Lokakuun myötä päivät ovat jo selkeästi lyhyempiä kuin vielä hetki sitten. Aamun valkenemista saa odottaa yli kuuteen ja illalla pimeä humpsahtaa päällemme jo ennen seitsemää. Tästä seurauksena se, että viiden tai puolikuuden herätys tökkii eikä kuudelta ole vielä toivoakaan lähteä lenkille (ai mitkä katuvalot...?).
Joinakin aamuina ratkaisen pimeysongelman lähtemällä salille, toisinaan taas joogaan ja jumppaan kotona (tai painan torkkua). Perjantaisin menen töihin vasta yhdeksäksi ja kerkiän hyvin juoksemaan tai treenaamaan ulkona auringon nousun jälkeenkin. Mutta entäs sitten, jos keskiviikkoaamuna iskee juoksuhimo? No silloin pitää turvautua sprintteihin ja hoitaa homma nopeasti, mutta tehokkaasti.
Aloitin treenin kello 6, kun ulkona oli vielä aivan pimeää. Tein lämmittelyksi kolme nopeaa kierrosta kuntopiiriä kaavalla hypyt, vatsat, punnerrukset selkä, jalat. Kuntopiirin päätyttyä ulkona alkoi jo hämytä sen verran, että kompastumisvaara putosi puoleen ja uskalsin suunnata kulkuni n. puolentoista kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon. Koko matka ylämäkeen reippaalla vauhdilla. Tuli hiki. Puistossa juoksin viisi ylämäkisprinttiä jyrkässä, n. 100m pitkässä mäessä ja jokaisen sprintin jälkeen hypin penkille 15 kertaa tasahypyillä. Lopuksi hölköttelin kotiin kevyesti rullaten - alamäkeen tietenkin.
Onneksi tehokkaan treenin ei tarvitse välttämättä olla kovinkaan pitkä. Puolentunnin sprinttailut aiheuttivat hyytelöefektin ja karistivat loputkin unihiekat silmistäni. Sprinttien ohella myös erilaiset hyppytreenit ja koko kehoa kuormittavat liikkeet (kaikki rakastavat burpeeta!) lisääntyvät taatusti taas talvisissa aamutreeneissäni.
Treenien uudistaminen ja muokkaaminen tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Mutta mikä mahtaisi auttaa sängystä nousemiseen, kun ulkona on vielä pimeää...?
Kuvat viime viikon aamulenkeiltä Kate Sessions Parkista ja Mission Baylta.
Onneksi tehokkaan treenin ei tarvitse välttämättä olla kovinkaan pitkä. Puolentunnin sprinttailut aiheuttivat hyytelöefektin ja karistivat loputkin unihiekat silmistäni. Sprinttien ohella myös erilaiset hyppytreenit ja koko kehoa kuormittavat liikkeet (kaikki rakastavat burpeeta!) lisääntyvät taatusti taas talvisissa aamutreeneissäni.
Treenien uudistaminen ja muokkaaminen tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Mutta mikä mahtaisi auttaa sängystä nousemiseen, kun ulkona on vielä pimeää...?
Kuvat viime viikon aamulenkeiltä Kate Sessions Parkista ja Mission Baylta.
On pakko jälleen kerran lausua ISO KIITOS tästä blogistasi!! Tätä on aina niin ilo lukea. :) Tuli mieleen, että pelottaako sua koskaan kun lenkkeilet yksiksesi? Oot tainnut aiheesta joskus jotain postatakin, mutta onko teidän asuinalue/lähistö miten turvallinen? Ja onko joitain paikkoja, joita itse mieluusti vältät ja miksi? Tässäpä vinkki, jos joskus mietit mistä aiheesta postaisit. :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista :)! Ja myöskin postausaiheesta. Kirjoittelin aiheesta joskus viime talvena, mutta voisin kyllä kirjoitella uudelleenkin nyt kun San Diego on tullut vielä tutummaksi!
Poista