Projekti luokkahuone

Maanantaiaamuna uusi luokkahuoneemme oli kirjaimellisesti tyhjä canvas, mutta kahden pitkän ja tehokkaan päivän jälkeen kaikki on nyt valmista uuden kouluvuoden varalle.

Meidän koulussa on tapana sulkea koko koulu viikoksi juuri ennen uuden kouluvuoden alkua, jotta me opettajat saamme valmistautua rauhassa ja toteuttaa visiomme ja unelmamme ilman iltatöitä tai ylimääräisiä (joskin hyvin innokkaita) apureita. Luokkahuone on tavallaan kolmas opettaja, minkä vuoksi sen toimivuus ja viihtyvyys on todella tärkeää. Meillä opettajilla on täysin vapaat kädet luoda juuri oman näköisemme tila, sillä me tunnemme omat ja lapsiryhmämme tarpeet kaikista parhtaiten. Yritämme käyttää ensisijaisesti jo olemassa olevia materiaaleja ja kierrättää kaiken mahdollisen, mutta jos ja kun tarvitsemme jotain uutta, hoituu se yleensä ongelmitta.

Koulussamme noudatetaan continuing care -periaatetta, eli ryhmä ja opettajat pysyvät samana pikkuisista eskariin, mutta fyysinen luokkahuone vaihtuu joka vuosi elokuun lopussa. Minusta tämä on toimiva ratkaisu, sillä lapset ja perheet tulevat vuosien saatossa todella läheisiksi ja tutuiksi, mutta luokkahuoneen vaihtaminen muistuttaa viimeistään siitä, että nyt ollaan taas vuoden verran isompia ja muutenkin pieni muutos tekee aina hyvää.

Uusi luokkahuoneemme on edellistä isompi ja nyt meillä on taas oma pieni sivupiha isomman jaetun pihan lisäksi. Kahden opettajan voimin voivat halukkaat olla ulkona melkeinpä niin paljon kuin lystää, mikä on todellinen win, win, win tilanne meidän kaikkien näkökulmasta. Varsinkin San Diegossa, missä jokainen päivä on hyvä ulkoilupäivä. Etenkin silloin harvoin kun sataa!

Kun luokkahuone on valmis, saa lopun viikkoa pitää lomaa. Päätimme työparini kanssa olla tehokkaita ja hoitaa koko homman kahdessa päivässä. Ahkeroimme maanantaina kellon ympäri ja tiistaina kymmenen tuntia ja valmista tuli! Vaikka eilen illalla takki olikin aika tyhjä, olin ihan hirmuisen innostunut tulevasta vuodesta ja meidän uudesta viihtyisästä luokasta. Seinät täyttyvät vuoden aikana taatusti valokuvista ja lasten taideteoksista ja lelut ja huoneen järjestys muuttavat paikkaansa useita kertoja, mutta tästä on hyvä aloittaa.

Tämä opettaja on ihan valmis lomailemaan nyt muutaman päivän aloittamaan maanantaina uuden kivan kouluvuoden.

Elämää

Vietän parhaillani laiskaa sunnuntaiaamua ja katselen kuinka Kisu ja Possu vahtivat ulkona puuhailevaa oravaa. Välillä uhitellaan puolin ja toisin, kunnes taas muistetaan kodin ja ulkoilman välissä oleva verkko. En tiedä, kuka selviytyisi oikeasta kohtaamisesta voittajana. Todennäköisesti kaikki kolme päätyisivät naapurin palmun latvaan ja kissat pitäisi pelastaa palokunnan avulla. En ajatellut testata.

Blogi on jatkanut hiljaiseloa samoista syistä kuin heinäkuussakin, mutta oikeassa elämässä on riittänyt menoa ja meininkiä töissä ja vapaalla. Kaikista todennäköisimmin minut on löytänyt tänä kesänä rannalta. Rannalla on ollut hyvä rentoutua, käydä höpöttelykävelyillä ystävän kanssa, treenata, lukea ja viilentyä paahtavan kuumuuden keskellä. Hassulla tavalla koen rannalla ollessani olevani lähempänä Philliä vaikkei ajatuksen taustalla mitään oikeaa logiikkaa olekaan.

Rantailun lisäksi olen treenaillut salilla ja käynyt puistojoogassa, kunnostautunut ateriasuunnittelun (meal prep) ja kokkailun saralla, treffaillut kavereita, hoitanut pientä patio puutarhaani ja innostunut taas pitkästä aikaa lukemisesta. Niin ja olenhan minä toki töitäkin tehnyt tuttuun tapaan maanantaista lauantaihin. Eilen loppui community collegen kesälukukausi ja saan hengähtää kahden lauantain verran. Ensi viikolla saan myöskin hengähtää preschool työstäni, sillä koulumme on koko viikon kiinni. Me opettajat työskentelemme luokkahuoneidemme kimpussa alkuviikosta, mutta loppuviikosta saamme mekin lomailla jos ja kun kaikki on valmiina uuteen toimintakauteen.

Kaiken kaikkiaan olen onnistunut nauttimaan kesästä ja pitämään itseni tyytyväisen kiireisenä, mutta on minulla siltikin ihan hirveän kova ikävä Philliä. Sähköpostit ovat kulkeneet aina hetkittäin ajallaan ja välillä emme ole saaneet toisiimme mitään yhteyttä pariin viikkoon. Tämä kaikki on ihan normaalia ja odotettavissa olevaa. Viime viikolla Phillin paatti piipahti satamassa jossainpäin maailmaa ja saimme jutella muutamana päivänä puhelimessa ja jopa skypetellä videon kanssa. Suurinosa keskusteluista käytiin aikaerojen ja työaikataulujen takia keskellä yötä, mutta oli se sen arvoista. Phill on kasvattanut itselleen deployment viikset ja vaikken suuri viiksien ystävä olekaan, näyttivät ne trimmattuina oikeastaan aika kivoilta. Silloin kun paatti on uppeluksissa, saa miehistö kasvattaa myös parran, mutta pinnalla ollessa vain viikset ovat sallittuja. En tiedä miksi enkä malta odottaa, että muinainen sääntö joskus kumottaisiin.

Tällaista elämää täällä tällä hetkellä. Kesää on säiden puolesta jälkellä vielä kuukausia, mutta valo alkaa jo karkaamaan myöhäisemmistä illoista. Syksyn tullen pitää keksiä uusia kujeita, mutta sitä ennen kerkeän vielä vaikka kuinka monena iltana rannalle tai haikkaamaan. Ehkäpä jopa silloin tällöin kirjoittamaan muutakin kuin sähköposteja.