Kun treeni kyllästyttää

Tänään kävi niin, että kesken hyppysarjan minua alkoi kyllästyttämään. Ensin ajattelin jatkaa sarjani loppuun asti, mutta tajusin sitten onneksi pysähtyä hetkeksi miettimään. Miksi? Onko aina pakko mennä saman kaavan mukaan? Jos kolme kierrosta samaa liikettä puuduttaa, sitten tehdään jotain muuta. Lopun treeniä tein jokaista liikettä vain yhden sarjan. Kylläpä taas hymyilytti ja treeni maistui. Eikä maailmakaan suistunut raiteiltaan...

Olen treenannut säännöllisesti kohta seitsemän vuotta eikä ole tehnyt vielä kertaakaan mieli lopettaa. En ole ammattilainen enkä halua jaella treenineuvojani, mutta treenimotivaation suhteen olen mielestäni oikeilla jäljillä. Pidän liikunnasta enkä osaa elää ilman sitä, mutta näin ei ole ollut aina. Liikunnan ilosta pitää pitää aktiivisesti kiinni. Sen ylläpitäminen vaatii pientä ajatustyötä, mutta on loppujen lopuksi omissa käsissäni.

Silloin kun treeni kyllästyttää:

• Kokeilen jotain uutta lajia.
• Rikon ja kyseenalaistan rutiineja, tänään pieni muutos nosti fiilistä moninkertaisesti.
• Mietin, miksi treenaan. Jos syy on hyvä olo, putoaa treeniltä pohja fiiliksen ollessa hukassa. Treenin pitää olla kivaa jo sen aikana.
• Pidän päivän tai parin tauon ja teen jotain ihan muuta. Aktiivinen voi olla niin monella tavalla.
• Mietin, olenko muistanut treenata monipuolisesti ja levätä. Joka päivä ei tarvitse vetää tehotreeniä tai treenata tuntia.
• Luen treeniblogeja tai ostan urheilulehden.
• Ostan uusia treenivaatteita - kyllä, olen turhamainen treenaaja.

On niitä varmasti muitakin niksejä, mutta näillä pääsee jo hyvää alkuun. Värijuoksut, pyöräretket, frisbeen heittely, höpöttelykävelyt, haikit... Liikunta ON kivaa! Silloinkin kun sali- tai juoksutreenit tökkivät.

Kuvat viimekeväiseltä Iron Mountain haikilta. Näissä maisemissa ei ole todellakaan vaikea nauttia liikunnasta, mutta onnistui se aikanaan Suomen (ja New Hampshiren) räntäsateissa ja pimeydessäkin. Ihmisen mieli on vahva otus...

Kuvista creditit Raijalle