maanantai 4. kesäkuuta 2018

Maanantai 4.6

Taas on aika lähteä viikoksi Veeran matkaan. Edellisestä kerrasta onkin jo hieman aikaa, vaikka toisaalta tuntuukin, että ihan eilenhän se joulu vasta oli


Maanantaiaamu alkaa puoli kuudelta kun Phillin kello pärähtää ensimmäisen kerran. Olo on kumman virkeä, mutta loikoilen silti vielä hetken sängyssä. Kuudelta kiskon lenkkarit jalkaan ja lähden lenkille lämpimään, mutta pilviseen aamuun. Kaduilla on tyhjää ja juoksu kulkee eilisten herkutteluiden voimalla todella keveästi. Juoksen viiden kilometrin lenkin ja siihen päälle muutaman sprintin ja puiston portaat ylös alas kymmenen kertaa.

Suihku ja aamupalaksi yön yli muhinutta tuorepuuroa mustikoiden ja mantelivoin kanssa. Nams! Luen hetken aikaa uutisia ja selailen facebookia. Näyttäisi siltä, että eiliset maastopalot ovat sammuneet eikä ilmassakaan tuoksunut enää savu.

Menen tällä viikolla töihin vasta puoli ysiin normaalin puoli kasin sijaan. Yksi iltapäiväopettajista on lomalla ja lupasin vaihtaa vuoroani myöhäisemmäksi. Työaamu on kiireinen ja hujahtaa ohi vauhdilla. Vietämme paljon aikaa ulkona matoja ja etanoita tutkien, taiteillen, leikkien, musisoiden ja lukien. Lounastauolla kävelen läheiseen puistoon syömään salaattiani ja lekottelemaan auringossa.


Pääsen töistä viideltä ja ajelen suoraan kotiin viimeistelemään community collegen tuntikirjanpitoani. Community Collegen lukukausi päättyi lauantaina, mikä tarkoittaa loppukiriä paperihommien kanssa. Hommat sujuvat nyt neljän lukukauden jälkeen onneksi jo rutiinilla ja stressittömästi.

Phill tulee kotiin puoli seitsemän aikoihin ja päätämme lähteä Blind Lady Ale Houseen, eli toiseen olohuoneeseemme. Tilaamme oluet ja jaamme kirsikka chili pizzan. Vaihdamme päivän kuulumiset ja pelaamme korttia.

Kävelemme kotiin pimenevässä illassa ja päätämme katsoa vielä jakson Brooklyn 99 -sarjaa. Phill pesee pyykkiä ja minä sekoitteilen meille aamuksi tuorepuurot ja pakkaan lounaaksi salaattia. Tavoitteeni on mennä kymmeneltä nukkumaan, mutta juuri nyt näyttää siltä, että se jää todennäköisesti pelkäksi haaveeksi. En ole vieläkään keksinyt, mistä vuorokauteen saisi nipistettyä lisätunteja, ellei niitä nappaa itselleen yön tunneista.

2 kommenttia:

  1. Jee! Tosi kiva, kun kirjoitat taas näitä. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät :). Näitä on ihanan helppo kirjoittaa ja itsellekin jää jonkinmoinen arkipäiväkirja johon voi palata myöhemminkin.

      Poista