Wednesday, November 12, 2014

Kun minä olin lapsi

Oletteko koskaan pysähtyneet ajattelemaan, kuinka aikaan ja paikkaan sidottu lapsuus on? Lueskelin juuri listaa asioista, jotka ovat osa minun lapsuuttani: Kokisjojot, lankapuhelimet (sotkussa olevine johtoineen), kiiltokuvat, musiikin päälle puhuvat radiojuontajat, tarrakorvikset, TaoTao ja irtokarkkikiskat. Näistä lapsuuskokemuksistani osa on jaettavissa Phillin kanssa, osa kuuluu kiinteästi Suomeen.

Monet asiat ovat nukyään huomattavasti globaalimpia kuin kultaisella kasikytluvulla, mutta siitäkin huolimatta suomalainen ja kalifornialainen lapsuus poikkeavat toisistaan valtavasti. Ihan jo säänkin vuoksi... Suomalaislapsi leikkii marraskuussa Reiman kurahousut jalassa vesi- tai lumileikkejä, kalifornialaislapsen jalasta löytyy Roxyn uikkarit ja lätäköt ovat pikkuisen isompia. Valtameren aallot eivät ole juttu eikä mikään, mutta taivaalta tulevat vesipisarat sekoittavat koko osavaltion. Näytin preschool ryhmälleni kuvaa lumisesta Suomesta ja lasten silmät kasvoivat lautasten kokoisiksi: "Wau!!!" kuului huokailuna useammastakin suusta. Niinpä, lumi ei kuulu näiden lasten arkeen, osa ei edes tiedä, miltä se tuntuu.

Mutta löytyy meiltä kasikytluvun suomalaisilta ja kaksituhatluvun kalifornialaislapsilta jotain yhteistäkin: Pieni osa lastenkulttuuria on globaalia ja ikiaikaista. Frozen Annaa ja Elsaa ei tietenkään ollut vielä minun lapsuudessani, mutta Kaunotar ja Hirviö, Prinsessa Ruusunen, Lumikki ja jopa Teinikilpparit tuovat mieleeni muistoja Riihimäeltä parinkymmenenvuoden takaa. Disney ja Marvel hyödyntävät vanhoja tarinoita ja tekevät niistä uusia versioita sekä oheistuotteita yhä uudelleen ja uudelleen. Myös jotkut kirjat ja laulut ovat ja pysyvät, maasta ja vuosikymmenestä riippumatta.

Kuva lainattu Pinterest -sivustolta

Maailma muuttuu ja sen myötä muuttuu myöskin lapsuus ja lasten kokemukset. Sitä vastaan on ihan turha taistella - eikä siihen ole tarvettakaan. Meidän aikuisten ei auta muu kuin yrittää pysyä perässä ja vaalia uusia yhteisiä kokemuksia. Ja sitten kun nostalgian kaipuu iskee, voi netistä kaivaa esimerkiksi tämän listan ja huokailla haikeana yhdessä (facebook) kavereiden kanssa, kuinka kaikki oli silloin ennen niin paljon paremmin.

6 comments:

  1. Mulla oli tuo kokonaan punainen cocis jojo! :) Ja meillä oli lankapuhelinkin mallia, jossa numerot pyöritetään... niitä ei enää monissa kodeissa ollut ysikytluvulla. :D

    Ei ole pitkäkään aika kun pohdittiin Ystävän kanssa miten asiat muuttuvat nopeastikin hänen meitä 9-vuotta nuorempi pikkusisko ei ole esimerkiksi koskaan kantanut mukanaan c-kasetti-korvalappustereoita. Hällä on aina jo ollut iPodit sun muut pikkuiset musalaitteet. Kaikesta onkin jäänyt paitsi. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla taisi olla valkopunainen :). Pyörityspuhelin oli silloin kun olin ihan pieni, mutta peremmin muistan sellaisen sinisen näppäimellisen... Ah, ihanat korvalappustereot! Muistan kun matkustin junalla Riihimäeltä Rovaniemelle ja patterit loppu heti alkumatkasta :D

      Delete
  2. Mulla ei ole muistikuvaa jonoista, mutta samat teiniohjelmat kateltiin telkkarista täällä ja siellä. Onnenpäivät lauantai-iltaipäivisin ennen saunaa ja pieni talo preerialla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin töllötin Onnenpäiviä ja Pieni talo preerialla ohjelmia. Ja myöhemmin kuvioihin tuli myös Beverly Hills 90109 ja Melrose Place, Ally McBeal etc :D

      Delete
  3. Juuri yksi kaverini kertoi lapselleen ettei hänen lapsuudessaan ollut tabletteja ja iPadia. Lapsi oli todennut että ompa sulla ollut kurja lapsuus :D
    Meillä puolestaan Tara katsoo ainokaisena aika paljon piirrettyjä ja mietin kuinka hyvä olisikaan kun telkkarista ei tulisi kuin se yksi pikku kakkonen ja viikonlopun aamut. Sillä pärjäsi aikoinaan ihan hyvin. Suomessa juniori kanavan tarjonta loppuu klo 20 mutta Kanadan piirretyt pyörii 24/7..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, varsin kurja... :D. Eivät lapset tiedäkään, mitä kaikkea kivaa me tehtiin! Tuo on muuten ihan totta tuo TV:n katselu. Eihän silloin ennen tullut ylipäätänsä mitään ohjelmaa 24/7. Ja juuri yksi päivä muistelin Phillille, kuinka me aina Suomessa naurettiin näille USA:n mainoskatkoille, kun niitä on ihan joka välissä. Kummasti siihenkin on jo tottunut.

      Delete