Suomalaistunut banaanileipä

Löysin illalla hedelmäkiposta kolme epäilyttävän kypsältä näyttävää banaania ja sain kummallisen päähänpiston tehdä banaanileipää, eli siis tuttavallisemmin banana bread. Koska en ole tehnyt banana breadia aikoihin (jos koskaan?), googlettelin heti alkuun koekeittiöni pohjaksi hakusanoilla healthy banana bread. Löysin helpolta kuulostavan ohjeen, jota rankasti soveltaen ryhdyin hommiin.

Reseptin pohja löytyy täältä, mutta kuten sanoin, oma versioni on aika sovellettu. Sattuneesta syystä...

Veeramaiseen ja sen myötä myöskin suomalaistettuun banana breadiin tarvitset

1/3 cups sulatettua kookosöljyä
1/4 cups bourbonin makuista vaahterasiirappia
1/4 cups juoksevaa hunajaa
2 munaa
3 pientä ja ylikypsää banaania
2 rkl maitorahkaa
loraus vettä
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl vaniljan makuista suolaa
1/2 tl kanelia (todella kukkurallinen, koska rakastan kanelia)
1 cups ruisjauhoa
1/4 cups semolina jauhoa

Vispaa öljy, siirappi ja hunaja sekaisin, lisää munat ja vispaa lisää. Lisää sekaan loput aineet, voitele 9x5 tuuman kokoinen leipävuoka (tai minun tapauksessani vähän isompi) ja paista 325 F uunissa noin 55 min.

Kyllä vain, ruisjauhoa! Kävi meinaan niin, että meiltä oli jauho loppu. En edes tiedä miten se on mahdollista, mutta kaapista ei löytynyt täysjyväjauhoa, leipäjauhoa eikä edes normaalia vehnäjauhoa. Sen sijaan löysin avatun pussin ruisjauhoa, pastan valmistukseen käytettävää semoliina jauhoa sekä garbanzo jauhoa. Ihan niin luova en ollut, että olisin uskaltanut lähteä leikkimään garbanzo papujauhoilla, mutta ruisjauhot kuulostivat ulkosuomalaisen korvaan ihan mahdolliselta ratkaisulta ja päätin kokeilla, voisiko tästä "terveellisestä" banana breadista tehdä entistäkin terveellisemmän ja öh, suomalaisemman.

Lopputulos oli yllättävän mehukas ja banaanileipämäinen. Suomalaisen suuhun ruisjauhot ja banaani sulivat ilman mitään ihmettelyitä, mutta amerikkalaisen makunystyröillä en ole reseptiä vielä testannut. Se on kuitenkin varmaa, että tämä resepti menee jatkoon! Vahingossakin onnistuminen lasketaan, eikö vain?!

Lemppari kalet

Tiistai-illan pikavinkki laiskalta apukokilta.

Uusi lempparitapani valmistaa kalea, eli lehtikaalia on paahtaa sitä hetken aikaa uunissa. Pyöräytä trimmattu curly kale pienessä määrässä öljyä, mausta se suolalla ja pippurilla ja pistä 5-7 minuutiksi 400 F/ 200 C uuniin.

Rapeaa, sitkeää ja pehmeää, kaikkea yhdellä purauksella. Namskis!

Ei minulla tällä kertaa sitten muuta kerrottavaa ollutkaan. Ajatukset risteilevät vielä reissun, arjen ja tulevan välimaastossa eikä niitä saa oikein millään kahlittua paperille. Jään siis odottelemaan selkiyttä ja inspistä ja rouskuttelen haaveillessani vähän lisää kalea. Palaillaan kun aivot taas toimivat!

Vihreää

Tänään on riittänyt jännää... Luokkahuoneesta löytyi aamulla pikkiriikkisiä vihreitä jalanjälkiä ja kultakolikot olivat kadonneet aarrearkusta. Jäljellä oli vain ryppyinen viesti tuohtuneelta leprechaunilta, joka ei ollut kovin otettu siitä, että olimme yrittäneet piilottaa kultamme. Leprechaunia ei niin vain höynäytetä...

Mitähän leprechaun tekee varastamallaan kullalla? Mitä sinä tekisit, jos saisit padallisen kultaa?

Minä matkustaisin maailman ympäri ja työparini matkustaisi Euroopan autobahnoille road trippailemaan. Lapsista useampikin keskittyi pohtimaan, miten kullan saisi pidettyä turvassa leprechaunilta ja muutama suunniteli jopa kullan käyttämistä ovelana syöttinä, jonka avulla he nappaisivat leprechaunilta lisää kultaa. Yksi lapsista mietti kultapadan halailua ja toinen haaveili kauppareissusta. Kolmas suunnitteli kullan pesemistä sateessa ja neljäs avulias ehdotti, että pesun jälkeen sen voisi levittää aurinkoiselle pihalle kuivumaan.

Kukaan ryhmämme lapsista ei ole edes etäisesti irlantilainen, mutta nyt pieni pala (amerikkalais)irlantilaista kulttuuria tuli heillekin tutuksi ja jatkaa lasten mukana myöskin tulevina kouluvuosina.

USA:ssa St. Patrick's Day:sta on tullut koko kansan juhla, josta eniten nauttivat lapset ja bilekansa. Omaan elämääni tämä juhla kuuluu lähinnä töitten ja illallisen kautta. Päälläni oli vihreää ja käteni saattoivat myös vihertää leprechaunin avustamisen jäljiltä. Illalla lautaseltani löytyi corned beef asianmukaisine lisukkeineen, vaikka olenkin hyvin tietoinen siitä, että corned beef kuuluu Pyhän Patrickin päivään lähinnä USA:ssa (nykyään ilmeisesti myös Irlannissa, jotta amerikkalais-turistit pysyvät tyytyväisinä).

Mutta arvatkaapa mitä meillä syödään huomenna? No, pyttipannua tietenkin. Kulttuureiden ja perinteiden sekottaminen on kivaa ja herkullista.

Avocadoiset suklaahippukeksit

Sunnuntai-ilta ja teki mieli leipoa. Ensin ajattelin leipoa pullia, mutta kello oli seilannut jo ajat sitten pullasataman ohi. Piti keksiä jotain nopeampaa. Silmäni osuivat keittiön tasolla hengailevaan kypsään avocadoon ja rupesin pohtimaan, voisiko avocadoa käyttää voin korvikkeena leipomuksissa. Pikainen googletus näytti vihreää valoa ja päätin kokeilla, miten avocadoiset suklaahippukeksit toimisivat käytännössä.

Hyvinhän ne toimivat. Todella herkullisen hyvin. Korvasin puolet ohjeen vaatimasta voista avocadolla, laskin paistolämpötilaa ja pidensin paistoaikaa. Tuloksena sain ihanan kermaisia ja pehmoisia keksejä, jotka tyydyttivät sunnuntaisen herkunhimoni kertalaakista.

Sekoita isossa kulhossa kermaiseksi seokseksi

1/4 cup voita
1/4 cup avocadoa
1/2 cup ruskeaa sokeria
1/4 cup valkoista sokeria
loraus hunajaa

Lisää

1 Muna
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl vaniljaa

Lisää joukkoon keskenään sekoitetut

1 cup + 2 rkl jauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1 cup leivontasuklaata

Paistoin keksit 285 F/ 150 C asteessa. Aloitin 12 minuutista, mutta se ei riittänyt alkuunkaan. Lisäsin paistoaikaa pari kertaa ja loppujenlopuksi keksit olivat uunissa n.16 minuuttia. Seuraavalla kerralla kokeilen hieman korkeampaa paistoaikaa (koska olen bad ass).

Keksien koostomus oli pehmeä ja maku suussa sulava. Ei laisinkaan hullumpi sunnuntaiherkku!

Brunssiherkkuja

Jos viikonloppuna tuli treenattua, kuului kolmeen vapaapäivään myös yllinkyllin herkuttelua ja lötköilyä. Joululahjaksi saadun Leena Lehtolaisen sivut kääntyivät tiuhaan ja perjantaina tehdyt pizzapellilliset pitivät meidät kylläisinä kolmen illallisen ja yhden lounaan verran.

Maanantaina päätimme kruunata ihanan rentouttavan viikonlopun porrastreenien jälkeisellä brunssilla. Teimme itse ensimmäistä kertaa ikinä englantilaisia muffineita (English muffin - joka on hyvin kaukana perinteisestä muffinin stereotypiasta), niille erilaisia täytteitä, perinteisestä poikkeavaa granolaa ja uunissa kypsennettyä greippiä.

Aamun suurimpia hittejä olivat super pikainen "granola" ja huomattavasti normaalia terveellisempi avocadoinen hollandaise -kastike.

Tähän pikagranolaan tarvitset:

Tuoreita taateleita
Pähkinöitä maun mukaan
punaista quinoaa
1/4 tl oliiviöljyä
hyppysellinen karkeaa merisuolaa
ja yhden sitruunan kuori (tai maun mukaan)

Itse valmistus on yksinkertaista, sillä pilkkomisen ja ainesosien sekoittamisen lisäksi ei tarvitse tehdä muuta kuin paahta päähkinät ja punainen quinoa pannulla ja loppua matkaa 350F uunissa.

Inspis Food 52 -keittokirjasta/nettisivulta

Jos puolestasi pidät klassisesta Eggs Benedict -herkusta muttet ole (minun laillani) suuri hollandaise -kastikkeen ystävä, kannattaa kokeilla tätä helppoa ja astetta terveellisempää avocado "hollandaisea".

Tarvitset:

Kypsän puolikkaan avocadon
sitruunamehua (tai valkoviinietikkaa)
ja kuumaa vettä

Sekoita blenderissä kunnes kermaista ja lisää pikkuisen oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja yrttejä, esim. terragon ja persilja.
Sekoita vielä hetki ja nauti munan (poached) kanssa.

Inspis Food and Wine -nettisivuilta

Nam, nam! Hyvä treeni, hyvä ruoka ja taatusti loistava mieli.

Joulupipareita appelsiini-twistillä

Jostain kummaakin kummemmasta syystä olen kohdistanut koko jääräpäisen (ulko)suomalaisuuteni joulupipareihin. Monien muiden perinteiden ja herkkujen suhteen olen ollut hyvin sopeutuvainen ja mukautuvainen, mutta perheeni joulupiparireseptiin ei ole saanut koskea. Ei sitten millään.

Mutta sitten kävi niin, että lähikaupasta oli oikeanlainen siirappi loppu ja siitä toisesta ainokaisesta kävelyetäisyydellä olevasta kaupasta löytyi vain ja ainoastaan extra-tummaa melassia. Oli pakko soveltaa ja pipareista tuli hyvin "tumman" makuisia. Maku oli oikeastaan aika herkullinen, mutta eiväthän ne perinteisille joulupipareille maistuneet.

Uudenlaisten pipareiden aiheuttamassa mielenhäiriössä annoin Phillin kehitellä homejuuston kaveriksi myös uudenlaisen appelsiinisen kuorrutteen. Eikä kaduttanut laisinkaan. Jummi, että oli herkullista!

Siltä varalta, että kaikki eivät ole yhtä jääräpäisiä kuin minä ja kaipailevat uusia jouluisia herkkuideoita, kokeilkaapa ihmeessä tätä:

Heitä pannulle

Pieneksi pilkottu appelsiinin kuori
Sen samaisen appelsiinin mehu
ja
1/2 cup sokeria

Keitä keskimatalalla lämmöllä, kunnes seos alkaa karamellisoitua

Lisää 2rkl kermaa ja ripaus suolaa jatkuvasti sekoittaen

Lisää tuorejuustoa kunnes koostumus ja maku ovat oman mielen mukaisia. Ripaus appelsiini likööriäkään ei olisi taatusti pahitteeksi, jos kaapista sattuu sellaista löytymään...

Etsi kuvasta neljä kissaa

Hetkelliset mielenhäiriöt kunniaan! Joulu ei mennytkään pilalle, vaikka piparit maistuvatkin tänä vuonna pikkuisen erilaisille.

Thanksgiving-keitto

Vietimme tana vuonna aivan totaalisen erilaisen thanksgivingin kuin viela kertaakaan aiemmin. Ensimmainen ja ratkaisevin ero oli siina, etta vietimme pyhan taysin kaksistaan. Toinen mullistava kokemus koski lautastemme taytetta: Perinteisen Thanksgiving-illallisen sijaan soimme koko kiitospaivan illallisen kulhosta keiton muodossa.

Keitosta loytyivat kaikki kiitospaiva aterian elementiti: Oli kalkkunaa, porkkanaa, vihreita papuja, pekonia, stuffingia, perunamuussia, karpaloita ja sipulia. Maut olivat kohdallaan ja mika parasta, emme saaneet aikaiseksi ahkya vaikka taysia toki olimmekin. Jummi miten hyvaa! Voisin syoda tata keittoa kiitollisena vaikka joka paiva.

Valilla tekee hyvaa rikkoa perinteita, ravisuttaa maailmaa ja kayttaa perunamuussia keiton suurusteena. Jos tekee aina kaiken samalla tavalla, voi menettaa mahdollisuuden johonkin taivaalliseen.

P.S Aakkoset (pisteilla) ovat tanaan hukassa, mutta ei annetta sen(kaan) haitata.

Itse tehdyt bataattilastut

Sunnuntaina iltapäivällä mielemme teki sipsejä. Emme kuitenkaan viitsineet lähteä kauppaan rasvaisten herkkujen perässä, vaan valmistimme ne itse. Phill löysi jostain netin syövereistä ohjeen, jota muokkaamalla saimme eteemme herkullisen kasan astetta terveellisempiä bataattisipsejä.

Esivalmistelut olivat todella helpot, mutta kokkausaika vaati hieman enemmän kärsivällisyyttä. Lopputulos oli kuitenkin kaiken odottelun arvoinen.

Kuori ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi yksi tai kaksi bataattia. Sudi päälle haluamaasi öljyä, mausta vähintään suolalla ja kypsennä uunissa 250 F/120 C niin kauan, että lastut ovat rapsakoita. Alkuperäinen ohje käski paistaa lastuja kahden tunnin ajan, mutta omat lastumme olivat valmiita jo reilun tunnin jälkeen. Käänsimme lastut 40 min paiston jälkeen, jonka jälkeen annoimme niiden olla uunissa vielä n. 30 minuuttia. En tiedä onko kyse lastujen paksuudesta vai erilaisista uuneista, mutta valmiista sipseistä näki jo päältä ja tunsi sormituntumalta, että ne olivat sopivan rapsakoita.

Tämä ohje jää taatusti säilöön myös tulevaisuuden varalle. Ei ollenkaan hullumpi elokuvan katseluherkku!

Amerikkalaistunut tiikerikakku

Tänään teki mieli leipoa ja jostain syystä halusin ihan välttämättä tehdä tiikerikakun. En tiedä miksi juuri tiikerikakun, kun en ole ainakaan tietoisesti edes ajatellut moista klassikkoa moneen vuoteen. Mutta mielihalut ovat mielihaluja. Joskus niille on vain parempi antaa periksi sen kummempia kyseenalaistamatta.

Koska tiikerikakku ei kuulu vakiorepertuaariini, oli sille etsittävä jostain ohje. Netistähän niitä löytyy, nähtävästi sekä suomeksi että englanniksi. Löysin useita tutulta kuulostavia versioita, mutta tiiviimmin mieleni kiinnittyi reseptiin, joka väitti olevansa Finnish Tiikerikakku - Tiger Cake, mutta olikin tarkemmin tutkisteltuna hieman totutusta poikkeava.

Useimmiten en leiki vanhoilla hyviksi havaituilla suomalaisilla resepteillä, mutta tällä kertaa yllätin itseni tekemästä poikkeuksen. Ja kakustahan tuli hyvää. Niin hyvää, että päätin jakaa reseptin muidenkin tiikerin ystävien iloksi. Kaikki ainesosat on ilmoitettu USA:n mittayksiköillä, mikä helpottaa urakkaa lammen tällä puolen.

Voitele ja jauhota kuivakakkuvuoka (a bundt pan)
Aseta uuni lämpenemään 350 F/ 175 C

Sekoita keskenään "kermamaiseksi" (creamy) seokseksi

1 cup voita
2 cups sokeria

Sekoita toisessa kulhossa

2 cups jauhoja
2 tl leivinjauhetta

Sekoita jauhot ja

5 munaa

vuorotellen voi-sokeri-seoksen joukkoon

lisää lopuksi

2 tl vaniljaa

Ota seoksesta 1/3 toiseen kulhoon ja sekoita joukkoon

1/2 appelsiinin mehu
2 rkl tummaa kaakaojauhetta/ cocoa powder siivilöitynä

Sekoita jäljelle jäänyt

1/2 appelsiinin mehu vaaleaan seokseen. Lisää joukkoon halutessasi myös appelsiini kuori raastettuna. Itse jätin tämän väliin, sillä en löytänyt lähikaupasta hyvän näköistä luomuappelsiinia. Kakku toimi ilman kuortakin, mutta hyötyisi varmasti pienestä extra-appelsiinisuudesta.

Levitä voideltuun ja jauhotettuun vuokaan taiteellisia mielihalujasi noudattaen kerros vaaleaa, tummaa, vaaleaa, tummaa ja vielä kerran vaaleaa taikinaa.

Paista uunissa tunnin verran.

Leikkaa jäähtyneestä kakusta sieviä Suomi-paloja tai möhkälemäisiä USA-paloja ja nautiskele ihan millä tahansa kielellä.

Alkuperäinen resepti täältä

Tähteiden uusi elämä

Ruuan tähteet ovat aivan parasta. Siinä missä minä voisin vetäistä tähteet sellaisenaan ja vaikka kylmiltään, yrittää Phill muokata tähteistä kokonaan uuden aterian. Yksi uusimmista lemppareistamme on lihan ja riisin rippeistä pyöräytetyt kakkuset, jotka toimivat esimerkiksi salaatin kanssa nautittuina.

Nämä kakkuset syntyivät lauantaisen illallisen tähteistä. Pohjana oli jerk -maustettua grillattua kanaa sekä riisi-papu -salaattia. Mausteinen kana toimisi kuitenkin hyvin ihan tavallisenkin keitetyn riisin kanssa.

Kanan ja riisin lisäksi kakkusiin tuli paistettua sipulia, valkosipulia ja paprikaa, kaksi munaa, korppujauhoja, suolaa, pippuria ja pikkuisen maitoa tai kanalientä.

Kakkuset ruskistettiin nopsasti pannulla öljyssä, jonka jälkeen ne menivät vielä uuniin 400F /200C n.kymmeneksi minuutiksi.

Palleroisten päälle teimme hedelmäisen salsan johon tuli persikkaa, tomaattia, serrano pippuria, paprikaa, sipulia, valkosipulia, agave nectariinia (tai mitä tahansa makeutinta), oliiviöljyä, suolaa, pippuria, cilantroa ja limemehua.

Kun tähän settiin yhdistetiin vielä simppeli salaatti, ei illallinen kalvennut laisinkaan alkuperäisen versionsa rinnalla. Me likey! Voisin syödä tähteitä vaikka joka ilta.

Avocadoinen munalevite

Minun on vaikea päästää irti tietyistä asioista ja paikoista. Näistä yksi  on Mainen osavaltiossa, pienessä Kitteryn kaupungissa sijaitseva Beach Pea Baking Co. kahvila. Kittery löytyy ihan Portsmouthin vierestä, joten Beach Peassa tuli käytyä New Hampshiressa asuessamme ahkeraan. Suosikkini oli sandwich numero 2, joka näyttää löytyvän listalta yhä edelleen.

En ole saanut vieläkään poistettua Beach Peata Facebookissa seuraamieni sivujen joukosta, joten kidutan itseäni säännöllisesti kuolaamalla herkullisen kuuloisten annosten perään. Viime viikolla silmiini osui voikkari, jonka keskeisenä ainesosana oli avocado egg salad. En tiedä, miten Beach Pea valmistaa avocadoisen munasalaattinsa, mutta idea kuulosti kuulosti niin hyvältä, että inspiroidumme sekoittamaan oman versiomme.

Avocadoinen munalevite

Muussaa haarukalla ja sekoita keskenään

1 kypsä avocado

3 keitettyä kananmunaa

1 tuore jalapeno 

1/4 sipuli pieneksi silputtuna

1 murskattu valkosipulin kynsi

n. 1/2 cup pieneksi silputtua pinaattia 

loraus valkoviinietikkaa (tai sitruunamehua)

loraus oliiviöljyä

suolaa

pippuria

paprikamaustetta

Muokkailkaa vapaasti maun mukaan. Tämän levitteen valmistaminen ei ole millin tarkkaa puuhaa.

Tämä perinteisen munavoin ja guacamolen iloinen hybridi maistui aika herkulta tuorejuustolla voidellun paahdetun leivän päällä, mutta rohkeimmat voivat kokeilla sitä myös karjalanpiirakan voiteluun. Viimeksi Suomessa käydessäni tuli jo testattua ja todettua, että avocado ja karjalanpiirakka on toimiva combo, joten tämäkin yhdistelmä maistuisi minulle varmasti.

Nam, nam! Taisin löytää itselleni uuden lemppari aamupalan.

Ylijäämätorttu

Piipahdimme sunnuntaina "pikaisesti" Whole Foodsissa ja innostuimme ostamaan marjoja ja hedelmiä hieman yli omien tarpeidemme. Oli niin edullista (siis Whole Foodsin hinnoiksi) ja kaikki lempparit siinä nenän edessä tuoreina ja tuoksuvina. Nälkäkin taisi jo olla... Luomutuotteet ovat kuitenkin siitä jänniä, etteivät ne säily ikuisesti, joten koko viikon tuoreita luonnonkarkkeja mussutettuamme päätimme alkaa leipomaan.

Päädyimme riemunkirjavaan tuoretorttuun, josta tuli ihan ältsin hyvää.

Mututunteella ja fiiliksellä tehty pohja:

Pyöräytä sekaisin tehosekoittimessa (siis food processor):

1 cup jauhoja
1 rkl kylmää voita
1 rkl kookosöljyä

Lisää joukkoon:

1 cup jauhettuja saksanpähkinöitä (walnut), jotka jauhoimme itse samaisella food processorilla
1,5 rkl sokeria
ripaus suolaa

Vettä sen verran, että taikinan saa levitettyä piirakkavuuan pohjille ja reunoille. Lasista vuokaa ei tarvinnut voidella, sillä taikinassa on jo itsessään aika paljon rasvaa.

Paista 350 F/ 175 C n. 30 min

Paistetun ja jäähtyneen pohjan päälle levitetään ensin kerros "sulatettua mansikkahilloa". Käytimme kaupan hilloa, jota lämmitimme hetken aikaa pannulla miedolla lämmöllä.

Kun hillokin on jäähtynyt, lisätään sen päälle kerros pastry creamia, jonka valmistimme tämän Joy of Cooking kirjasta löytyneen ohjeen mukaan:

Sekoita sähkövatkaimella kunnes vaalean keltaista ja paksua, n.2 min:

1/3 cup sokeria
2 rkl jauhoja
2 rkl maissitärkkelystä (cornstarch)
4 munankeltuaista

Kuumenna pannussa lähelle kiehumispistettä (simmering):

1 1/3 cups maitoa

Kaada 1/3 kuumasta maidosta munaseoksen joukkoon ja sekoita vispilällä sekaisin. Kaada ja kaavi koko seos tämän jälkeen lopun maidon joukkoon pannulle ja kypsennä miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen. Kypsennä kunnes seos on paksua ja alkaa kuplia. Jatka kypsentämistä tämän jälkeen vielä minuutin verran.

Sekoita joukkoon vaniljaesanssia n.3/4 tl ja kaada seon kulhoon. Halutessasi voit käyttää myös oikeaa vaniljaa, joka lisätään maidon joukkoon kuumennusvaiheessa.

Peitä seoksen pinta leivinpaperilla ja anna jäähtyä jääkaapissa. Pastry creamin voi tehdä myös etukäteen, sillä se säilyy jääkaapissa hyvänä parin päivän ajan.

Teimme tästä ohjeesta puolikkaan ja se riitti yhteen torttuun ihan vallan mainiosti.

Kun pohja, hillo ja pastry cream kerrokset ovat valmiina, asetellaan päälle halutut marjat ja hedelmät. Lopuksi koko komeuden päälle levitetään vielä toinen ohut kerros "sulatettua" hilloa.

Nams! Ei muuta kuin herkuttelemaan. Hyvää Juhannusta kaikille sitä juhlimaan pääseville !

Viiden tunnin mole kastike

Olen uusien makujen suhteen yleensä kohtuullisen avarakatseinen ja kokeilen mielelläni ruokia ympäri maailman. Joihinkin makuihin ja rakenteisiin tottuminen vie kuitenkin aikaa, jolloin mukaan astuu motivaatio: Onko tästä ruuasta pitäminen minulle oikeasti tärkeää vai riittääkö minulle se, että sitä tuli kokeiltua?

Pidän valtavasti meksikolaisesta ruuasta, mikä ei tietenkään ole laisinkaan hullumpi juttu, kun satumme asumaan alle 20 mailin päässä Meksikon rajasta ja Tijuanasta. Ihan joka päivä tai viikko en kuitenkaan vetele kupuuni eteläisen naapurimme ruokaa, sillä autenttinen meksikolainen ruoka ei ole ihan sieltä kevyimmästä päästä. Mutta silloin kun herkutellaan, herkutellaan turhia miettimättä. Olen heikkona grillattuihin kala, mustekala ja katkarapu tacoihin ja meksikolaisiin papuihin (refried black beans).

Meksikolaisten ravintoloiden ruokalistalta löytyy kuitenkin yksi maku, jonka päälle en ole ymmärtänyt laisinkaan. Kyse on epämääräisen näköisestä, hajuisesta ja makuisesta Mole-kastikkeesta.

Mole -kastikkeita on monia erilaisia, mutta se mihin täällä San Diegossa useimmiten törmää taitaa olla jonkinlainen versio Mole Poblano -kastikkeesta. Kastikeeseen tulee lukuisia raaka-aineita, joista maun kannalta keskeisimmät ovat suklaa ja erilaiset chili-paprikat. Kastike on maultaan. öh, maanläheinen (earthy), jota kuvaisin arkisemmin sanalla tunkkainen. Toisinaan tunkkaisuutta taitetaan sokerilla, jolloin öklön suklainen lopputulos ei sovi suuhuni enää laisinkaan. En siis ole suuri fani, mutten myöskään kovin kokenut Molen kuluttaja.

Mielipiteeni Molesta tietäen, päätti Phill tarttua haasteeseen ja kokeilla ensimmäistä kertaa elämässään Molen valmistusta. Hommaan kului aikaa kaikkineen jotain neljän ja viiden tunnin väliltä, mutta lopputuloksena hellalta löytyi höyryävä padallinen kastiketta seuraavan kuuden kuukauden tarpeisiin. Kaikeksi onneksi tämä versio maistui minusta huomattavasti aiemmin maistamiani versioita paremmalta, jopa hyvältä. Kokki oli itsekin tuotokseensa tyytyväinen, mutta ilmoitti kuitenkin samaan hengenvetoon, ettei luultavasti valmista Molea alusta alkaen enää koskaan.

Ah, miten esteettistä...

Mutta nytpä tiedän senkin, että maailmasta löytyy Molea myös minun makuuni. Seuraavaksi täytyykin sitten löytää luottoravintola, josta sitä saa sitten, kun meidän varastomme ehtyvät.

Onko teillä kokemuksia molesta tai kenties omien asuinmaiden epämääräisitä ruuista, joista haluaisit pitää, mutta homma vaatii hieman totuttelua?

P.S. Reseptikin löytyy pyydettäessä kaikille niille, jotka haluavat vietää tuntikausia keittiössä. En suosittele, ellet ole todella vannoutunut Mole-fani.

Kikherne snack

Olen kiinnittänyt viime vuosina yhä enemmän ja enemmän huomiota syömisteni terveellisyyteen, mutta käsitykseni siitä, mikä on terveellistä, on muuttunut vuosien saatossa moneen kertaan. 

Aluksi terveellisyys tarkoitti minulle vähärasvaista, mutta vetelin huomaamattani sisuksiini ihan liikaa sokeria. Tämän huomattuani, aloin karsimaan sokeria, mutta nyt ongelmaksi muodostuivat makeutusaineet ja muut keinotekoiset raaka-aineet, jotka saavat kroppani sekoamaan ja onnettomaksi. 

Nykyään en pelkää niinkään kaloreita, vaan kaikkea keinotekoista. Yritän välttää eineksiä ja prosessoituja tuotteita, mutta en jaksa myöskään vauhkoilla ja miettiä liikaa. En tavoitteile laihuuttaa vaan kokonaisvaltaista hyvää oloa. Vatsani on hyvin herkkä ja ilmoittaa kyllä heti, jos on tullut syötyä jotain epäsopivaa. Joskus pieni nautintohetki ja relaaminen on kaiken sen epämukavuuden arvoista, mutta useimmiten muistan taas hetken, miksi terveelliset elämäntavat ovat pienten uhrauksien arvoisia.

Itse tekemällä ja kohtuuden muistamalla ei tarvitse luopua kaikesta. Luonnollisia herkkuja ja snäkkejä löytyy vaikka millä mitalla ja vaikka ne eivät olekaan usein yhtään tavisherkkuja vähäkalorisempia, edustavat ne minulle kaupan karkkeja ja sipsejä terveellisempää vaihtoehtoa.

Tänään tulimme kokeilleeksi snäkkiä, joka pääsi samantien uudelle suosikkilistalleni. Homman nimi oli uunissa paistetut kikherneet. Äärettömän helppoa! Pyöräytimme huuhdellut purkkikikherneet (chickpeas) oliiviöljyssä ja maustoimme savustetulla paprikalla, chilimausteella, pippurilla ja valkosipulimausteella. Paistoimme herneitä uunissa 425 F/  220 C niin kauan, että niistä tuli mieleisemme rapeita. Aikaa kului yllättävän kauan, yli 30 min , joten mikään maailman nopein snäkki tämä ei valitettavasti ole. 

Huuhdoimme herneet alas oluella, mikä kuvastaa ehkä parhaiten suhtautumistani terveellisyyteen: Ei se  ole niin justiinsa, kunhan olo vain on hyvä. Hyvä olo on monien osasten summa, joista onnellisuus on varmasti kaikista tärkein. Siksi olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kohtuus on kaiken a ja o. Elämä on tasapainoilua ja onnellisuus piilee niissä hetkissä, joissa kaikki on juuri nyt kohdillaan.

Kokkaillessa opittua

Koska Phill on ollut nyt maailmalla useamman viikon, olen joutunut taas kokkailemaan päivän kaikki ateriat ihan itse tai käymään ulkona syömässä. Hellan takana hääriessäni olen oppinut sekä itsestäni että ruuanlaitosta yhtä sun toista:

• Yksi suurimmista syistä miksen tykkää valmistaa illallista, on kiukkunälkä. Eihän mistään voikaan tulla mitään, kun aina on jo hirveä nälkä siinä vaiheessa kun alkaa vasta valmistelemaan ruokaa. Toiset juovat kokkausviiniä, minä vedän kokkausgreipin. Vitsit, että ne on hyviä! Vie hangrynkin mennessään pieneksi hetkeksi.

• Talouspaperi loppuu aina kesken ruuanlaiton. Yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.

• Ilman apulaista kanan maustaminen ja valmistelu kokattavaksi vaatii tuskaisen monta käsipesua. Hanan avaaminen kyynärpäällä on taitolaji.

• Bataatti kypsyy pataruuissa hetkessä, peruna vie kolme kertaa kauemmin kuin kuvittelit. Aina.

• Salaatti- ja yhdenpadanihmealaveera-variaatioita on olemassa loputtomasti.

• Yksin tulee syötyä todella terveellisesti.

• Tieto siitä, että jääkaapista löytyy illaksi tähteitä voi pelastaa kurjimmankin iltapäivän.

• Lihapullat ovat edelleenkin hyviä. Ehkä jopa parasta.

Tällaisia illallisia on tullut vedettyä ihan muutava

Ikävä. Monessakin mielessä, mutta niistä pienin syy ei ole se, että Phill tykkää ja osaa kokata.

Herkku

Sunnuntai-iltana teki mieli jotain hyvää, mutta Suomi-karkkeja pursuilevasta kaapista ei löytynyt mitään mieleistä. Päätinpä sitten tehdä pitkästäaikaa kaikkien vegaanien ja paleodiettailijoiden trendiherkkua, avocado vanukasta. Minun versioni ei ollut tosin paleo eikä vegaani, sillä en jaksanut lähteä kauppaan ostamaan kookos- tai mantelimaitoa, kun kaapista löytyi kuitenkin ihan tavallista lehmänmaitoa.

Inspiraation pohjana toimi tämä Minimalist Bakerin ohje, jota muokkailin pikkuisen omaan makuuni ja kaapin sisältöön sopivaksi.

eli tässä oma versioni:

1,5 avocadoa
1   banaani
1/2 cups makeuttamatonta kaakaojauhetta (cocoa)
2 lusikallista maapähkinävoita
loraus agave nectaria
pikkuloraus bourbonilla maustettua vaahterasiirappia
1/4 cups maitoa

Kaikki blenderissä sekaisin ja sitten herkuttelemaan.

Oli muuten sen verran täyteläistä, ettei tarvinnut kovinkaan paljoa syödä, kun makeanhimo oli jo kadonnut. Onneksi tämä säilyi ihan hyvin jääkapissa ainakin yhden yön yli. Huomenna voin sitten testata, toimiiko se vielä kahden päivän vanhanakin. Toivotaan parasta, sillä olihan se aika herkkua!

Voikkari-ilta

Onni tulee onnen luo. Niin se vain on!

Tämä viikko on ollut kaikin puolin mainio ja mainiona se myös päättyi. Yksi kaheli näpersi voikkareita ja toinen samanmoinen otti niistä kuvia. Mikään ei sovi paremmin yhteen kuin kaksi luovaa hölmöä, jotka täydentävät toisiaan paremmin kuin paita ja peppu.

Avocado, serrano pepper, orange toast

Smoked salmon, egg, dill, pink pepper toast

Brie, apple, blueberry, agave nectar, pepper toast

Sardine salad (sardines, garlic, onion, rosemary, sour cream, mustard) , pickled onion, parsley, pink pepper toast

Roasted mushroom, browned butter, lemon, thyme, parmesan toast

Minusta ei ole ruokabloggaajaksi, sillä en osaa oikeasti valmistaa hyvää ruokaa, mutta ruokabloggaajan kuvaajaksi voisin kyllä pienellä harjoittelulla pestautua. Ehkäpä me vielä joskus perustamme tiimiblogin, jonka keskipisteenä on kaunis ruoka. Viimeistään sitten eläkevuosina.

Mutta juuri nyt minulle riittää se, että teille lukijoille tuli nälkä. Herkullista viikonloppua!

Maailman mullistava kaurapuuro

Suomessa aletaan juhlia joulua ihan näillä näppäimillä, mutta mepäs laahaammekin pikkuisen jälkijunassa. Kymmenen tunnin aikaero ja joulun vietto vasta joulupäivänä saivat minut tuntemaan, että elän ihan jossain muussa universumissa kuin perheeni ja ystäväni Suomessa. Samalla kun ihastelin Facebookin täydeltä tunnelmallisia hämykuvia Suomen pimeästä jouluaaton aaton illasta, istuskelin itse odottelemassa nuohoojaa ja herkuttelin tajunnan räjäyttävällä kaurapuurolla.

Phill päätti mullistaa maailmani ja kaurapuuromielikuvani kertarysäyksellä ja teki meille aamupalaksi kaksi erilaista versiota tuttuakin tutummasta kaurapuurosta. Phillin aamupalasuunnitelmista kuultuani, oli ensimmäinen reaktioni eikä!!! Ei kaurapuuron kuulu tuollaista olla! Mutta väärässähän minä tietenkin olin.

Suolaiseen versioon tuli sitruunalla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettua rukolaa ja paistettua kananmunaa. Toimi ihan mielettömän hyvin! Maistuvaa, täyttävää ja jopa terveellistäkin. Mitäpä muuta sitä voisi aamupalalta pyytää?

Makea versio (jota vatsa ei oikein olisi enää vetänyt) sai mausteekseen pikkuisen sokeria ja kanelia sekä höysteeksi vihreää omenaa, karhunvatukoita, mantelilastuja ja kuivattuja aprikooseja. Herkullista oli tämäkin. Ei mitenkään äklön makeaa eikä loppujen lopuksi kovinkaan kaukana opiskeluaikojen vakkariaamupalasta, eli kaurapuurosta pakastemarjojen kera.

Siinä parit vinkkiniksit kaurapuuron tuunaukseen sitten kun riisipuuro alkaa tulemaan korvista ulos. Meillähän ei tosin riisipuuroa edes tehdä, sillä Phill tietää paremmin kuin hyvin, etten ole koskaan pitänyt riisipuurosta. Kukaan ei tiedä miksi, mutta jo pelkkä haju on aina tehnyt tiukkaa. Hassua sinänsä, että karjalanpiirakoita vetelen napaani kuitenkin hyvällä ruokahalulla...

Lopuksi vielä ravintolavinkki New Yorkiin matkaaville kaurapuuron ystäville: OatMeals ravintola osoitteessa 120 West 3rd St on erikoistunut yllättäen kaurapuuron erilaisiin versioihin. Uteliaat voivat ihastella hyvin mielikuvituksellista ruokalistaa täällä.

Tällä hetkellä keittiössämme ei kuitenkaan tuoksu puuro, vaan vaahtokarkit. Päätimme tehdä aattoillan pippaloihin kahvi-, suklaa, shampanja- ja vaniljavaahtiksia. Vaahtisten jälkeen vuoroon pääsee piparitaikina ja lopuksi vielä bagel -taikina. Alkaa tuntumaan ja tuoksumaan jo joululta, vaikka suurin osa lahjoista onkin vielä paketoimatta ja kuusikin koristelematta. Mutta mitäpä siitä, kun fiilis on kuitenkin kohdillaan.

Ihanaa joulua teille kaikille, missäpä ikinä sitten olettekin!

Sunnuntaiherkku: itävaltalaiset pannarit

Oletteko huomanneet, että pannarit/letut löytyvät aika monen maan herkkulistalta? Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja twistiä, mutta yksi asia näitä kaikkia kuitenkin yhdistää: Ne maistuvat hyviltä.

Lapsena herkuttelin letuilla ja uunipannarilla säännöllisen epäsäännöllisesti, Amsterdamissa asuessani söin makeita ja suolaisia pannareita sekä poffertjessejä ehkä turhankin paljon, crepejä on tullut mussutettua vähän siellä sun täällä ja USA:ssa asuessani olen oivaltanut, että pannarit voivat kuin voivatkin päätyä lautaselleni myös aamulla. Olen kansainvälinen pannarifani, vaikken käykään koskaan IHopissa.

Sunnuntaina tein tuttavuutta lautaselleni ilmestyneen itävaltalaispannarin (nöckerlen) kanssa ja se oli rakkautta ensi puraisulla. Itävaltalaiset pannarit ovat kuohkeita ja ihanan tahmaisia (gooey). Ne muistuttivat tavispannareita enemmän angel food cakea ja olisivat käyneet hyvin vaikka jälkkäristä ja iltapäiväkahvin kaverista.

Näin ne syntyvät:

Vatkaa kulhossa, kunnes paksua ja vaaleaa

2 kpl munankeltuaista
1 rkl sokeria
1/2 tl sitruunankuorta

Vatkaa jäykäksi

3 kpl huoneenlämpöista munanvalkuaista
1/4 cup sokeria (lisää sokeri vähitellen)

Lisää

1/2 tl vanilja extractia

Lisää valkuaisseokseen varovaisesti kääntäen

2 rkl jauhoja

Lisää joukkoon keltuaisseos hyvin hellävaraisesti ja paista samantien

Paista pannulla 1cup -kokoisia kekoja runsaassa voissa n.3 minuuttia keskilämmöllä. Paista loppua matkaa uunissa (samassa pannussa), kunnes kevyen ruskeita ja kohonneita, mutta silti keskeltä pehmeitä, n.10-12 min 350F.

Meillä oli päässyt valkoinen sokeri loppumaan, joten otimme riskin ja käytimme ruskeaa sokeria. Sokerin vaihto vaikutti väriin ja todennököisesti myös koostumukseen tehden siitä astetta tahmeamman. Toimi kuitenkin hyvin ja saatamme hyvinkin käyttää ruskeaa sokeria myös seuraavalla kerralla. Reseptissä käskettiin paistamaan pannarit 2rkl voita, mikä tuntui hätävarjelun liioittelulta. Käytimme yli puolet vähemmän voita ilman ongelmia. Annoimme pannareiden olla uunissa täydet kakstoista minuuttia, mikä oli meidän uunissa  nappiaika.

Nam, nam! Itävaltalaiset ymmärtävät selkeästi herkkujen päälle... Ja niin muuten ymmärrän minäkin.

Mitä teimme ennen kvinoaa?

Oletteko huomanneet, että kvinoa (tai quinoa) on nykyään pop? Boliviassa sen päälle on ymmärretty aina, mutta viimeisen parin vuoden aikana kvinoasta on tullut super myös USA:ssa. 

Nykyään kvinoaa löytyy USA:ssa ainakin sipseinä, pastana, ryyneinä sekä hiutaleina. Kvinoaa löytyy myös minun lautaseltani vähintään pari kertaa viikossa (tai päivässä), sillä sen ravintoarvoja on vaikea päihittää. Käytän kvinoaa aamupalasörsseleissä, lounassalaattien täytteenä, lihan lisukkeena sekä herkkuna/välipalana sipsien muodossa. Tänään minulla oli todellinen kvinoan suurkulutuspäivä, sillä söin töissä lounaaksi sunnuntaina tekemääni kvinoa-kasvissörsseliä ja illallisella korvasin tavallisen pastan kvinoaspaghetilla.

kvinoaa, uunissa kypsennettyä bataattia, pannulla paistettua sipulia, herkkusieniä, lehtikaalia ja serranopaprikaa, herneitä ja herneenvarsia (pea shoot). Toimi!

Mitä ihmettä tein ennen kvinoaa? Miksi minulla kesti näin kauan löytää se lautaselleni? Onko kvinoalla jokin synkkä salaisuus? Voisiko joku kehittää myös terveellisen kvinoasuklaan? Ja viimeisenä muttei vähäisempänä, voiko kvinoasta saada yliannostuksen?