Päikkäreiden aikana kuuntelemme joko musiikkia tai erilaisia ääniä. Löysimme iPadimme syövereistä white noise appsin, jota olemme testailleet viime aikoina ahkeraan. Osa äänistä on minusta totaalisen kamalia enkä voisi kuvitellakaan nukkuvani esim. kissan kehräystä, sammakoiden kurnintaa, hiustenkuivainta tai auton konepellille tippuvia vesipisaroita kuunnellen. Lapsia moinen ei tunnu tosin haittaavaan, vaikka yksi heistä kysyikin minulta, aionko taas tehdä sen myrskyn kun on aika mennä lepäämään. Ilmeisesti myrsky ei ollut kuitenkaan pelottava tai ikävä, vaan ennemminkin turvallinen ja tuttu juttu.
Tänään kuuntelimme sademetsän ääniä, viime viikolla valtameren tyrskyjä. Niihin ääniin voisin minäkin nukahtaa. Eikä muuten ollut kaukana etten olisi oikeasti nukahtanutkin. En kuitenkaan nukkunut, vaan jatkoin sinnikkäästi tuntisuunnitelmani tekoa ja pohdin siinä sivussa omia nukahtamisääniäni.
Minulla on tapana laittaa astianpesukone päälle juuri ennen nukahtamista, mikä avointen ovien kodissa tarkoittaa sitä, että kuuntelen usein koneen hurinaa ja lotinaa juuri ennen nukahtamistani. Siitä tulee mukavan kotoisa olo. Toinen mukava nukahtamisääni on näppäimistön naputus. Phill valvoo usein arkipäivinä minua pidempään ja pelaa viereisessä huoneessa tietokonepelejä. Minusta on kiva kuunnella Phillin tuottamia elämän ääniä, kunhan kyse ei ole kuorsaamisesta. Kuorsaamisen kuuntelu tekee nukahtamisestani jotakuinkin mahdotonta.
Tällä hetkellä väsyttää sen verran paljon, ettei unta tarvitse varmaan kovinkaan pitkään odotella. Seikkailin viime yönä unissani vaikka ja missä ja olin aamulla aivan uupunut. Vilkkaan uniyön jälkeen tuntuu usein samalta kuin lomankin jälkeen: Tarvitsisin toisen yön/loman edellisestä toipumiseen. Onneksi tänään ei tarvitsekaan jaksaa enää mitään muuta kuin syödä. Se minulta hoituu vaikka puoliunissanikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti