Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Olipa kerran loma

Jos minun pitäisi jäädä jumittamaan yhteen viikkoon Elämäni Murmelina tyyliin, olisi viime viikko ollut aika nappivalinta. Reissumme Catalina-saarelle oli vaatimattomasti sanottuna täydellinen.


Starttasimme minimatkamme San Diegosta tiistaiaamuna ja saimme ajella yllättävän tyhjillä teillä kohti Dana Pointin satamaa. Catalina-saari on nimensä mukaisesti saari, joten loppumatka piti kulkea veneellä tai lentäen. Jos ei satamasta satu löytymään omaa paattia, pienlentokonetta tai helikopteria, pääsee perille kätevimmin Catalina Express lautalla joko Dana Pointista, Long Beachilta tai San Pedrosta. Tuuli tuiversi ja matka sujui rattoisasti salaisia Moscow Mule drinksujamme siemaillen ja valaita bongaillen. Matkalta löytyi kuin löytyikin yksi uusi valaskaveri ja Catalina saari ilmestyi horisonttiin ehkä jopa liian nopsaan. Tai siis, siltä se tuntui. Oikeasti lauttamatka kestää noin tunnin tai puolitoista meriolosuhteista riippuen.

Catalina on Kalifornian osavaltioon kuuluva saari, jolla on kokoa 35 x 13 kilometriä ja asukkaita noin 4000. Auton saa saarella omistaa vain erikoisluvalla, mutta golfkärryjä ja veneitä on sitten senkin edestä. Saaren ainoa varsinainen kaupunki on pikkuruinen Avalon, jossa ei edes tarvitse autoa. Kaikki on kävelyetäisyydellä ja elämä ihanan simppeliä. Turisteja oli liikkellä paljon, sillä satuimme saarelle 4th of Julyn aikoihin, mutta missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että ihmisiä olisi ollut liikaa. Ei tarvinnut jonottaa, odottaa eikä kökkiä ruuhkissa. Täydellinen lähtökohta rentouttavalle ja sopivan aktiiviselle lomalle.

Mitäpä me sitten puuhasimme kolmen saarella viettämämme päivän aikana?



Ensimmäisenä päivänä keskityimme tutkimaan Avalonia ja herkuttelemaan. Kipusimme kukkuloille ja seikkailimme pienillä kujilla. Söimme pitkän kaavan mukaan ja löhöilimme ranta clubilla. Catalinan hiekkarannat eivät vedä vertoja San Diegolle, mutta vesi on ihanan turkoosia ja kirkasta. Jos Scuba Diving magazineen on uskomista, kuuluvat Catalinan vedet maailman puhtaimpien joukkoon.





4th of Julyna olisi Avalonissa järkätty vaikka mitä tapahtumaa ja paraatia, mutta mepä karkasimmekin rauhallisemmille rannoille Two Harborin kylään. Two Harboriin pääsi kaikista kätevimmin pikaveneellä. Matka kesti noin 40 minuuttia ja sekä vene että Two Harbor olivat käytännössä katsoen tyhjiä. Vuokrasimme heti alkuun itsellemme rantatuolit, tuplakajakin ja snorklailuvälineet. Märkäpukuja emme uskoneet helteisenä päivänä tarvitsevamme, mutta älkää olko yhtä hölmöjä kuin me.






Vietimme päivän kajakoiden pienille autioille rannoille, snorklailimme ja ihmettelimme upeita kaloja, kajakin vieressä porskuttelevia merileijonia ja kirkasta vettä. Aina välillä kävimme sulattamassa tärisevät kroppamme polttavan kuumalla hiekalla ja jakoimme taas matkaa kohtia uusia rantoja. Alkuillasta palasimme pikaveneen kyydissä Avaloniin. Avalonissa riitti porukkaa, mutta tälläkään kertaa ei tarvinnut odotella pöytää ravintolasta eikä ihastella ilotulituksia tungoksen keskellä. Shown jälkeen käppäilimme takaisin hotellille ja mietimme, mitä seuraavaksi. Kauaa ei tarvinnut kuitenkaan miettiä, sillä toinen meistä nukahti istuvaan asentoon ja toinenkin seurasi aika pian perästä. Mikään ei takaa hyviä yöunia paremmin kuin aktiivinen päivä auringossa ja vedessä.


Komantena päivänä suuntasimme kulkumme saaren huipulle shuttle bussin kyydissä. Bussi kuljetti meidät kapeita ja jyrkkiä teitä pitkin "taivaalla sijaitsevalle lentokentälle" (Airport in the Sky). Lentokentän lisäksi määränpäästämme löytyi kauppa, ravintola ja luonnonpuiston vartija, joka auttoi meitä valitsemaan sopivan haikkireitin. Päätimme haikata noin viiden tai kuuden mailin (8-10 km) pituisen Blackjack loopin, mikä osoittautui aika nappuvalinnaksi. Reitiltä avautui upeita näköaloja kanjoneihin, kukkuloille ja merelle emmekä tavanneet polulla kuin kaksi muuta matkalaista. Emme kohdanneet polulla myöskään aimmein bussista bongailemiamme buffaloita emmekä siis joutuneet käyttämään juuri oppimiamme buffalonkarkotustaitoja. Buffalot ovat aika jäätävän kokoisia otuksia ja ilmeisesti myös nopeita juoksijoita jos sille päälle sattuvat.





Haikin jälkeen suuntasimme takaisin Avaloniin ja vietimme lopun päivää rannalla korttia pelaillen ja kaupoissa kiertäen. Illalla oli aika sanoa Catalinalle heipat ja suunnata lautan kyydissä Dana Pointin kautta kotiin. Kirsikkana kakun päällä komeili upea auringonlasku ja tieto siitä, että edessä oli vielä kolme päivää lomaa.




Tässä vielä pari ylimääräistä Catalina-vinkkiä:

  • Kuljeta mukanasi aina omaa vesipulloa. Katalina kärsii pahasta kuivuudesta eikä yhdessäkään ravintolassa tarjoilla vesijohtovettä eikä muutakaan ilmaista vettä. Vettä voi ostaa muovipulloissa, mutta paljon ekologisempaa ja halvempaa on täyttää omat pullot hotellilla ja ostaa lisävettä vain tarvittaessa.
  • Catalinalla haikkaamiseen tarvitsee luvan. Lupa on ilmainen ja sen saa hankittua joko netistä tai paikanpäältä. Lupaa varten pitää tietää, missä, milloin ja kuka haikkailee.
  • Catalinaan voi tehdä San Diegosta tai Los Angelesista päivämatkankin, mutta suosittelen viipymään ainakin yhden yön ajan ja jos mahdollista, vierailemaan myös Two Harborin rauhassa.
  • Catalinasta löytyy myös leirintäalueita ja halutessaan voi koko saaren läpi haikata muutamassa päivässä. 


Neljä peukkua Catalinalle! Tänne(kin) pitää tulla vielä uudelleenkin.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ihanan kummallinen Portland

Portland oli aikanaan hippikaupunki, nykyään jonkinmoinen hipster-kaupunki. Kaupungilla on erikoinen maine, josta ollaan ylpeitä.


Ihastuin Portlandiin jo ennen matkan alkua ja tunne vahvistui entisestään vierailumme aikana. Kaupunki oli kävelijä-/pyöräilijäystävällinen ja vaikka tekemistä ja nähtävää riittäisi paljon pidempäänkin, sai kaupungista paljon irti jo parin päivän aikana.

Eikä pelkästään pyöräilijäystävällinen...

Bigfoot oli unohtanut käpälänsä kadulle

Tässä lista muutamista Portlandin kummallisuuksista ja lemppareistani:

Portland Horse Project

Portlandin vanhimpien kaupungiosien kaduilta löytyy yhä edelleenkin metallisia renkaita, joihin aikanaan sidottiin hevoset asioiden hoitamisen ajaksi. Syyskuussa 2005 Scott Wayne sitoi yhteen renkaista leluhevosen ja siitä se idea sitten lähti. Tarkkasilmäiset voivat löytää hauskoja yllätyksiä etenkin itäisen Portlandin kaduilta.



Powell's Books

Korttelin kokoinen kirjakauppa, jossa olisin voinut viettää helposti vaikka kokonaisen päivän. Kirjojen ystävän taivas!


Portlandin Ruusut ja Washington Park

Ennen reissua minulla ei ollut mitään käsitystä, että Porland on kuuluisa ruusuistaan, mutta kyllä vain; Washington Parkista löytyi Japanilaisen puutarhan lisäksi valtavan kokoinen ruusutarha.








Kivat ja erilaiset kaupunginosat

Hilton hotellimme sijaitsi ihan keskustassa, mutta downtownia kivempia alueita olivat mielestäni mm. Pearl District ja Alphabet District






Voodoo donitsit ja herkulliset ravintolat

Voodoo Donuts on maankuulu donitsikauppa ja jonokin sen mukainen. Emme jaksaneet jonottaa, sillä vatsamme pinkoilivat muutenkin hyvän ruuan ja oluen jäljiltä.


Lemppariravintolamme oli Mediterranean Exploration Company 333 NW 13th Ave
Hyvänä kakkosena komeili saman ravintoloitsijan omistama Toro Bravo 120 NE Russell St



Panimoista suosikikseni nousi Gigantic Brewing, joka sijaitsi ikäväkyllä kaukana kaikesta. Onneksi on Uber ja Lyft.

Kaiken kaikkiaan Porland oli ennakkoihastukseni arvoinen ja palaan kaupunkiin mielelläni vielä monta kertaa uudelleen. Jos en asuisi jo ennestään lähes täydellisessä kaupungissa, voisin vaikka haaveilla Portlandiin muuttamisesta. Mielipiteeseeni saattaa tosin vaikuttaa myös reissuajankohtamme sääonni, eli Portlandille hyvin harvinainen pilvetön taivas. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla pääsemme kokemaan, miltä tuntuu kuunnella Elliot Smithiä Portlandin sateissa.

Iso peukku Portlandille. Pysy juuri sellaisena kuin olet!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Oregonin helmiä ja hedelmiä

Vielä muutama vuosi sitten olin vankkumaton kaupunkilomien kannattaja. Sitten tapahtui jotain ja minusta tuli luontotyyppi. Tänä päivänä en osaa ajatella lomaa ilman jonkinmoista luontoelämystä.

Portland on siitä(kin) oivat kaupunkikohde, että sieltä on helppo piipahtaa ihan päiväseltäänkin luonnossa upeiden maisemien keskellä. Vietettyämme keskiviikkoillan helteisessä kaupungissa, teki torstaina mieli suunnatta auton nokka kohti Columbia joen vesiputouksia ja hedelmätarhoja.

Ihan ensimmäiseksi ajelimme Washingtonin osavaltion puolelle, Beacon Rockin ulkoilualueelle, ihailemaan Columbia Jokea yläilmoista. Beacon Rock haikki maksoi kympin per auto. Maksun sai hoidettua perinteisen raha kirjekuoreen -vaihtoehdon lisäksi myös kortilla automaatissa. Varsin edistyksellistä meininkiä.



Beacon Rock haikki oli helppo ja nopea ylämäkikävely serpentiinimäisesti kiemurtelevia kävelysiltoja pitkin. Maisemat olivat kauniit, joskin kirkaan auringon takia "sumuiset" (hazy).



Beacon Rockin valloituksen jälkeen ajoimme kauniita maisemia seuraillen joen Oregonin puoleiselle rannalle ihailemaan vesiputouksia. Niin kuin aiemmin mainitsin, vesiputouksia Oregonissa riittä.


Kaikista tunnetuin putous on Multnomah falls, joka oli valtava. Valtava oli myöskin putouksella tungeskeleva ihmispaljous. Huonotapaiset ja toisiaan tönivät turistit ahdistivat sen verran paljon, että palasimme pian haikkipolkua pitkin huomattavasti pienemmälle ja rauhallisemmalle Wahkeena putoukselle.


Alueella olisi ollut paljon muitakin kauniita putouksia, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa Hood River kaupunkiin lounaalle. Hood River oli viehättävä pikkukaupunki, jossa voisin hyvinkin viettää seuraavalla reissulla yhden yön paikallisia viinejä maistellen.



Hood Riverin hoodeilta löytyi viinien lisäksi kivoja ravintoloita ja kauppoja sekä fruit loopin alkupiste. Fruit Loop on reilun kolmenkymmenen mailin pituinen maisemareitti hedelmätarhoja pursuilevan maaseudun halki.



Piipahdimme muutamalla maatilalla ostamassa hedelmiä ja jätskiä. Fruit Loopin parasta antia oli kuitenkin alpakkafarmi, jossa pääsimme itsekin syöttämään noita ihanan lupsakoita karvakasoja.


Alpakan kieli oli limainen ja karhea ja hiustyyli vertaansa vailla. 

Alkuillasta ajelimme alpakoille naureskellen noin tunnin verran takaisin ihanan kummallisen Porlandin ilta- ja yöelämään.