Monday, November 24, 2014

Aamutyyppi

Minun piti herätä tänään aikaisin. Ei vapaaehtoisesti treenaamaan niin kuin normaalisti, vaan töihin.   Vaikka olenkin useimmiten aika aamuvirkku, tuntui herääminen tänään tahmaiselta. Jos ei olisi ollut pakko nousta, olisin taatusti kääntänyt kylkeäni vielä pari kertaa (siis tuntia) hyvillä mielin.

Nukun yleensä heräämättä läpi yön, mutta viime yö oli katkonainen. Ensin minut herätti patterin loppumista vinkuva palohälyytin. Yritin vain jatkaa uniani, mutta sinnikäs varoitin piippasi aina ratkaisevalla hetkellä ja havahdutti minut unestani. Ei auttanut muu kuin nousta ylös kylmään yöhön ja painaa testinappulaa. Kisu innostui ylös kömpineestä leikkikaverista. Uninen leikkikavari ei ollut kuitenkaan samaa mieltä, vaan rapsutti Kisua ainoastaan kaksi kertaa (Two times! TWO times?!?). Tästähän Kisu närkästyi ja alkoi tiputtelemaan lipaston päälle unohtuneita tavaroita yksi kerrallaan. Silmätipat. Thump. Kynä. Thump. Peili. Thump. Muistikirja. Thump. Jossain korvakorujen ja paperipinon välissä taisin kuitenkin nukahtaa uudelleen.

Aamulla siis väsytti ja oli vielä ihan pimeääkin. Raahustin keittiöön hitaasti ja harkitusti karvistyylillä ja keitin ison (muro) kupillisen kahvia. Kahvin valumista odotellessani vilkaisin ikkunasta vilkkuvaa taivasta ja juoksin samantien ulos. Mikä upea auringonnousu!






Jos aamu alkaa tuollaista kauneutta ihailemalla, ei päivästä voi tulla muuta kuin hyvä. Olipas harvinaisen kiva ja tehokas maanantai! Nyt sitten jatketaan samaan malliin koko viikko. Mutta ensin voisin kyllä nukkua kahdeksan tuntia putkeen...

2 comments:

  1. Tämä postaus hymyilytti erittäin hyvällä tavalla. Pitäisi selvästi itsekin useammin herätä katsomaan auringonnousua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla :). Kauniissa aamuhetkissä on sitä jotakin...

      Delete