Herään aamuisin puoli kuudelta ja tavoite on olla ulkona oveasta ennen kuutta. Olen aamuisin ihan toivottoman hidas, joten teen kaiken mahdollisen jo illalla: pakkaan työvaatteet ja suikukamppeet, valitsen treenivaatteet, lataan kahvinkeittimen valmiiksi ja valmistan mukaan otettavan aamupalan ja lounaan. Aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin pukea ja leikkiä hetki Kisun kanssa. Niin ja etsiä aina hukassa olevaa puhelinta tai autonavaimia...
Työkavereistani kukaan ei ymmärrä, miten kykenen nousemaan sängystä niin aikaisin ja urheilemaan. Minä uskon, että kuka tahansa pystyy siihen, jos tahtotila on tarpeeksi kova. Kroppa tottuu aamulla treenaamiseen ja mielen kanssa kyse on vain tahdosta ja päättäväisyydestä. Kun kassi on pakattu, ei takaisin ole kääntymistä - siis omalla kohdallani.
Olen luonnostani aika aamuihminen, mutta eivät ne aikaiset aamuherätykset siltikään ole aina kivoja. Motivoin itseäni onnella: Liikkuminen on kivaa, liikunnan jälkeinen olo on ihanan energinen ja pari extratuntia illalla ne mahtavia vasta ovatkin. Haluan liikkua, joten kysymys on lähinnä siitä, liikunko aamulla vai illalla.
Yhtenä aamuna viikossa jätän aamuhössötykset väliin ja vietän laiskan lötkeän aamun. Noina aamuina saatan joogata, jos siltä tuntuu tai sitten vain lueskelen blogeja tai lehteä, kuuntelen hyvää musiikkia ja kuvittelen, että on viikonloppu. Yleensä tuo aamu on keskiviikko - hump day. Niin oli myös tänään. Tänään en tosin malttanut viettää ihan liikunnatonta päivää, sillä olen jo pitkään halunnut käydä juoksemassa työmaastoissani Ocean beachilla.
Juoksin ensin Sunset Cliff -"puistossa", eli kallioisella merenrannalla ja vedin lopuksi itseni aivan piippuun Point Loman hyvin jyrkissä mäissä. Täydelliset treenimaastot - varsinkin auringon laskiessa!
Niinpä, kun on tällaiset treeninäkymät, ei motivaation löytäminen ole kovin vaikeaa. Tiedän olevani hyvin onnekas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti