perjantai 10. lokakuuta 2014

Luokkakuva

Lapsuuteni luokkakuvat saavat minut sekä hymyilemään että irvistämään. En ollut kovin kuvauksellinen lapsi. Tukkani hapsotti aina ja tyylini oli, hmm... hyvin ysäri. Kuvat ovat itseasiassa edelleenkin kesämökkimme vintillä. Ei kai niiden tuomisella ole niin kiirettä...

Opettaja on niitä harvoja ammatteja, joissa aikuisetkin saavat itselleen jokavuotisen (tai meidän koulussa puolivuotisen) luokkakuvan. Mutta mitä iloa niistä on, kun paketista ei löydy tarrakuvia eikä kukaan ymmärrä mistä puhun, kun kysyn "Tehdäänkö vaihtarit"?




Voisihan nämä tietenkin kehystää ja pistää seinälle. Havainnollistava esimerkki siitä kuinka paljon työ (ja elämä) muuttavat minua puolivuosittain. Ei vielä toistaiseksi kovinkaan paljoa, sanon minä.


4 kommenttia:

  1. Mitä, eikö täällä tunneta tarrakuvia? O.o kaikki ilo on viety luokkakuvista! :D mä vaihtaisin heti, eiku ainiin ei insinooreista oteta luokkakuvia enää, boring. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tarrakuvia eikä kaverikuvia... :( Kyllä insinööreistäkin pitäisi ottaa luokkakuvat! Voitaisiin sitten vaihdella yli ammattikuntien.

      Poista
  2. En ollut ajatellutkaan tuota luokkakuva etua opettajan ammatissa....:) Kivat kuvat sinulla - ja joskus tuntuu, etta nyt 'isona ja aikuisena' sita itsekin onnistuisi paremmin luokkakuvissa - harmi kun ei niita tehda nyt uusiksi :) (= toinen insinoori).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, se kuuluisa toinen mahdollisuus :). Teidän pitää aloittaa kampanja, että insinööritkin saisivat luokkakuvat.

      Poista