Monday, October 13, 2014

Kuka pelkää pimeää?

Sain eilen illansuussa inspiksen lähteä vielä kävelylle. Nappasin mukaani kameran, asetin kuulokkeet korvilleni ja suuntasin kohti rantaa. Saavuin rannalle juuri oikeaan aikaan ja eteeni levittäytyi upea, auringonlaskun värjäämä, maisema. Nappasin muutaman kuvan ja lähdin kotimatkalle.

Ennen kuin kerkisin kotiin asti, oli pimeys humpsahtanut ympärilleni. Meidän alueella ei ole katuvaloja muualla kuin pääkatujen varsilla, joten silloin kun on pimeää on todellakin pimeää. Mietin hetken, siirtyisinkö kävelemään yhden korttelin päässä sijaitsevalle isommalle kadulle, mutta matkaa oli enää muutaman korttelin verran ja minua laiskotti. Päätin jatkaa loppuun asti pimeällä, mutta vielä eläväisellä, kotikadullani.

Tuutikki ehdotti jokin aika sitten, että kirjoittaisin siitä, pelottaako minua lenkkeillä yksin. Kirjoittelin aiheesta viime talvena tässä postauksessa, jonka allekirjoitan edelleenkin täysin. Tänään oivalsin, etten pelkää yksinäistä lenkkeilyä, mutta pimeää taidan pelätä - ainakin pikkuisen. Valoisaan aikaan koen oloni turvallisemmaksi, vaikka todellisuudessa tilanne tai paikka ei olisikaan yhtään sen turvallisempi kuin pimeällä. Ja jostain syystä pimeys pelottaa minua iltaisin enemmän kuin aamuisin. Täysin järjenvastaisesti tietenkin.

Loppujen lopuksi taidan olla paremmassa turvassa pimeällä kuin valoisassa, sillä pimeällä kaikki aistini ovat valppaina ja säikyn omaa varjoanikin. Tuskin illan ja aamun pimeydelläkään on oikeasti eroa missään muualla kuin korvieni välissä. Osa kaheleista on varmasti ilta- osa aamuvirkkuja.



Nyt tähän pimeyteen on kuitenkin taas pakko tottua, sillä illat ovat jo todella lyhyitä ja lyhenevät entisestään, kun talviaika alkaa. Vaihtoehtoja on siis tasan kaksi: Lähden ulos ja uhkaan mörköjä tai pysyttelen kotona joka ilta. Kotiin jäämisestä ei seuraa mitään muuta kuin mökkihöperyyttä, joten valitsen vaihtoeto A:n ja lähden mörköjahtiin. Höperöksi muuttuminen on meinaan illan pimeyttäkin pelottavampi ajatus.

4 comments:

  1. Ihania kuvia; auringonlaskut rannalla ovat kyllä parhautta !
    Täällä kotimaassa pimeys on jo verhoamassa meidät syksyn myötä aikaisemmin ja aikaisemmin allensa joka päivä....nyyh ! Itsekin olen vähän säikkynä pimeässä, ja muistan kun eräs ex-kollega joskus sanoi, että se on kuule sama maailma ja ympäristö olipa valoisaa tai pimeää :) (jotenkin se ei vain mene perille, heh)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä... Peloilla kun ei taida olla paljon tekemistä järjen kanssa (vaika aika järkevänä ihmisenä itseäni pidänkin :p ). Tsemppiä pimeneviin iltoihin! Täälläkin päivät lyhenevät, mutta on meillä sentä lähes joka päivä monta pitkää aurinkoista tuntia.

      Delete
  2. Itse hölkkäilen mieluiten aamuhämärissä ja tuolloin ei juurikaan pimeys haittaa: kaikki hörhöt ovat tietysti vielä nukkumassa :) Iltaisin kuitenkin pyrin lenkkeilemään ainoastaan valaistuilla kaduilla ja mieluusti, niin että muutakin liikennettä on eli jonkinlaista pimeänpelkoa on havaittavissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahah, kuulostaa niin tutulta ajattelumallilta :). Meitä aikuisia iltapimeän pelkääjiä taitaa olla aika joukko...

      Delete