Maisemanvaihdos

Matkustusonneni on todellakin kääntynyt.  Eilinen lumimyräkkä perui tuhansia lentoja, mutta meidän koneemme laskeutui Newarkin kentälle etuajassa. Lensimme San Diegosta New Jerseyyn suoralla red eye -lennolla. Kunnon unet jäivät tällä(kin) kertaa vain haaveeksi, mutta sehän ei yllätä ketään. En ole edelleenkään hyvä matkustusnukkuja. Matka meni kuitenkin nopeasti koiranunta torkkuen. Olisin voinut matkustaa vaikka hitusen pidempäänkin.

Saavuimme Newarkiin hieman aamuviiden jälkeen ja Phillin isä oli siellä jo meitä odottelemassa. Tässä suhteessa meidän vanhempamme ovat kyllä ihan samanlaisia: Tulevat hakemaan kentältä mitä ihmeellisempiin aikoihin, ovat aina ajoissa eivätkä taatusti koskaan valita. Phillin lapsuudenkoti sijaitsee pienessä Washingtonin kaupungissa luoteis-New Jerseyssa, noin tunnin ajomatkan päässä Newarkista. Matkalla satoi vielä hiljakseen märkää lunta, mutta tiet olivat ihan sulia.

Tämä päivä on mennyt talven ihmemaassa (märässä sellaisessa) ulkoillessa, takkatulen edessä lekotellessa, kuulumisia vaihtaessa ja rentoutuessa. Phillin perhe siirsi Thanksgiving illallisen huomiselle, sillä kukaan ei uskonut meidän pääsevän ajoissa perille. Mutta eipä se mitään haittaa. Kiitospäivähän voi olla vaikka joka päivä. Ja henkilökohtaisesti olen kyllä todella kiitollinen siitä, ettemme ole jumissa lentokokentällä juuri nyt.

Nyt on kyllä ihan lomafiilis. Ja enpäs muuten muista milloin olisin ollut viimeksi näin innostunut lumesta... Napsin kuvia sormet punaisina ja naama iloisessa virneessä. Nämä valkoharmaat maisemat ovat oikeasti aika kivaa vaihtelua palmuille ja merelle. Viimeisessä kuvassa näkyy tosin Phillin vanhempien takapihan varastanut bambu. Pieni vinkki kaikille: Bambu ei pysy pienenä ja sievänä kovinkaan pitkään. Taidamme ostaa Phillin vanhemmille joululahjaksi pandan...