoja Possun juomaongelmaan. Sain teiltä valtavasti hyviä vinkkejä ja testasin niistä kaikkia. Koska kissat ovat kissoja; omalaatuisia ja itsepäisiä, eivät kaikki ideat ottaneet tulta alleen ja meidän uusi hieno juomalähdekin jäi lopulta aivan käyttämättömäksi.

Loppujen lopuksi hommassa kävi niin, että parhaaksi niksiksi osoittautui runsaan veden lisääminen ruokiin. Purkkiruuan tarjoilu aamuin ja illoin ei saanut kissoilta kiitosta, mutta yllättäen veden lisääminen kuivapapanoiden ja myöskin purkkiruuan sekaan oli ihan ok, Possun mielestä jopa loistava juttu. Possu tuntuu tykkäävän keitoista ja ryystää mielellään aika isojakin määriä vettä ruuan päältä.

Kaikeksi onneksi tuo yksi muutos oli riittävä ja kristallit hävisivät kokonaan Possun virtsasta. Päätimme kuitenkin jatkaa keittoruokailua sillä eihän siitä haittaakaan ole.

Virtsakivistä ei siis ole enää tällähetkellä huolta, mutta jano saattaa Possulla olla edelleenkin. Maanantaina kotiin tullessani löysin Possun leikkimästä serrano (chili) paprikalla. Sama leikki jatkui eilen, kun paprika löytyi taas sohvan alta. Possu pyöritteli tulista paprikaa tassuissaan, kantoi suussaan, potki takatassuilla kuoliaaksi ja jyysti välillä nautinnollisesti hampaillaan. Katselin leikkiä epäuskoisena ja googlettelin, onko serrano paprika mahdollisesti kissoille myrkyllinen. Kovin kummoisia vastauksia en löytänyt, sillä kenenkään muun kissa ei ole ilmeisesti niin kaheli, että edes yrittäisi haukata tulista paprikaa. Heitin paprikan roskiin ennen nukkumaan menemistä ja aamulla Possu oli ihan normikunnossa.

Hassu kissa tuo Possu... Ehkä tämäkin on joku oranssien kissojen juttu.

Possun juomaongelma

Possu on kehittänyt itselleen juomaongelman. Tai oikeammin kai juomattomuusongelman.

Rutiinitarkastuksessa selvisi, että Possun virtsassa on aivan liikaa kristalleja, jotka saattavat hoitamattomana muodostaa virtsakiven. Saimme ohjeiksi lisätä Possun juomista ja ruokkia Possua pelkällä purkkiruualla (wet food). Eläinlääkäri ehdotti myöskin kolmea hiekkalaatikkoa kahdelle kissalle, mutta tähän emme ole vielä valmiita lähtemään mukaan. Kissoilla ei tunnu olevan mitään ongelmaa ison boxin jakamisen kanssa. Kaksi vielä ehkä menisi, mutta kolmannelle en keksi edes mitään järkevää paikkaa hyvin pienessä kodissamme.

Toistaiseksi homma ei ole lähtenyt käyntiin kovinkaan lennokkaasti. Kissat ikävöivät selvästi aamuista kuivaruokaansa ja tuijottavat meitä syyttävästi, kun kippoihin tipahtaa nyt aamuin illoin (huomattavasti kalliimpaa ja fiinimpää) purkkiruokaa. Ruuasta iso osa jää mielenosoituksellisesti syömättä, joten tiedä sitten siitä lisääntyneestä veden saannista... Parina viime aamuna olen antanut kissoille vedessä uitettuja "kuiva"papanoita ja nekin tuntuvat kelpaavan aamuisin purkkiruokaa paremmin.

Veden juontia yritämme lisätä uuden pulppuavan vesilähteen voimin. Tilasin Amazonista vettä solisevan hienouden ja odotan sen tekevän ihmeitä. Toistaiseksi Kisu on pelännyt lähdettä enemmän kuin imuria ja Possu on ollut varovaisen utelias, turvallisen välimatkan päästä. Kumpikaan kissa ei ole juonut lähteestä vielä kulaustakaan.

Muita ideoita en keksi, sillä meillä on ollut aina viileää ja usein vaihdettua vettä tarjolla, jota Possu on mututuntumalla myöskin lipitellyt ihan kohtuullisen ahkeraan. Possu tykkää myöskin leikkiä vedellä ja opettaa hiirileluja uimaan, joten mistään sen kummemasta epämieltymyksestä vettä kohtaan on tuskin kyse.

Mikäli Possun tilanne ei muutu kuukauden kokeilujakson ja kotiniksien avulla, määrää eläinlääkäri hänelle kristalleja hajoittavan erikoisruokavalion. Voin vain kuvitella kuinka syyttävää tuijotusta "lääke"ruoka sitten aiheuttaisikaan.

Possu, Possu... Joisit mielummin liikaa kuin liian vähän!

P.S. Vinkkejä otetaan vastaan, jos jollakulla on omakohtaista kokemusta juomaongelmaisista kissoista.

Valitse taistelusi

Niinkuin monet varmasti tietävät, USA:ssa ei tunneta tiskikaappeja. Käsin pestävät astiat kuivataan joko samantien takaisin kaappiin tai asetellaan kuivaustelineeseen  tai -matolle kuivumaan. Meillä oli aiemmin käytössä muovinen teline, jonka vaihdoimme nykyisessä kodissa esteettisyys- ja kätevyyssyistä pesukoneessa pestävään mattoon.

Matto on minusta todella kätevä, mutta sen käyttöön liittyi yksi suuri ongelma: Matto on mukava myös Possun mielestä. Possu kapuaa kuivausmatolle nukkumaan aina kun silmä välttää ja siinä on tilaa. Vaikka kissat ovatkin toisaalta hyvin siistejä eläimiä, en halua jakaa puhtaita tiskejäni hiekkalaatikossakin olleiden käpälien kanssa. Hommassa kävi turhan usein niin, että jouduin pesemään sekä tiskit että maton tuplasti.

Viimeinen niitti hommaan saatiin viikonloppuna, kun Phill löysi Possun nukkumasta pöydällä vaihtoa odottavan puhtaan maton päältä. Päätimme luovuttaa ja antaa maton Possulle luvalliseen käyttöön sängyksi.

Pienen kissan onnella ei ole ollut rajaa. Matosta tuli heittämällä Possun lempparisänky ja ylipäänsä ainoa "sänky" jolla olen nähnyt kissamme koskaan nukkuvan.

Peukut pystyyn, että kuivausmattomme saa nyt olla rauhassa. Toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta!

Suurta viisautta on osata valita taistelunsa. Tuulimyllyjä vastaan kun on turha lähteä huitomaan.

Kissan muisti

Aina välillä kuulen väitteen, ettei kissoja voi kouluttaa, sillä niiden aivokapasiteetti ei riitä siihen. Todellisuus taitaa kuitenkin olla, että kissoja on vaikea kouluttaa, sillä ne ovat aivan äärettömän fiksuja ja jotkut yksilöt myös omapäisiä. Vaikka kissat kiintyvätkin omistajaansa ja tarvitsevat hellyyttä ja rakkautta siinä missä koiratkin, puuttuu useimmilta kissoilta koirille tyypillinen miellyttämisen tarve.

Viime yönä molemmat kissat päättivät jälleen kerran, ettei meillä tarvitse nukkua - ei heidän eikä meidän. Ensin tiputeltiin esineitä lipastojen päältä ja kun siitä seurasi porttikielto makuuhuoneeseen, keksivät kissat lyöttäytyä yhteen ja selvittää jälleen kerran, miten herkkukaappi avataan.

Joitain kuukausia  sitten Kisu keksi, miten meidän makuuhuonetta vastapäätä olevan kaapin haitariovi avataan. Kaapin sisältö kiinnosti, sillä sieltä löytyy kissojen ruuat ja herkut. Kissojen yhteistyö oli ihailtavan saumatonta. Kisu avasi kaapin oven, hyppäsi hyllylle ja pudotteli herkkupusseja Possulle, joka juoksi salamaakin nopeammin piiloon herkkujen kanssa. Onnistuimme nappaamaan saaliin aina ennen sen tuhoamista, joten yhteistyön viimeinen koetinkivi on edelleenkin mysteeri: Kenen suuhun herkut olisivat loppupeleissä päätyneet?

Parin murtoyrityksen jälkeen lukitsimme oven hakasella, jonka olemassa olon unohdimme sen verran säännöllisesti, että ruuvi tipahti jo parin päivän päästä. Päätimme laittaa kaapin eteen tuolin, kunnes keksisimme paremman kissalukon.

Tuoli oli ja pysyi useita viikkoja ja siitä tuli Kisun uusi lempisänky. Aluksi Kisu jatkoi murtoyrityksiään ja vietti pitkiä aikoja ovea tutkaillen, mutta eihän se siitä mihinkään liikahtanut. Lopulta, useita viikkoja myöhemmin, huomasimme ettei Kisu ollut enää edes kiinnostunut kaapin avaamisesta ja otimme tuolin pois.

Tämä sai minut pohtimaan kissojen muistia. Tuntui, ettei Kisu enää edes muistanut, kuinka oli joskus osannut avata kaapin oven. Olen huomannut saman ennenkin. Jossain vaiheessa Kisu otti tavakseen herättää minut aamun pikkutunneilla hieromalla poskiaan yöpöydällä olevaan paperiseen valaisimeen. Siitä lähtee juuri sopivan kova ääni, joka herätti minut poikkeuksetta. Hereillä oleva ihminen = ruokaa, ainakin Kisun päättelytavalla. Kun meille tuli yövieraita, siirsin lampun muutamaksi yöksi vierashuoneeseen ja Kisun lamppuherätykset loppuivat siihen.

Ovi ja herkut saivat olla siis monia viikkoja ihan rauhassa, kunnes viime yönä Kisun muisti palasi yllättäen. Voi ärsytys! Mitä luulette, muistiko Kisu yhtäkkiä vanhan olemassaolevan taitonsa vai oppiko täysin unohtuneen taidon uudelleen? Miten ihmeessä tuo kissojen muisti oikein toimii?

Kisun kaappimurtojen lisäksi Possu keksi alkaa harjoittelemaan makuuhuoneen-ja vessanoven avaamista. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten varmaan jääkaappi ja ulko-ovi. Toinen haluaa herkkuja ja toinen seuraa. Prioriteettinsa kullakin.

Possumaista menoa

Tänään on ollut jotenkin erityisen maanantai. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan: Sellainen tahmainen ja väsynyt päivä, kun liikenne jumittaa eikä mikään mene ihan niin kuin olen suunnitellut. Tuntuu, että koko päivä on mennyt kaikkeen tylsään, mutten ole siltikään saanut juuri mitään aikaiseksi. 

Siksipä ajattelin olla jaarittelematta turhia ja julkaista sen sijaan valokuvausharjoituksiani, joiden mallina toimi kukas muu kuin Possu. Osallistuin viime viikolla valokuvauskurssille, joka keskittyi ihmisten kuvaamiseen. Ihmismallin sijaan valoleikkieni kohteeksi päätyi kuitenkin tuo oranssi otus, sillä Possu on a) hyvin kärsivällinen b) iltapäivisin hyvin rauhallinen ja c) rakastaa valoa. Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että Possu oli helposti saatavilla ja palkaksikin riitti pari raksua. Tämä kaveri ei olekaan mikään turha diiva.

En pysty katsomaan tuota toiseksi ylintä kuvaa naama peruslukemilla. En vaikka olisi kuinka maanantai. Opus, jota Possu lukee on muuten valokuvauskirja... Assistenttikoulutus käy siis jo kuumana.

Näiden kuvien myötä kohti parempia päiviä ja parempaa mieltä. Huomenna on jo tiistai!

Kisuleiden hampaat

Kisu kävi viime keskiviikkona hammaslääkärillä. Ikenet olivat kuulemma sen verran tulehtuneet, että kissa piti nukuttaa ja tehdä perustavanlaatuinen puhdistus. Puhdistuksessa ja tutkimuksessa selvisi, että Kisun hampaat olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta hammaskivi oli aiheuttanut herkälle kissalle ientulehduksen. Puhdistus auttoi tietenkin, mutta koska suhtaudun aika nihkeästi kissan "turhaan" nukkuttamiseen sekä n.$400 eläinlääkärilaskuihin, päätin alkaa pitää Kisun ja Possun suuhygieniasta entistä parempaa huolta.

Olemme turvautuneet toistaseksi erilaisiin hampaita puhdistaviin herkkuihin, joista kumpikin kissa pitää kuin hullu puurosta. Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan riitä, joten kävin ostamassa Possulle hammasharjan ja tahnaa, Kisu sai omansa hammaslääkäriltä lahjuksina.

Mutta oikeasti, miten ihmeessä kissan hampaat pestään ilman, että kumpikaan osapuoli menettää sormia tai hermonsa? Possu, joka on helppo ja hieman jopa hönö käsiteltävä, ei ymmärrä kanalta tai pihviltä maistuvan hammastahnan päälle pätkääkään. Ilme oli aika sanoin kuvaamaton, kun yritin tarjota hammastahnakönttiä ensin sormen ja sen jälkeen hammasharjan päästä. Possu antaa varmasti pestä hampaat, jos ihan pakko on, mutta ei se kyllä taida kivalta tuntua.

Kisu, joka tekee asiat juuri niin kuin haluaa juuri silloin kun haluaa, näyttää yllättäen rakastavan hammastahnaa - etenkin sitä kanan makuista. Kisu tulee juosten, kun hammastahna kaivetaan esiin ja pureskelee hammasharjaa sellaisella tunteen palolla, että harja pitää varmasti uusia vähintään kerran kuussa. Mutta sen kun vielä keksisin, miten saisin hampaat ihan oikeasti harjattua. Luotto ei ole kovin vahva.

Koska tunnen Kisun luonteen lujuuden jo paremmin kuin hyvin, kysyin eläinlääkäriltä neuvoja omatahtoisen kissan hammashuoltoon. Lääkäri myönsi, että kaikki kissat eivät todellakaan ole kovin yhteistyöhaluisia purukalustoaan koskevissa asioisssa. Sain lääkäriltä listan vaihtoehtoisista VOHC:n hyväksymistä keinoista, jos ja kun kissojen hammaspesu ei osoittaudu järkeväksi vaihtoehdoksi. Lista löytyy myös täältä. 

Kai tuonne saisi harjan tuikattua, jos oikein nopea olisi...

Eiköhän näiden keinojen joukosta löydy joku meillekin sopiva metodi. Onhan nyt ainakin vaihtoehtoja geeleistä, ruokiin, spray-nesteisiin ja veteen lisättäviin tippoihin. Miten te muut? Käsi ylös joka harjaa kissansa hampaat onnistuneesti. Pieni rohkaisu tulisi tarpeeseen.

Omituisten otusten kerho

Kissat ovat omituisia - siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ja jos niitä löytyy kotoa kaksin kappalein, on hyvin todennäköistä, että kummallisten tapojen määrä ei ainoastaan tuplaannu, vaan kasvaa eksponentiaalisiin lukemiin.

Yksi tykkää löhöillä kenkien päällä, toinen päivystää aina jääkaapin edessä.

Yksi kipuaa kaapin korkeimmalle hyllylle, toinen tunkeutuu sukkalaatikon syövereihin.

Yksi rakastaa juustoa, toinen banaanipannareita (ja sitten oksennetaan)

Yksi tunkee kuononsa vesihanan alle, toinen pelkää veden ääntäkin

Yksi tykkää kun paijataan oikein kovaa, toista pitää helliä pehmoisesti

Yksi on hyvin tarkka milloin ja miten nostellaan, toista voi roikottaa kuin räsynukkea.

Kumpikin tuijottaa sinua kun istut vessanpytyllä

Kumpikin odottaa kärsivällisesti suljetun oven takana niin kauan kun se aukeaa

Meillä kokoontuu omituisten otusten kerho - ihan joka päivä.

Pahoittelut rakeisista kuvista. Parhaat kissakuvat napataan aina pimeään aikaan.

Tervehtynyt tohelo

Reilut kaksi viikkoa sitten Possu satutti itsensä jollain mystisellä tavalla. Meille ei koskaan selvinnyt, missä onnettomuus tapahtui, mutta epäilimme  possun joko hypänneen tai pudonneen lattialla pystyssä lojuneen kehyslasin päälle.

Onnettomuuden jälkeen Possu sai jalkaansa tikit ja kipsin tapaisen sidoksen. Jalan nuoleminen estettiin kaikkien eläinten inhokilla: lampunvarjostinta muistuttavalla kauluksella.

Sidoksen oli tarkoitus olla jalassa viisi päivää ja se piti tietenkin pitää mahdollisimman puhtaana ja täysin kuivana. Kolmantena päivänä kävi kuitenkin niin, että Possu-ressun vatsa sekosi antibioteista ja kauluksen kömpelöittämä kissa astui koko pienen kissan innolla löysään ulosteläjään. Kaikeksi onneksi tämä tapahtui aamulla, kun olimme vielä kotona, eikä katastrofi levinnyt kylpyhuonetta pidemmälle. Phill kiikutti puhdistetun, mutta märän Possun lääkäriin, joka totesi, että jalan parantuminen näytti olevan hyvässä vauhdissa eikä uutta sidosta tarvitsisi enää laittaa tikkien suojaksi. Käynnille  tuli hintaa pyöreät nolla taalaa. Samaan syssyyn lääkäri kehotti tuomaan Possun tarkistettavaksi jo aiottua aiemmin, sillä jos jalan paraneminen jatkuisi samaa tahtia, voitaisiin tikit poistaa jo ennen kahden viikon merkkipaalua.

Näin tehtiin ja tikit poistettiin viikko sitten tiistaina. Samana iltana uusi onnettomuus oli kuitenkin jo lähellä, kun Possu liukastui keittiön tasolla seikkaillessaan ja putosi suoraan takapuoli edellä vesikulhoonsa. Tästä selvittiin kuitenkin pelkällä säikähdyksellä ja läpimärällä kissalla. 

Tikkien mukana poistui myös kaulus eikä Possua ole pidätellyt sen jälkeen mikään. Reilun viikon mittaisia energiapatoumia on purettu volteilla, sprinteillä ja yhä korkeammilla loikilla. Ihan pari kertaa olen saattanut jopa ikävöidä kauluksen mukanaan tuomaa rauhallisuutta. Kisun ilmeistä päätelleen en ole yksin salaisten huokailujeni kanssa. Tällä punaisella salamalla riittää nyt vauhtia vaikka pienen kylän tarpeisiin. Uusi lempparipaikkakin löytyi eilen:

Possulla on siis kaikki (toistaiseksi) hyvin. Nyt vain toivotaan, että noista kirjoista tarttuu edes hitusen järkeä päähän. Toivossa on hyvä elää...

Miksei lauantaisinkaan kannata siivota

Noin kuukausi sitten julistin sunnuntaisiivoilut pannaan, sillä lasista irronnut sirpale vei minut ensiapuun operoitavaksi. Tänään päätimme kokeilla, olisiko lauantaina siivoaminen astetta turvallisempi vaihtoehto ja tässä lopputulos:

Possulta särkyi jalka ja minulta sydän. Olisi pitänyt kuunnella isonveljen aamuista ohjetta ja lähteä siivoamisen sijaan oluelle.

Kesken tavaroiden järjestelyn Phill huomasi matossa tuoreen näköisen veriläntin. Etsimme vuotokohtaa ensin Phillin käsistä ja jaloista, sitten minun, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta katsoin vieressäni hengailevaa Possua hieman tarkemmin ja meinasin pökertyä samantien. Itseään täysin rauhallisesti puhdistavan kissan jalasta puuttui pala ihoa ja haava näytti syvältä.

Kiikutimme Possun samantien vajaan kilometrin päässä sijaitsevalleABC eläinklinikalle joka ansaitsee (tälläkin kertaa) ylistyslaulun maasta taivaaseen. Possu nukutettiin ja jalka korjattiin. Possu oli onnistunut napsauttamaan yhden tukijänteistä poikki ja se piti kursia kokoon tikeillä. Jänteen paikkaamisen jälkeen lääkäri ompeli ihon kiinni ja paketoi jalan tukevalla siteellä. Saimme kotiinviemisiksi särkylääkettä ja antibiotteja sekä tarkat (ja mahdottomat) ohjeet siitä, mitä Possu saa ja ei saa tehdä.

Ensimmäisen tunnin verran Possua masensi ja vähän energiansa hän käytti kaulurista eroon hankkiutumiseen. Mutta sitten suomalainen sisu voitti ja Possu päätti opetella kävelemään paketoidulla jalalla. Kun kävely sujui, oli listalla seuraavana hyppääminen, tämän jälkeen kaulurin kanssa toimeen tuleminen (peruutusvaihde on kova sana!) ja viimeisimpänä hiiren kanssa leikkiminen - ihan kuin mitään ei olisi koskaan sattunutkaan. Häntä liehuu taas korkealla ja kehräys kaikuu yhtä kovaa kuin ennenkin. Hyppiähän ei tietenkään saisi ja muutenkin pitäisi ottaa rauhakseen, mutta miten ihmeessä sen voisi muka estää. Leikkivää kissaa on paljon mukavampi katsella kuin murjottavaa.

Tänään on siis naurettu, itketty ja naurettu taas sekä pohdittu myös lemmikkivakuutuksen ottamista. Tämänpäiväinen lääkärireissu maksoi lähes $600. Vaikka tärkeintä on tietenkin se, että Possu voi hyvin ja toipuu todennököisesti ennalleen, valehtelisin jos väittäisi, etten keksi tuolle rahasummalle montaa muutakin sijoituskohdetta. Pitää siis ottaa asiasta selvää ja miettiä, tulisiko vakuutus kenties tarpeeseen näiden kahden tohelon (ja niiden kissojen) kanssa.

Mutta nyt on siis empiriisesti todistettu, että siivoaminen ei kannata sunnuntaisin eikä lauantaisin. Taidan alkaa siivoamaan maanantaisin tai inhokkipäivänäni tiistaina. Siivoamatta kun ei (kai) voi kuitenkaan jättää.

Persoonallisuuseroja

Kisu on elämäni ensimmäinen kissa. Ennen Kisua en tiennyt kissoista juuri muuta kuin, että pidän niistä ja voisin itsekin olla sellainen. Kisu tuli meille ihan rääpäleenä ja opetti minulle kaiken, mitä tiedän kissoista. Kolme vuotta myöhemmin perheeseemme muutti Possu, joka on opettanut minulle sen, että Kisu ei ole yhtä kuin kissat. On olemassa universaaleja kissamaisuuksia, persoonallisia kissamaisuuksia sekä luonteenpiirteitä, joilla ei ole mitään tekemistä kissamaisuuden kanssa.

Rakkauden osoittaminen: Kisu puskee päällä ja polkee (kneads), Possu hieroo nenällä ja tunkee tassun suuhusi.

Ruokatavat: Kisu rakastaa penturuokaa ja Possu aikuisten ruokaa. Kisu ei välitä ihmisten ruuasta (paitsi laughing cow -juustosta),  Possulta ei ole turvassa mikään. Haastavinta on aamupalan syöminen, sillä Possu haluaa sekä kahvisi että jogurttisi.

Nukkuminen: Kumpikin nukkuu mielellään sukkalaatikossa, vaatekaapissa, pehmustetuilla tuoleilla tai sohvalla. Yöllä sängyssä on usein kaksi kissaa. Kisu jalkojen päällä ja Possu kaulalla.

Vieraat: Kisu murisee ventovieraille kuin vahtikoira, Possu juoksee piiloon. Tuttuja Kisu tulee tervehtimään heti, Possu tarkkailee sivummalla, kunnes toteaa vaarattomiksi ja rakastuu. Jokainen uusi ihminen on potentiaalinen paras ystävä.

Oma aika: Kisu katoaa pitkiksi ajoiksi omaan rauhaansa, Possu on aina siellä missä sinäkin. Viisi minuuttia on liian pitkä aika ilman huomiota. Mau, MAu. MAU. MAU!!! Kissan paikka on sylissä - silloinkin kun yrität kokata, kirjoittaa tai istua vessanpytyllä.

Melkein sulassa sovussa

Vesi: Kisu inhoaa vettä. Possua ei voisi vähempää kiinnostaa. Possu yrittää myös hukuttaa lelunsa ja tykkää leikkiä märillä hiirillä.

Siisteys: Kisu ei peitä jätöksiään, mutta on todella tarkka turkkinsa puhtaudesta ja siitä, ettei tassujen mukana kulkeudu likaa ja roskia. Possu peittää jätöksensä tunnollisesti ja roiskii samalla hiekat ympäri lattiaa. Possu on vasta hiljattain oppinut pitämään turkistaan parempaa huolta. Kisu rakastaa turkin harjausta, Possu luulee sitä leikiksi, jossa harja pitää tappaa.

Ah, niin tyytyväisen näköinen Kisu...

Asennot: Kisua ei voi asettaa minnekään, missä hän ei halua olla. Esim. syliin tuleminen on aina Kisun oma valinta ja sylin on parasta pysyä liikkumattomana. Possun paikkaa ja asentoa voi vaihdella mielin määrin hänen siitä häiriintymättä.

Nimi: Kisun häntä liikkuu aina, joka kerta, kun hän kuulee nimensä. Luoksesi hän tulee jos haluaa. Jos on pienikin mahdollisuus, että nimen lausumiseen liittyy herkkuja tai ruokaa, on Kisu luonasi ennen kuin arvaatkaan. Possu tuijottaa ja liikuttaa korviaan, useimmiten syöksyy luoksesi ja alkaa maukumaan. Minullakin oli ikävä...

Possu joutui puhutteluun yöllisen mekastuksen jälkeen...

Ääntely: Kisulla on valtava määrä erilaisia ääntelyitä. Possun kommunikoinnista valtaosa on äänekästä makumista ja vielä äänekkäämpää kehräämistä.

Liikkuminen: Vaikka Kisulle onkin kertynyt pieni kotikissan maha, on Kisu liikkeissään äärettömän sulava, ketterä ja hiljainen. Possulla on aina tuhat lasissa ja jarrut hukassa. Lopputuloksena Possu rysähtelee pää edellä seinään, tippuu sohvalta ja loikkii neljällä tassulla kuin aropupu.

Leikkiminen: Possu leikkii aina ja kaikella. Kisu vain öiseen aikaan kaikella, mistä lähtee kova ääni.

Eilinen illallinen

Siinäpä näitä eroja tällä hetkellä. Erilaisiahan nuo ovat, mutta kumpainenkin aivan ihana ja rakas. Jännä nähdä, miltä lista näyttää parin vuoden päästä.

Possu ressu

Pikku Possu ei ole enää niin kovin pikkuinen. Painoa on tullut parissa kuukaudessa lisää huimat 4 lbs ja ikääkin Possulla on nyt jo 4-5 kuukautta. Tämän kunniaksi viemme Possun eläinlääkäriin hakemaan vesikauhurokotteen.

Eläinlääkäri totesi possun olevan komea ja terve kissa, mutta ehdotti kuitenkin matotestiä, sillä erilaiset parasiitit ovat aika yleisiä eläinsuojasta tulleiden kissojen keskuudessa. Näyte otettiin ja seuraavana päivänä saimme kuulla, että näyte oli positiivinen ja Possu tarvitsisi pikaisesti lääkekuurin.

Possulta löytynyt mato oli tietenkin myös tarttuvaa laatua, joten myös Kisu piti testata ja meidän ihmisten oli oltava tavallistakin tarkempia käsienpesun kanssa. Kaikeksi onneksi Kisun näyte oli negatiivinen eikä meilläkään ole ollut minkäänlaisia oireita.  Ainoaksi tehtäväksi jäi siis Possun lääkitseminen.

Possu sai kolmen päivän kuurin nestemäistä lääkettä, joka annettiin suoraan ruiskulla suuhun. Koska Kisu ei ole sairastanut koskaan, ei minulla ole minkäänlaista kokemusta eläinten lääkitsemisestä. Onneksi on YouTube! Katsoin kaksi videota, joissa eläinlääkäri näyttää, miten homma hoituu sujuvasti. Näyttihän se helpolta, mutta fiksuna likkana osasin jo epäillä, että tuskinpa se niin helppoa olisi käytännössä. Vielä vaikeampaa hommasta teki se, että videoiden niksit ja neuvot olivat täydellisen vastakohtaiset. Ensimmäisessä videossa kehotettiin ruiskuttamaan nestettä suuhun hitaasti, jotta kissa ressukka ei tukehtuisi tai oksentaisi. Toisessa videossa lääkäri esitteli kissan päästä löytyvät taikaluut, joista pää kääntyy taaksepäin helposti samalla kuin suu aukeaa automaattisesti. Sitten ei muuta kuin lääke suuhun kertarysäyksellä.

Kumpaako sitten uskoin? No en kumpaakaan, vaan hoidin homman freestylellä. Possu on onneksi ehkä maailman helpoin kissa, sillä hänet voi asettaa syliin ihan mihin tahansa asentoon eikä Possu hievahda siitä mihinkään. Possu nukkuu mitä kummallisemmissa asennoissa ja kehrää samantien, kun joku koskettaa häntä. Ei siis muuta kuin Possu kainaloon, ruisku sivusta suuhun ja lääke sisään vähän kerrallaan. Possu ei selkeästikään pitänyt lääkkeen mausta, mutta ei pyrkinyt sylistä pois eikä piileskellyt pöydän alla, niin kuin Kisu olisi taatusti tehnyt. Onneksi Kisu ei ollut saanut tartuntaa, sillä Kisulla on sekä kokoa että omaa tahtoa paljon enemmän kuin Possulla. 

Nyt lääkekuuri on ohi ja Possun pitäisi olla entistäkin terveempi. Hyvä muistutus kuitenkin taas siitä, kuinka tärkeitä säännölliset eläinlääkärireissut ovat. Tämä mato saatiin napattua ajoissa, eikä siitä ollut Possulle mitään pysyvää haittaa. Lääkkeestäkään ei tainnut jäädä traumoja, sillä löysin Possun leikkimästä lattialla kivasti pyörivällä ruiskulla, kun hetkeksi käänsin selkäni... Meidän Possu ressu on aika veikeä tapaus.

Ananas ja kookos

Ollaan kavereita jookos...

Kisu ja Possu ovat asuneet saman katon alla nyt viikon. Molemminpuolisesta sydänystävyydestä ei voida vielä puhua, mutta suljetut ovet ovat onneksi jo historiaa.

Pidimme Kisun ja Possun aluksi eri huoneissa, jotta Kisu saisi tottua rauhassa toisen kissan tuoksuihin talossa. Possu oli samantien kuin kotonaan ja tottunut jakamaan hoodinsa muiden kissojen kanssa, joten ovet pidettiin kiinni lähinnä Kisun mielenrauhan vuoksi. Päästimme Kisun kuitenkin välillä temmeltämään ja nuuskimaan Possun huoneeseen, samalla kun Possu pääsi tutkimaan muita huoneita. Siirsimme myös Kisun ruokakipot lähelle Possun huoneen ovea, jotta Possun tuoksu yhdistyisi positiivisiin asioihin.

Possun hinku huoneesta ulos oli kova ja oven alta näkyi vähän väliä kurottelevia pikkukissan tassuja. Kisua moinen ihmetytti ja ärsytti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että rääpäleestä olisi pitänyt hankkiutua eroon. Torstai-iltana uskalsimme päästää kissat hetkeksi kasvokkain, mutta pidimme tapaamisen hyvin lyhyenä, sillä yli-innokas Possu mullisti koko Kisun maailman yhdessä sekunnissa. Kisu ymmärsi selkeästi, että Possu on aika harmiton, joskin teräväkyntinen vauva. Harmittaa vieläkin ettei minulla ollut kamera valmiina, kun Kisu läppäisi ensimmäisen kerran Possua ja Possu kellahti selälleen esittämään kuollutta. Fiksusti valittu taktiikka Possulta! Kisulta menivät pasmat ihan sekaisin ja se tappelu jäi siihen.

Perjantain tapaaminen oli jo huomattavasti pidempi ja uskalsimme antaa kissojen touhuta omiaan ilman, että vahtasimme vieressä herkkupussi ja suihkepullo valmiina. En ymmärrä kissoja tarpeeksi hyvin tietääkseni kuinka paljon kyse oli leikistä ja kuinka paljon rajojen selväksi tekemisestä, mutta kumpikaan kissa ei yrittänyt oikeasti satuttaa toista, vaikka läppäisyt ja selkäkyyryiset sivuhypyt kuuluivatkin illan suosituimpiin ohjelmanumeroihin. Possu on aika peloton pikkukissa ja suurimman osan ajasta Possu touhuilikin omiaan Kisun tuijottaessa ja vahtiessa. Kisu on kuitenkin tehnyt Possulle selväksi, että loppuviimein hän on se, joka määrää. Kisu antaaa Possun kivuta kissatorniin ja jopa nukkua huipulla, mutta vain ja ainoastaan silloin kun Kisu ei itse halua olla siellä. Sama pätee sohvan ja Kisun lempituolin kanssa.

Lauantai-iltana meillä oli pari kaveria kylässä ja kumpikin kissa pörräili jaloissa huomion toivossa. Ilta meni niin mallikkaasti, että annoimme kissojen viettää ensimmäisen yönsä vapaasti yhdessä. Nukahdin Kisu jalkojeni päällä löhöten ja heräsin Possun kehräykseen niskani päällä. En tiedä mitä talossa tapahtui yön aikana, mutta ei selkeästikään mitään kovin traumaattista. Tämän päivän aikana kissat ovat hakeutuneet yhä lähemmäs ja lähemmäs toisiaan ilman surempia isotteluita. Nähtiinpä aamulla jopa sellainen ihme, että Possun maukuessa (kuka tietää mitä), Kisu juoksi Possun luokse nuuhkimaan ja tsekkaamaan, onko kaikki kunnossa.

Toistaiseksi näyttää siis siltä, että kaksi kissaa mahtuu kuin mahtuukin saman katon alle. Ainoa huoleni tällä hetkellä liittyykin ruokaan. Kissat eivät tappele ruuasta, mutta syövät ristiin rastiin toistensa ruokia. Kisu on jo ihan tarpeeksi pulska tuollaisenaan eikä todellakaan tarvitsisi penturuuan extrakaloreita tai koko ajan saatavilla olevaa ruokaa. Possun kasvun ja kehityksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että hän saa kaikki tarvittavat hivenaineet oikeanlaisesta ruuasta. Miten te muut kahden eri-ikäisen kissan omistajat olette hoitaneet asian? Vai huolehdinko ihan tuhkaan? Kaikki vinkit olisivat tervetulleita!

P.S. Possu nimi jäi elämään ja syrjäytti Mickey:n. Oranssi rääpäle on nyt siis virallisesti Possu the Christmas Kitty.