Perjantai 12.10

Aamu alkaa taas kerran kesken unen. Olen unessani matkalla Riihimäen uimahalliin Phillin kanssa. Jep, juuri näin jänniä unia minä näen. Herääminen kestää taas hetken, mutta hommaa helpottaa huomattavasti se, että on vihdoinkin perjantai.

Työparini on tänään poissa ja oletan päivästä tulevan kiireisen. Olen väärässä. Kaikki menee smoothisti kepeän perjantaifiiliksen ansiosta. Olemme taas kerran todella paljon ulkona. Koulumme piha on suunniteltu niin, että siellä voi tehdä lähes kaiken sen minkä sisälläkin. Maalaamme, syömme aamusnackin picnic tyylillä, pesemme leluja, laulamme ja tanssimme, hypimme, juoksemme, kiipeilemme, tasapainoilemme, luemme kirjoja ja kokkailemme mutakeittiössä.

Ruokatauollani käyn taas kävelyllä. Matkalla kohtaan nukkuvan kodittoman miehen, kitarajamit, kaksi keski-ikäistä moottoripotkulaudoilla kiitävää naista sekä vanhan oppilaani isän, joka taittaa matkaa skeittilaudalla vaaleanpunainen polkupyörä sylissään. Tervetuloa North Parkiin!

Teen tänään taas hieman normaalia pidemmän työpäivän ja pääsen lähtemään vasta hieman viiden jälkeen. Suuntaan taas kerran Coronadoon salille. Perjantai-illat ovat aivan parhaita ajankohtia salitreenille. Salilla on juuri sopivan hiljaista ja rento meno. Juoksen ensin kymmenen minsaa vauhdilla ja soudan perään toiset kymmenen niin lujaa kuin lähtee. Tämän päälle teen ylävartalotreenin painoilla. Energiaa riittää ja treeni kulkee hyvin.

Kotiin ajellessa on jo ihan pimeää. San Diegon downtownin valomeri näyttää kauniilta Coronado sillalta katsellessa. Motarille päästyäni huomaan yllätyksekseni, että se lainehtii vedestä. Sillan toisella puolella on ilmeisesti satanut hetki sitten kaatamalla. Sateen tuoksu saa mieleni tekemään punaviiniä, joten päätän poiketa vielä kauppaan ennen kotiin ajamista. Olen kuullut joskus tutkimuksesta, jonka mukaan lasi punaviiniä vastaa tunnin salitreeniä. Jos treenaa ensin tunnin ja nautiskelee sen jälkeen lasin viiniä, elää varmasti ikuisesti.

Kotona huomaan, että hupparini on päällä nurinkurin. Hups. Se selittääkin kaikki ne ruokakaupassa saamani hymyt. Oh well, tämä menköön pimeyden piikkiin. Ruokin kissat, nautiskelen lämpimästä ja rentouttavasta suihkusta ja syön illalliseksi eiliseltä jäänyttä jackfruit pastaa. Kaadan itselleni lasin viiniä ja alan kirjoituspuuhiin.

Loppuillan ohjelmassa on nautiskelua. Suklaata ja viiniä, telkkarista jotain hömppää ja pehmoinen kissa (tai kaksi) sylissä. Aivan mahtava fiilis! Perjantai-illat ovat parhaita!