Maanantai 25.12. - Pyjama-joulu

Joulunaluspäiväkirjan bonus, eli itse joulu jäi eilen kirjoittamatta, sillä olin hyvin kiireinen (olemaan onnellinen ja tekemään en yhtikäs mitään). Tässä kuitenkin itselleni muistoksi meidän pyjamajoulu, yhteinen joulu no. 11.

Herään taas kerran ennen seitsemää, mutta olen jo luovuttanut sisäisen herätyskelloni kanssa. Natustan omenaa sohvan nurkassa, selailen nettiä ja luen hetken kirjaa. Tsemppaan itseni sen verran ylös, että saan laitettua edustuspyjaman päälleni ja sudittua ripsarit silmiin. Tänään ollaan koko päivä yökkärissä ja look saa olla sen mukainen.

Hieman yhdeksän jälkeen Phill soittaa ja kertoo olevansa matkalla kotiin. Liikennettä ei ole juurikaan, joten mies on jo vajaassa puolessatunnissa kotona. Uniformu lentää pyykkikoppaan ja mies suihkuun. Vaikka olenkin (salaa) heikkona sukellusveneen tuoksuun, ei suihkun raikas mieskään tuoksu yhtään hullummalta. 

Asettelen meille aamupalaksi annokset kreikkalaista jogurttia, vadelmia ja itsetehtyä inkivääristä granolaa. Phill paahtaa meille uunissa sokerilla kuorrutetut kreipinpuolikkaat.

Syömme aamupalaa ja avaamme joulusukista löytyneet paketit. Phill on valinnut teemaksi gourmet herkut ja minä snackit, joita Phill voi ottaa töihin mukaan kiireisten ja ruuattomien päivien varalle. Kissoillakin on joulusukka, jonne ostimme muutaman uuden lelun ja herkkuja. 

Joulusukkien jälkeen siirrymme pakettien kimppuun. Niitä on aivan valtavasti. Phillin perheellä on aina ollut tapana ostaa paljon lahjoja ja tapa on tarttunut myös meihin. Minusta on nykään ihana ostaa Phillille lahjoja ja availla itsekin mitä yllätyksellisempiä paketteja. Emme kirjoita toivelistoja, sillä siinä ei olisi mitään järkeä. Lahjojen pääpointtina on hankkia toiselle asioita, joita ei itse tulisi välttämättä hankittua. Toinen Phillin perheeltä jäänyt perinne on se, että osa lahjoista on aina perheen lemmikeiltä. Sain tällä kertaa Possulta kissakuvioisen kauppakassin ja Kisulta uuden puhelimen laturin. Kisulla on paha tapa jyrsiä johtoja, joten arvostan elettä suunnattomasti. 

Lahjojen availun jälkeen vaihdan päälleni uuden superpehmoisen oloasun ja alan lukemaan Sarah Andersenin Adulthood is a myth -kirjaa.  Phill alkaa virittelemään Nintendo Switch -konsolia käyttökuntoon. 

Pelaamme Mario Kart 8 deluxe peliä ja muistan taas kuinka paljon pidän ajopeleistä. Ohjaus hoituu ohjaustikkua liikuttelemalla, mikä on minusta huomattavasti kivempaa kuin nappien paineleminen. En ole videopelien ystävä, mutta nyt näyttää siltä, että Phillin toive yhteisistä pelihetkistä saattaa toteutua.  

Jossain pelien välissä teemme lounaaksi keittoa ja katselemme pari jaksoa jännään kohtaan jäänyttä Game of Thronesia. Game of Thronesin lumimaisemia katsellessamme päätämme virittää tulen myös omaan takkaamme. 

Sitten onkin jo aika alkaa valmistelemaan illallista ja paistaa tuoretta leipää eilen tekemästäni taikinasta. Illallinen on prosessi ja herkullinen sellainen. Syömme uunissa kypsennettyä parsakaalia sitruunaisella perunapyree pedillä, sekä niin ikään uunissa kypsennettyjä juureksia ja kanaa punaviinikastikkeen kera.  

Myöhemmin illalla katselemme vielä YouTubesta Lumiukko-piirretyn, juomme glögiä ja syömme pipareita homejuustolla. 

Possu nukkuu korissa takkatulen loimussa ja maailmassa on kaikki hyvin. Pyjamajoulut ovat maailman parhaita!

Joulu tuli taloon

Voi jummi mikä ihana fiilis juuri nyt onkaan. Takassa palaa tuli, enkelikello kilkattaa, muumimukissa on glögiä ja kaiuttimista raikaa jouluradio.

Meille tuli joulu tänä vuonna aikaisin. Ei siis missään nimessä amerikkalaisessa mittapuussa aikaisin, mutta meille todella aikaisin. Ja kaiken huipuksi meille tuli tänä vuonna joulu jopa kaappeihin, sillä tavoistamme poiketen siistimme liinavaatekaapin ja keittiön kaapit uuteen uskoon Container Storen innoittamana.

Tänä viikonloppuna on siis keretty hämmentävän paljon. Töitä, shoppailua, syväsiivousta, puistojoogaa, jouluvalojen ihailua, kodin koristelua ja tänä iltana täydellistä hyggeilyä.

Viisi päivää töitä ja sitten edessä on yli viikon LOMA, osittain jopa yhteinen sellainen. Hyvin työntäyteisen syksyn jälkeen se tuntuu parhaalta mahdolliselta joululahjalta ikinä.

Viimeisiä rutistukia kohti siis, sen kauan odotetun secret santa -viikon siivittämänä.

Täysi nollaus

Työkaverini eivät uskoneet, että minulla olisi mitään mahkuja keritä koneeseen ajoissa, sillä lähtiessäni töistä perjantaina hieman ennen viittä en ollut edes aloittanut pakkaamista ja kone kohti New Jerseya lähti klo 9:35 pm.

Phillin äidin kalalampi

Väärässä olivat! Hah! Kerkisin aivan vallan mainiosti pakkaamaan ja syömään jääkaapin tähteistä kootun illallisen ennen kuin saavuimme kentälle komeat kaksi ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä. Varasimme itsellemme extra-aikaa, sillä aatonaattona saattaisi matkaan olla lähdössä pari muutakin. Muut tyypit taisivat kuitenkin matkata jo aiemmin päivällä, sillä lentokenttä ammotti tyhjyyttään. Kävelimme suoraan lähtöselvityksen kautta turvatarkastuksen läpi ja iloitsimme United Airlinesin tarjoamasta kolmesta ilmaiseksi tsekatusta kassista (militaryn iloja).

Oletteko koskaan maistaneet juuri munittuja munia? Niitä ei voita mikään!

Saavuimme sateiseen Newarkiin aamuviideltä emmekä tehneet koko päivänä juurikaan mitään muuta kuin nautimme rennosta oleilusta. Nukuimme parin tunnin päikkärit, söimme, söimme vähän lisää, vaihdoimme kuulumisia ja kävimme ostamassa glögi-tarpeet. Sitten söimme taas kerran lisää ja menimme jo yhdeksältä nukkumaan.

Joulupäivä sujui aikalailla samanlaisella kaavalla. Phillin isä teki aamupalaksi perinteisiä joulumuffinseja ja porukan lisäännyttyä keräännyimme avaamaan joululaulujen säestyksellä kuusen alle kertyneet lahjat. New Jerseyn pukit tuntevat selkeästi tarpeeni, sillä paketeistani löytyi paljon lämpöistä ja pehmeää. Ehkäpä kaikista huomaavaisuuksita huomaavaisin oli paketti, josta löytyi appiukon ostamat super-lämpimät talvikengät. Siltä varalta ettei kalifornialaisesta vaatekaapistani löytyisi moisia.

Clinton,NJ - söpö pikkukaupunki, josta löytyy Phillin vanha työpaikka: Ye Olde Sub Base. Kyse ei ole kuitenkaan sukellusvenetukikohdasta vaan voikkariravintolasta

Tänään meininki on jatkunut jotakuinkin samana ja akut alkavat olemaan täynnä. Hyvä niin, sillä suuntaamme huomenna aamusta New York Cityyn, jossa vietämme pari seuraavaa päivää yhdessä ystäviemme kanssa. Torstaina palaamme takaisin New Jerseyyn viettämään reissun viimeiset päivät Phillin siskon kanssa.

New Jerseyssa kaikki siis loistavasti ja odotukset vuoden viimeisen viikon suhteen ovat korkealla. Seuraavan kerran kerkiän kirjoitamaan todennäköisesti vasta ensi vuonna San Diegosta, mutta instagram (veeralampi) jatkaa matkaa meidän kanssamme.

Joulu numero 1

Vietämme joulun tänä vuonna pitkästä aikaa jossain muualla kuin kotona. Odotan reissua, lomaa ja Phillin perheen näkemistä kuin kuuta nousevaa, mutta pakko tunnustaa, että ajattelen meidän jouluperinteitämme ja menneitä jouluja myös jonkinmoisella haikeudella. Tämä on jo kymmenes yhteinen joulumme ja siksipä ihania muistoja riittää kirjaimellisesti joka sormelle.

Ehkäpä juuri siksi minulle on ollut tärkeää fiilistellä joulua pidemmän kaavan mukaan. Olemme keitelleet jo pariin otteeseen glögiä, kuunnelleet Pandorasta (hipsteri)joululauluja, rapistelleet pakettien kanssa toisiltamme "salaa", leiponeet pipareita ja syöneet kaupan pipareita, mussuttaneet after eight -suklaita ja koristelleet kotia.

Koska ylimääräisten lahjojen raahaaminen toiselle puolelle maata ei ole kovinkaan järkevää ja koska joulua voi viettää helposti useammankin kerran joka vuosi, päätimme juhlistaa joulu numero ykköstä jo torstaina - joulusukkineen ja herkullisine illallisine kaikkineen.

Paketeista löytyi kaikille mieluisia ihanuuksia ja ruoka oli aivan valtavan hyvää. Meillä ei valmisteta mitään tiettyjä perinneruokia jouluaterialle, vaan menu rakentuu joka vuosi alusta fiilisten ja mielitekojen mukaan.

Olen ollut koko tämän viikon töissä ja edessä on vielä yksi hulinan täyteinen päivä. Illalla hyppään open saappaista suoraan lentokoneeseen, huokaisen syvään ja siirryn totaaliselle loma modelle. Lennämme red eye lennolla Newarkiin, josta Phillin aamuvirkku isä noukkii meidän aattoaamuna viiden aikoihin. Aaton saamme onneksi vain levätä ja ottaa rennosti, sillä vietämme joulua amerikkalaiseen tapaan vasta joulupäivänä.

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! Nauttikaa herkuista ja rakkaiden seurasta!

Joulupipareita appelsiini-twistillä

Jostain kummaakin kummemmasta syystä olen kohdistanut koko jääräpäisen (ulko)suomalaisuuteni joulupipareihin. Monien muiden perinteiden ja herkkujen suhteen olen ollut hyvin sopeutuvainen ja mukautuvainen, mutta perheeni joulupiparireseptiin ei ole saanut koskea. Ei sitten millään.

Mutta sitten kävi niin, että lähikaupasta oli oikeanlainen siirappi loppu ja siitä toisesta ainokaisesta kävelyetäisyydellä olevasta kaupasta löytyi vain ja ainoastaan extra-tummaa melassia. Oli pakko soveltaa ja pipareista tuli hyvin "tumman" makuisia. Maku oli oikeastaan aika herkullinen, mutta eiväthän ne perinteisille joulupipareille maistuneet.

Uudenlaisten pipareiden aiheuttamassa mielenhäiriössä annoin Phillin kehitellä homejuuston kaveriksi myös uudenlaisen appelsiinisen kuorrutteen. Eikä kaduttanut laisinkaan. Jummi, että oli herkullista!

Siltä varalta, että kaikki eivät ole yhtä jääräpäisiä kuin minä ja kaipailevat uusia jouluisia herkkuideoita, kokeilkaapa ihmeessä tätä:

Heitä pannulle

Pieneksi pilkottu appelsiinin kuori
Sen samaisen appelsiinin mehu
ja
1/2 cup sokeria

Keitä keskimatalalla lämmöllä, kunnes seos alkaa karamellisoitua

Lisää 2rkl kermaa ja ripaus suolaa jatkuvasti sekoittaen

Lisää tuorejuustoa kunnes koostumus ja maku ovat oman mielen mukaisia. Ripaus appelsiini likööriäkään ei olisi taatusti pahitteeksi, jos kaapista sattuu sellaista löytymään...

Etsi kuvasta neljä kissaa

Hetkelliset mielenhäiriöt kunniaan! Joulu ei mennytkään pilalle, vaikka piparit maistuvatkin tänä vuonna pikkuisen erilaisille.

Mitä antaisit...

Suhtaudun ristiriitaisesti joulu-shoppailuun. Onnistuessani hankkimaan jotain todella mieluista, kekseliästä ja yllätyksellistä on fiilistä paha päihittää. Mutta silloin kun mieli lyö tyhjää ja päivät käyvät vähiin tai kun kaupat pursuavat ihmisiä ja parkkipaikkasota käy kuumana, on joulumieli ja varsinkin joulurauha shoppailusta kaukana.

Aikuiselle täydellinen lahja on jotain mieluista, mutta sellaista, jota saaja ei olisi tullut ehkä itse hankkineeksi. Lapsille on huomattavasti helpompi hankkia lahjoja, mutta toisaalta hyvin monella lapsella on tänäpäivänä jo ihan liikaa kaikkea. 

Preschool opena jouluvalmistelut ovat käyneet kuumana jo kiitospäivästä alkaen. Ryhmämme lapsista kaikki viettävät kotona joulua ja into alkaa olemaan pikkuhiljaa samalla tasolla kuusen latvan kanssa. Koska koulumme ei ole millään tavalla uskonnollinen, olemme jättäneet työparini kanssa joulun kristillisyyden kokonaan puuhiemme ulkopuolelle ja keskittyneet mielestämme tärkeimpään sanomaan: läheisten huomioimiseen ja oikeastin hyvää fiilikseen.

Olemme valmistelleen joulua kiireettömästi ja koulumme filosofiaan sopivasti ilman bling blingiä. Perinteisen kuusen tilalla on joulu (tai siis talvi) oksa sekä käpyoksa.

Aamupiirissä olemme höpötelleen jouluisista jutuista päivittäin. Olemme muunmuassa selvittäneet lasten omia lahjatoiveita ja heidän ajatuksiaan kivoista lahjoista vanhemmille sekä pohtineet, mitä voisimme antaa vähävaraisille. 

Lasten omilta toivelistoilta löytyy muunmuassa musta auto, Star Wars Legoja, lumisadepallo, sellaisia ralliautoja, joissa on valot sivussa ja jotka menee sinne minne kuski haluaa, iso, iso valtava auto, radio-ohjattava monster truck, panda pehmolelu, rusetti, jossa on Repunzel, Pascal ja Sebastian ja karkkikeppi (candy cane).

Äidille ja isälle voisi antaa vaikka uusia vaatteita tai kentien omat (lapsen) housut ja hatun, lasin viiniä tai olutta varten, kahvipapuja ja uuden kahvinkeittimen, pienen autolelun ja ison joulun (suora käännös), roska-auton, jossa on ovi, lumisadepallon, jossa on kuva lapsen talosta ja perheestä, Jeepin tai kaikkien äitien suurimman toiveen: hetken hiljaisuutta ja rauhaa (My mom said she wants some peace and quiet).

Vähävaraisille voisi antaa vaikka ruokaa ja vanhat vauvan vaatteet (b/c I'm not a baby anymore), vanhan leluhevosen ja muitakin vanhoja leluja, lämpimiä vaatteita, vanhat jouluvalot ja Australiaan jääneen vanhan kotitalon.

Ei ollenkaan hullumpia ideoita näiltä 3-5 -vuotiailta, joilla taatusti on kaikkea, mitä he voivat ikinä tarvita. Voisin ottaa tästä oppia ja käydä vaatekaappini läpi tänä viikonloppuna. Sieltä saattaa löytyä yksi tai kaksi vaatekappaletta ilostuttamaan jonkun tarvitsevan joulua.

Rumia paitoja ja hirveitä lahjoja

On taas se aika vuodesta - pikkujouluaika nimittäin. Oma työpaikkani skippasi juhlat ja aikoo korvata ne keväisemmillä juhlilla, mutta Phillin työpaikka tasapainotti tilanteen järjestämällä kahdet erilliset pippalot. Viikko sitten juhlittiin squadronin  kanssa Dave and Bustersissa ja tänä viikonloppuna hyvin rennoissa tunnelmissa pienemmän toimistoyhteisön kanssa Phillin pomon kotona.

Molempien juhlien yhtenä mahdollisena asukoodina oli ugly Christmas sweater, eli klassinen ruma jouluneule. Halusin omani olevan ehdottomasti kissa-aiheinen ja löysinkin jotakuinkin täydellisen yksilön Marshall'sta. Paidasta löytyi asianmukaisesti kimalletta, kulkusia, tonttuhatun tupsu ja karvaa. Niin täydellisen kamala ettei paremmasta väliä. Phillin paita löytyi samasta kaupasta ja noudatteli hyvin perinteistä linjaa. Tonttu mikä tonttu...

Eilisisten juhlien kohokohta oli jouluinen klassikko: White elephant gift exchange. Jokainen tuo juhliin kahdenkympin arvoisen paketoidun lahjan ja vetää hatusta "vuoronumeron". Omalla vuorollaan osallistuja voi joko valita pöydästä avaamattoman lahjan tai varastaa jonkun toisen saaman lahjan. Sama lahja voidaan varastaa vain kaksi kertaa.

Phillin tavoite on ollut jo useampana vuotena keksiä mahdollisimman kamala lahja, josta ei voi hankkiutua eroon. Mietimme pitkään erilaisia vaihtoehtoja ja päädyimme kotitekoiseen. Phill väkersi savesta kamalan hienon valokuvakehyksen, jonka teemana oli best friends forever faces and fingers folder filer aka BFF6 - My face here, your face here. Valokuvakehys päätyi Philli pomolle. Kuinkas muutenkaan.

Kuvassa nakyy myos lahjan kaksi muuta osasta...

Yksi Phillin kavereista päätti leikkiä samaa leikkiä ja paketoi lahjapaperin sisään oikean skorpionin terraariossaan. Hän keksi skorpionille nimen ja elämäntarinan, jotta sitä ei voisi päästää vapaaksi luontoon. Skorpionin saaja oli kauhuissaan ja niin olisin kyllä ollut minäkin. Kaikeksi onneksi toisen roska on toisen helmi: Skorpion päätyi lopulta yhden Phillin työkaverin pojalle lemmikiksi.

Hauskat pippalot, joissa yhdistyi kaikki, mitä pikkujouluissa rakastan: rento meninki, hyvä ruoka ja sopivan epäsopiva hölmöily. Ensivuonna sitten taas uudestaan uuden neuleen kera. Joulupaitoja kun ei voi koskaan olla liikaa.

Kissakodin kuusi

Meidän perheen tapauksessa kissat ja kuuset ovat olleet vuodesta toiseen tuhoon tuomittu yhtälö. Yhteiseen historiaamme mahtuu kymmeniä rikkoutuneita koristeita, kymmeniä kertoja kaatunut kuusi, yksi totaalisesti jumiin jäänyt Possu ja yksi vakavasti kuusen veden juonnista sairastunut Kisu. Olemme sinnitelleen viisi vuotta tämän mahdottoman yhtälön kanssa, mutta nyt meille riitti. Päätimme askarrella kikka kakkosen ja suunnitelma B:n.

Tänä vuonna meillä on itse tehty seinäkuusi, joka mielestäni aika tyylikäs ja kissojen mielestä sen verran tylsä, ettei sinne ole ainakaa toistaiseksi (kop, kop) tarvinnut kiivetä.

Kuusi saa vielä aikanaan muutaman koristeen ja valot, vaikka minulle se kelpaisi ihan tällaisenaankin. Mukavan simppeli tällaisen simppelin tyypin makuun.

Tiesittekö, että jouluun on enää noin kaksi viikkoa... Laskin äsken ihan itse ja järkytyin. Voisin huutaa yhtaikaa kääk ja jee. 

Sydämentykytyksiä ja rauhaa

Joulu ja kissat tuntuvat olevan ainakin meidän huushollissa pikkuisen kinkkinen yhdistelmä. Koristelimme aaton aattona pienen muovikuusemme ja aamuun mennessä se oli kaadettu jo kaksi kertaa. Aamulla kuusi kaatui vielä kerran komeasti, mutta neljännellä sain jo sitten kopin.

Virallinen valvoja

Päätimme luovuttaa ja laittaa kuusen takaisin pahvilaatikkoon odottelemaan Possun aikuistumista. Kävimme ostamassa askarteluliikkeestä huopaa, josta aioimme väkertää vielä aattoiltana seinäkuusen olohuonettamme koristamaan. Emme kuitenkaan kerinneet, sillä aattoiltapäivän rauha ja valmistelut vaihtuivat etsintäoperaatioon: Possu kun meni ja katosi.

Meillä kävi aattoaamuna nuohooja, mikä sai vieraita miehiä ja imuria pelkäävän Possun pinkomaan karkuun minkä pienistä tassuistaan pääsi. Oletimme Possun olevan sängyn alla tai komerossa, mutta kun kissaa ei ollut näkynyt moneen tuntiin nuohoojan lähdettyäkään, alkoi pieni huoli nostamaan päätään. Pengoimme koko kodin ylös alaisin,huhuilimme ja heiluttelimme herkkupussia, mutta Possua ei näkynyt eikä kuulunut. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma, että Possu oli juossut paniikissa ulos. Possu tulee aina kutsuttaessa emmekä keksineet enää yhtään mahdollista piilopaikkaa.

Lähdimme siis ulos etsimään ja huhuilemaan. Hälyytin apuun jopa koiraansa ulkoiluttavan naapurimme samalla kun Phill kiipesi katolle tarkistamaan, ettei Possu ollut kavunnut nuohoojan lähdettyä avonaisen hormin kautta yläilmoihin. Possua ei kuitenkaan löytynyt mistään ja aloimme olemaan jo aika neuvottomia. Päätimme palata kotiin hakemaan taskulampun ja lämpimämmät vaatteet ja perua illan menomme.

Kotona etsin vielä kertaalleen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat (jääkaappia myöden), mutta turhaan. Lopuksi kurkistin vielä uudelleen kylpyhuoneen liinavaatekaappiin enkä meinannut uskoa silmiäni, kun pyyhekasa alkoikin liikkumaan ja sieltä pilkisti pieni vaaleanpunainen nenänpää. Possu-rontti oli ollut koko paniikinomaisen etsintäpartiomme ajan kotona nukkumassa ehkä maailman mukavimmassa pedissä. Nuohoojan ja jätti-imurin kohtaaminen oli ilmeisesti ollut kova koettelemus, josta pystyi toipumaan vain kunnon päikkäreillä.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Jätimme Possun nukkumaan komeroon ja lähdimme ystäviemme pippaloihin suunnitelmien mukaan. Ilta oli railakas ja tänään olemmekin sitten vain olleet, syöneet (Fazerin suklaata), pelailleet, lukeneet ja nauttineet. Kuusi sai loppujen lopuksi jäädä pystyyn hieman riisuttujen koristeiden kera eikä se ole tänään kaatunut vielä kertaakaan, vaikka molemmat kissat ovatkin saaneet pieniä hepuleita lahjapapereiden keskellä. Varsin onnistunut joulu siis, eikä se ole vielä edes lähimainkaan ohitse. Rentoilu ja nauttiminen jatkukoon!

Tässä vielä tämän joulun lempparilaulu: James Penquin . Loistava meno! Ja perään vielä Donde Esta Santa Claus, kun kerran San Diegossa ollaan.

Ulkosuomalaisen joulu - Onni Blogien joulukalenteri luukku nro.22

Sain kunnian valmistella Onni Blogien joulukalenterin 22. luukun ja hetken aikaa mietittyäni, päätin tarjota mahdollisuuden kurkistaa luukun läpi, millainen sekametelisoppa ulkosuomalaisen joulu on parhaimmillaan.

Juttelin Suomessa asuvien ystävieni kanssa joulun suunnitelmista ja yksi ystävistäni huokaisi sanat, jotka jäivät mieleeni: Te saatte tehdä jouluna ihan mitä haluatte. Totta. Ulkomailla asuminen ja ulkomaalainen puoliso ovat tehneet minut hyvin tietoiseksi siitä, että perinteet ovat vapaaehtoisia, eivät absoluuttisia totuuksia.

Jouluihimme kuuluu muutama minun  perheen perinne ja muutama Phillin lapsuuden perinne. Kaikki loput ovat tarttuneet matkaan vähän sieltä sun täältä. Koko homman ydin on se, ettemme tee mitään, mikä ei tuota meille iloa tai tunnu tärkeältä.

En tee joulun alla suursiivousta, sillä joulu ei kurkista kaappeihin. Emme myöskään valmista jouluksi laatikoita, rosollia emmekä perinteistä kinkkua, vaan herkuttelemme vuosittain vaihtuvalla menulla fiiliksen mukaan. Usein ruuasta löytyy tuttuja "jouluisia" juureksia sekä kalkkunaa tai kinkkua, mutta anoat must herkut ovat piparit, glögi ja Phillin perheen joulumuffinsit. Käymme joka joulu myös piknikillä, tavalla tai toisella. Tämä tapa sai alkunsa Hawaijilla puoli vanhingossa, mutta on nykyään yksi lemppariperinteistäni.

Joulukoristeiden esille laitossa olemme enemmän suomalaisia kuin amerikkalaisia, sillä koristelemme vasta juuri ennen joulua. Lähinnä siksi, etteivät kissat söisi/tuhoaisi kaikkia koristeita ennen H-hetkeä. Minun lempikoristeeni on enekelikello, Phill puolestaan haluaa ehdottomasti koristella kuusen nauhoilla. Kuusi meiltä löytyy joka joulu, tosin nykyään sekin on kissojen takia muovinen ja tilanpuutteen vuoksi pieni. 

Lahjat joulupukki (se Suomessa asuva) tuo meille jouluyönä amerikkalaisen meiningin mukaisesti. Isot paketit kuusen alle, pienemmät jutskat joulusukkiin. Kaksi edellistä jouluaattoiltaa olemme viettäneet hyvien ystäviemme järjestämillä kutsuilla ja sama meininki jatkuu myös tänä vuonna. Joulupäivän vietämme yleensä kahdestaan rennosti ja kiireettömästi. Saatamme katsoa Lumiukkopiirretyn ja jos ihan hurjiksi heittäydymme, vedämme tuplat ja katselemme myös Hululta löytyvän jatko-osan.

Näistä aineksista me kokoamme joulumme juuri nyt, mutta "perinteemme" elävät ja muuttuvat joka vuosi. Vaikka tietyt perinteet luovatkin joulun tunnelmaa, on tärkeintä joulussa hyvä olo. Jouluna jos milloinkaan haluan unohtaa hetkeksi pitäisi -sanan ja keskittyä nauttimaan.

Onni Blogien joulukalenterin eilinen luukku aukesi Mutsi on MäSä -blogissa ja huomenna toiseksi viimeinen luukku avautuu MiruMaru -blogissa. Kaikki luukut voi käydä lukemassa täältä.

Kuvat ovat Las Vegasin Bellagio -hotellista viime viikonlopulta. Vegasissa jos jossain tiedetään, mitä överikoristelu tarkoittaa.