Muutamien varassa

Tänään mietityttää (ärsyttääkin) se fakta, että useimmissa ryhmissä ja yhteisöissä muutama ihminen kantaa suurimman osan vastuusta ja tekee valtaosan työstä. Sama myöskin toisinpäin: Muutama ihminen aiheuttaa suurimman osan ongelmista. Kun kaikki menee hyvin, on tulos aina meidän tulos. Pieleen menneet asiat sysätään puolestaan takaisin tunnollisten syliin. Pitäähän jonkun ne virheetkin korjata...

Sama kuvio on nähtävillä myös lapsiryhmissä. Joka ryhmässä on yksi tai kaksi lasta, jotka vievät 90% opettajan ajasta. Käytän sanaa viedä, sillä niin paljon kun haluankin auttaa näitä lapsia nyt kun se on vielä mahdollista, on tuo aika oikeasti kaikilta muilta lapsilta pois. 

Yksi aikuinen, 12 lasta... Mihin minä joutuisinkaan ilman niitä muutamaa tunnollista, jotka hoitavat hommat silloinkin kun muut käyttävät tilaisuuden hyväksi ja lyövät lekkeriksi? Miten minä voin vaatia näiltä lapsilta asioita, joihin muut eivät pysty? Miksi kehoitan heitä jatkamaan hyvien ratkaisujen tekemistä (making good choices), vaikka muut eivät niitä tekisikään? Mikä on se suuri palkinto, joka heitä odottaa?

Mission Trails, San Diego, CA

Olen itse yksi näistä tunnollisista lapsista, nyt tietenkin jo tunnollinen aikuinen. En ole vieläkään keksinyt, miksi kannattaa aina välittää, mutta välitän kuintenkin kun en muutenkaan osaa toimia. Ehkäpä tämä kaikki palkitaan vielä jonain päivänä... Ja siihen asti yritän ainakin muistaa kiittää kaikkia elämäni hiljaisia ja tunnollisia tekijöitä, joita ilman tämä maailma olisi pahassa pulassa.