Wednesday, October 22, 2014

Yritys hyvä (riittävä?)

Rakastan lastenkirjoja ja ostan niitä välillä omilla rahoillanikin lasten kanssa luettaviksi. Pidän kirjoista, joissa on huumoria ja jotka on kirjoitettu lapsille, lapsia kuitenkaan aliarvioimatta.

Kirja jonka luemme luokassani yhä uudelleen ja uudelleen on Pete The Cat and His Four Groovy Buttons (by Eric Litwin). Kirjaan liittyy myös laulu, jonka olen muokannut paremmin omaan suuhuni sopivaksi. Tarina on hyvin simppeli, mutta opettaa lapsille kuin huomaamatta matikkaa sekä sen, että tavaraa tulee ja menee," But do we cry? Goodness NO!"

Tästä kirjasta innostuneena ostin itselleni myös pari muuta Pete the Cat -kirjaa, joissa yhdessä valmistetaan jättivoikkari ja jaetaan se yhdessä kavereiden kanssa ("sharing is cool"), toisessa kerätään rohkeutta kokeilla uusia juttuja, vaikka ensin hieman pelottaisikin ("It's ok to be afraid but it's more fun to surf") ja kolmannessa pelataan pesäpalloa ja ollaan siinä surkeita ("But it's ok, at least you tried").

kisu the cat loves to look at herself in the mirror...

Niin paljon kuin Pete the Cat -kirjoista pidänkin, ärsyttää tuon viimeksi mainitun kirjan sanoma minua suunnattomasti. Kaikessa ei tietenkään tarvitse olla hyvä ja on hienoa jos nauttii niistäkin asioista, joissa muut ovat parempia, mutta missään vaiheessa tarinaa lapsia ei kehoiteta harjoittelemaan tai edes pyrkimään mihinkään parempaan. Pete epäonnistui pahasti, mutta kohautti vain hartioitaan. Peteä ei harmittanut eikä hän turhautunut. Pyh, sanon minä! Kyllä kerta toisensa jälkeen epäonnistuminen ärsyttää ja lannistaa kenet tahansa.

Kaikessa ei tarvitse tietenkään olla pro tai ottaa vakavasti, mutta lapsia on hyvä valmistella myös siihen, että monia asioita pitää harjoitella ennen kuin ne onnistuvat. Välillä pitää olla sinnikäs ja yrittää samaa asiaa monta kertaa. Mutta vitsit että se tuntuu hyvältä, kun jokin juttu, johon on uhrannut aikaa ja vaivaa, onnistuu vihdoin ja viimein. Olkoon se sitten kenkien jalkaan laittaminen tai ensimmäisen kunnarin saaminen. Minun tapauksessani surfaaaminen (jota olen vieläkin liian pelokas kokeilemaan).

Kisu the cat is proud of her bunny ears... 

Being different is cool!

Että tällainen avautuminen tänään. Koskahan löytäisin ajan ja energian omien lastenkirjojeni kirjoittamiseen...? Silloin kun en työskentele lasten kanssa, minulta puuttuu inspis ja silloin kun työskentelen lasten kanssa, minulta puuttuu aika. Heh, pitäisi vissiin yrittää vähän kovemmin. 

No comments:

Post a Comment