Saturday, October 25, 2014

Unirytmi

Olenko ainoa, jonka unirymi ja unentarve tuntuvat vaihtelevan sekä päivittäin että kausittain? Joskus olo on levännyt ja virkeä, vaikka takana olisi vain kuusi tuntia unta, toisinaan kahdeksankaan ei tunnu riittävän. Kesällä aikaiset herätykset onnistuvat lyhyilläkin unilla helposti, mutta nyt syksyllä tekisi vain mieli torkuttaa ja laiskotella sängyssä. Luonnollinen aamuvirkkuuteni tuntuu uinuvan talviunta ja se ärsyttää minua suunnattomasti.

Miten ihmeessä pysyin liikkeellä ja energisenä Suomen syksyissä ja talvissa, kun päivän lyhentyminen muutamalla tunnilla vaikuttaa minuun nyt näin paljon? Kaliforniassa päivä valkenee kuitenkin joka päivä, ennemmin tai myöhemmin ja useimpina päivinä aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Voiko olla mahdollista, että elimistö tottuu tiettyyn valomäärään (olkoon se sitten Suomen talven pimeys tai Kalifornian ikuinen kesäaurinko) ja valomäärän muututtua tottuminen vie aikaa?


Tällä hetkellä minua unettaa aivan vallan vietävästi. Heräsin viime yönä kahdelta jarrutusääniin, joita seurasi pamahdus ja tauoton torven ääni, joka vaihtui sireeneihin ja hinausauton ääniin. Onnettomuus tapahtui talomme takana kulkevalla isommalla tiellä, mutta unenpöppöröisenä ja säikähtäneenä äänet kuulostivat niin voimakkailta, että luulin jonkun törmänneen makuuhuoneeseemme sisään. Aamulla olisi nukuttanut, mutta Kisu oli toista mieltä: Piti saada leikkikaveri, nyt heti eikä kohta. Kun laiska ihminen vain jatkoi makoiluaan, hyppäsi Kisu sänkyyn ja steppaili päälläni niin kauan kunnes luovutin. Sen siitä saa, kun jättää iltaleikin väliin...


Leikkiä, kevyt treeni ja paaaaljon kahvia. Onneksi on lauantai ja kaikkea kivaa tiedossa. Silloin kun on hauskaa, pärjää huomattavasti vähäisemmillä unilla kuin arkena - oletteko huomanneet?

Kuvat ovat perjantaiaamun juoksulenkiltä ja muistuttavat minua siitä, että välillä kannattaa potkaista itsensä sängystä ylös, vaikka ulkona olisi pimeää eikä kiinnostaisi yhtään. Tämä on se syy, miksi minusta on ihanaa olla aamuvirkku.

No comments:

Post a Comment