Pinnalla ja uppeluksissa

Pitkän kesätauon jälkeen oli aika kohdata "oikea" elämä aka sukellusvene-elämä. Phill on ollut poissa kotoa kohta kolme viikkoa ja tähän aikaan on mahtunut tiivistettynä koko navy-elämän kirjo. On ollut ikävä ja on ollut mukava taas huomata, kuinka tavanomaisia asioita ikävöin. Monia asioita ei muista arvostaa silloin, kun ne ovat koko ajan nenän edessä. Kun itsestäänselvyys katoaa, tulee noista pienistä hetkistä ja asioista korvaamattomia. Hassuna (ja elämääkin suurempana) esimerkkinä hiphop. Phill pitää hiphopista, minä en. Phillin ollessa poissa kuuntelen hiphoppia kuitenkin hymy huulilla. Erossa olo onkin mielestäni hyvä parisuhdemittari: Jos ikävöi arjen pieniä ärsytyksiä, on parisuhteessa kaikki varmasti kohdillaan.

Tähän kolmeen viikkoon on mahtunut myöskin aikataulumuutoksia ja pieniä yllätyksiä. Lähtöaika muuttui, paluuaika muuttui. Ja sitten lähtöaika muuttui taas. Ja kas, paluuaikakin muuttui vielä kolme kertaa. Ei yllätä. Phillin piti olla tänä viikonloppuna kotona ja olimme suunnitelleet menevämme San Diegon olut ja musiikkifestareille. Liputkin oli jo hankittu hyvissäajoin... Mutta eihän Phill kotona ole. Minä käytin liput ystäväni kanssa ja meillä oli todella kivaa. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta (ja tuskin viimeinenkään), kun Phill on suunnitellut meille jotain kivaa ja minä päädyn viettämään hauskan illan ilman Philliä.

Yhteydenpito sukellusveneeseen on aina arpapeliä. Viikko sitten perjantaina sain odottamattoman puhelun, kun paatti piipahti pinnalla ja Phill sattui olemaan kannella. Kaikeksi onneksi ja sattumien summaksi minä satuin olemaan juuri samaan aikaan ruokatauolla ja pystyin vastaamaan. Voi sitä onnea! Normaalistihan kommunikointimme on vain ja ainoastaan sähköpostien varassa. Ja sähköpostisysteemi toimii tai ei toimi. Alku oli tahmaista, mutta viime viikonloppuna postit alkoivat menemään perille ennätysajassa. Maanantaina sain Philliltä viestin, jossa hän iloitsi nopeasta kommunikoinnista "Like having a real conversation..". Ja sitten tulikin hiljaista, kunnes perjantaina sain ilmoituksen, että sähköpostisysteemi on ollut rikki maanantaista lähtien. Nyt se toimii taas, mutta välistä on hävinnyt ainakin pari viestiä ja tuntuu, että puhumme asioista aivan ristiin. Minä kerron Phillille jotain ja saan seuraavana päivänä viestin, jossa hän kysyy asiaa, jonka olin juuri kertonut hänelle. Ah, niin tuttua ja turhauttavaa...

Mutta hei, näillä mennään. Ja mennään myöskin koko ajan kotiinpaluuta ja kolmen vuoden maapalvelusta kohti. Siksipä näille asioille on juuri nyt helppo nauraa ja puistella päätään. Tätähän tämä sukellusvene-elämä on...

Kuvat ovat vanhoja haikkikuvia, mutta ei hätää: Tänään saadaan uusia!