Perjantai maanantai

Olen tainnut mainita aiemminkin, että maanantait eivät ole minulle vaikeita päiviä. Maanantaisin porskutan yleensä vielä viikonlopun jäljiltä täysillä ja täynnä energiaa. Tiistaina arki iskee sitten vasten kasvoja ja viikkoa tuntuu olevan vielä ihan liikaa jäljellä. Tahmatiistait - niin olen tuon inhokkipäiväni nimennyt.

Mutta ei tällä viikolla. Tämä tiistai on meinaan veteraanien kunniaksi vapaa (Veteran's Day). Maanantai tuntui ihan perjantailta ja fiiliskin oli sen mukainen - lyhyin viikko ikinä! Ikävää ja ironista tässä on tosin se, että Phill (jonka ammattikunnan kunniaksi saan oman vapaapäiväni), joutuukin yllättäen huomiseksi töihin.

Katselin juuri kalenteria ja totesin, että kokonaiset työviikot alkavat käydä tämän vuoden puolella vähiin. Parin viikon päästä alkaa viikon loma ja odotettu reissu itärannikolle. Sitten ei olekaan enää pitkä aika jouluun. Aika, aika, minne oikein juokset? Miksi ajankulu nopeutuu joka vuosi? Hidastuuko se koskaan vai jatketaanko tässä yhä kiihtyvällä tahdilla loppuun asti?