Näihin minun treeneihin ei tarvita muuta kuin matto, miniolohuone ja kaksi henkilökohtaista valmentajaa (siis laiskottelijaa)
Tänäänkin töissä riittää vipinää, mutta keskiviikkokiire on aina jotenkin hallittavampaa kuin tiistaikiire. Ruokatauolla ajelen North City -kampukselle palauttamaan community collegen kevätlukukauden paperit. Hartioiltani putoaa neljän paperin myötä ainakin viisi kiloa ylimääräistä painoa. Muistan vieläkin elävästi, kuinka stressaantunut olin näiden samojen papereiden kanssa vuosi sitten. Nyt onneksi jo tiedän, mitä minulta odotetaan ja osaan ennakkoida. Tiedän myöskin sen, että admin naiseni on hieman eriskummallinen tyyppi, joka olettaa aina pahinta ja aiheuttaa minullekin harmaita hiuksia aivan turhaan. Mutta nyt on taas hetkeksi valmista! Juhlistan tilannetta sitruunalla ja cayenne pippurilla maustetulla omenasiiderietikkajuomalla. Pitää pöpöt kurissa (ja kuulostaa aivan karmealta).
Pääsen jälleen kerran kotiin viideltä ja suuntaan suoraan kotiin. Ei mene kauaankaan kun Phillkin on jo kotimatkalla. Pohdimme hetken illan suunnitelmia ja päätämme lähteä kävelylle ja hakea ruokaa Stehly Farms marketista. Valitsen itselleni vegaanisen portobello philly sandwichin ja Phill aasialaisen nuudelisalaatin.
Syömme ja katselemme pari jaksoa Barry -sarjaa HBO:lta. Juomme samalla lasilliset rose-viiniä, sillä rose kuuluu kesään. Nautin sohvaseurasta ja yritän välttää ajatusten lipsumista tulevaan. Ihan kohta edessä on pitkä kommennus ja tiedän ikävöiväni kaikkein eniten juuri näitä tavallisia arki-iltoja.
Loppuilta kuluu meillä kummallakin omien puuhien parissa. Minä kirjoittelen blogia ja Phill pelaa tietokonepelejä. Näin yhdeksän jälkeen väsyttää jo siihen malliin, että tänäänkin saattaa olla jotain saumaa mennä ajoissa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti