Välilasku arkeen

Herätyskello soi maanantaina aikaisin.  Olo oli epäuskoinen: Töihin? Motivaatio ja aamurutiinit olivat aivan hukassa, vaikka takana olikin vain viiden päivän vapaat. Kaikeksi onneksi kyseessä ei ollut kuitenkaan aivan perusmaanantai, sillä koko koulussa oli paikalla vain 13 lasta ja tänään alkoi taas viiden päivän viikonloppu. Tähän voisi vaikka tottua. Tai ehkei sittenkään... Kiireisissä työpäivissä ja arkirutiineissa on omat hyvät puolensa.

Juuri nyt oli kuitenkin kiva vain piipahtaa arjessa ja jatkaa sen jälkeen tämä holiday  season onnellisesti päätökseensä ja ensivuoden puolelle. 2015. Hurjaa! Hyvää uuttavuotta kaikille, jos en muista huikata sitä enää myöhemmin. Muistakaa suojalasit ja pitkät kalsarit! Kalsarit tulevat muuten San Diegossakin tarpeeseen, sillä täällä on kylmä ja ulkona sataa vettä. Nyt olisi mahis päästä leikkimään lumella, jos viitsisi nousta jollekin mäennyppylälle. Uutisten mukaan kaikilla San Diego countyn 2000 f korkuisilla "vuorilla" sataa lunta!

Kuvat ovat eiliseltä lounastaukokävelyltä, jonka aikana tuli vielä hiki

Uusi vinkkeli

Sunnuntai oli omistettu uusille näkökulmille ja uusille tuttavuuksille. Juhlimme ystävämme synttäreitä brunssiristeilyllä ja tapasimme samalla uusia hauskoja ihmisiä.

Brunssiristeily kokosi kaikki Tukholman-risteilyn parhaat puolet näppärään, parin tunnin pituiseen pakettiin: puffettiherkkuja, skumppaa ja San Diego-maisemia mereltäpäin. Näin jälkikäteen ajateltu en voi muuta kuin ihmetellä, miksi emme olleet aiemmin osallistuneet brunssiristeilylle. Aamiaispuffetti on yksi maailman parhaimmista keksinnöistä, brunssipuffetti ehkä paras. Kun tähän lisätään vielä aurinkoinen San Diego,vene ja kourallinen hyviä tyyppejä, ei homma voi mennä pieleen.

Seuraavaa kertaa odotellessa... Kuka lähtee messiin?

Aurinko laskee länteen

En voi varmasti koskaan kyllästyä Kalifornian upeisiin auringonlaskuihin ja -nousuihin. Kun taivas leimahtaa tuleen, pysähtyy maailma pieneksi hetkeksi. Tekee vain mieli seistä ja tuijottaa - unohtaa, minne olin oikeasti matkalla ja kuinka kiire minulla on.

Mutta jokin ihme siinä on, että upeimmat illat ja aamut koen aina silloin, kun olen joko huonossa paikassa tai liikkeellä ilman kameraa/puhelinta. Jonain päivänä vielä nappaan sen täydellisen kuvan... Istun kytiksellä, asetan kameran jalustalle ja hankin kaukosäätimen. Niin, jonain kauniina päivä.

Onneksi aurinko laskee joka päivä. Joka ilta ei leikitä upeilla väreillä, mutta jokainen ilta on omalla tavallaan kaunis. Valon ja varjon taistelussa on jotain maagista ja pysäyttävää...

Joulukuun kahdeskymmenesseitsemäs päättyi tällaisiin maisemiin. Emme malttaneet lähteä kotiin ennen kuin oli jo aivan pimeää ja viluttikin. Kaunis, kaunis Mission Bay ja kaunis, kaunis maailma.

Poppaskonsteja

Jos ei sauna, viina ja terva auta, pitää apuun kutsua poppamies...

Mainitsin aiemmin saaneeni loman kunniaksi flunssan. Flunssa näyttää olevan harvinaisen sitkeää sorttia. Olo ei ole uupunut eikä voimaton, mutta yskä alkaa muistuttamaan jo kylärakin räksytystä ja nenä täyttyy joka yö jollain epämääräisellä.

Onneksi Suomesta tulleesta paketista löytyi veljen sinne sujauttama apukeino: poppamies salmiakit.

Huh heijaa! Olette maistaneet näitä? Pidän tulisesta ruuasta. Phill pitää todella tulisesta ruuasta. Mutta näitä voimme kumpikin syödä ainoastaan yhden ja siltikin kaduttaa ja hikoiluttaa.

Näillä karkeilla aukeaa röörit ja leviää hullujen suomalaisten maine (entisestään). Kokeilkaa jos ette usko. Mutta kokeilkaa omalla vastuulla.

Ihana sekametelisoppa

Nyt se on todistettu, että joulu tulee, vaikka kuusen koristelu, lahjojen paketointi ja piparit jäisivätkin aattoon. Töissä riitti niin paljon joulukiirettä, että kodin joulujutut siirtyivät siirtymistään ja loksahtivat lopulta kohdilleen ensimmäisenä vapaapäivänä, eli aattona.

Aattopäivä kului siis vielä joulujärjestelyiden merkeissä. Illalla siirryimme kuitenkin jo täysin juhlatilaan viettäessämme joulu no. ykköstä perinteisesti ystäväporukalla. Hyvää  ruokaa, parasta seuraa ja hauskoja pelejä. Aika perusmeininkiä. Yöllä kotiin ajellessamme aatto oli juuri vaihtunut joulupäiväksi, normaalisti ruuhkaisilla teillä oli hiljaista ja radiosta tuli Oh Holy Night - minulla oli ihan valtavan hyvä olla.

Joulupäivään on kuulunut joulusukkia, aamupalamuffinseja, upeita lahjoja, karanneita (ja sitten kylvetettyjä) kissoja, grillailua, glögiä ja pipareita, ulkoruokintaa, enkelikello, suomalaista luettavaa (kunniamainintana runokirja, josta löytyy myös äitini kirjoittama runo!), rouhea joulu -radiokanava, lumiukko -piirretty ja yleistä rentoilua. Ei kai sillä niin väliä miten tai missä joulunsa viettää. Pääasia, että on mahdollisuus pysähtyä ja nauttia. 

USA:ssa siirrytään huomenna salamana arkeen, mikä tuntuu minusta joka vuosi ihan yhtä hullulta. Onneksi meidän koulumme pysyy kuitenkin kiinni. Rentoilu ja uusilla leluilla leikkiminen saa siis jatkua. Toivottovasti teilläkin!

Rantaukko ja Hawaijin kuusi

Viimevuodesta viisastuneena päätimme vaihtaa joulukuusen tänä vuonna muoviseksi. Tilasimme kuusen Amazonilta hyvissä ajoin, mutta kuinkas sitten kävikään. Phillin vanha kämppis soitti viime viikolla ja kiitteli pilke silmäkulmassa mukavasta jouluyllätyksestä - Phill oli tilannut kuusen vahingossa vanhaan Hawaijin-osoitteeseensa. Kuuselle tuli siis matkaa ja hintaa hieman aiottua enemmän.

Nyt kuusi on kuitenkin perillä ja kertaalleen kaadettukin. Syyllinen oli helppo löytää, sillä Possu oli kaatuneen kuusen alla jumissa. Kissat ja joulukuuset...jep, jep. Koristeet saavat odottaa vielä huomiseen, sillä emme usko niiden pysyvän kuusessa kovinkaan pitkään. 

Yhteinen joulumme numero 8 noudattelee vanhoja, joskin joka vuosi muokkautuvia, perinteitämme. Vietämme huomenna joulua ystäväporukalla ja joulupäivänä pienen perheemme kesken. Tunnollinen opettaja sairastui tietenkin loman kunniaksi flunssaan, mutta eiköhän tästä pienellä levolla selvitä. Ihanaa joulua kaikille!

Jos joulupukki ei tuonut tarpeeksi luettavaa, voit lukea viime vuoden jouluisia kirjoituksiani näistä linkeistä:

San Diegon jouluvaloja

Kummallisia jouluperinteitä

Mitä tapahtui kuuselle

Ananas ja kookos

Ollaan kavereita jookos...

Kisu ja Possu ovat asuneet saman katon alla nyt viikon. Molemminpuolisesta sydänystävyydestä ei voida vielä puhua, mutta suljetut ovet ovat onneksi jo historiaa.

Pidimme Kisun ja Possun aluksi eri huoneissa, jotta Kisu saisi tottua rauhassa toisen kissan tuoksuihin talossa. Possu oli samantien kuin kotonaan ja tottunut jakamaan hoodinsa muiden kissojen kanssa, joten ovet pidettiin kiinni lähinnä Kisun mielenrauhan vuoksi. Päästimme Kisun kuitenkin välillä temmeltämään ja nuuskimaan Possun huoneeseen, samalla kun Possu pääsi tutkimaan muita huoneita. Siirsimme myös Kisun ruokakipot lähelle Possun huoneen ovea, jotta Possun tuoksu yhdistyisi positiivisiin asioihin.

Possun hinku huoneesta ulos oli kova ja oven alta näkyi vähän väliä kurottelevia pikkukissan tassuja. Kisua moinen ihmetytti ja ärsytti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että rääpäleestä olisi pitänyt hankkiutua eroon. Torstai-iltana uskalsimme päästää kissat hetkeksi kasvokkain, mutta pidimme tapaamisen hyvin lyhyenä, sillä yli-innokas Possu mullisti koko Kisun maailman yhdessä sekunnissa. Kisu ymmärsi selkeästi, että Possu on aika harmiton, joskin teräväkyntinen vauva. Harmittaa vieläkin ettei minulla ollut kamera valmiina, kun Kisu läppäisi ensimmäisen kerran Possua ja Possu kellahti selälleen esittämään kuollutta. Fiksusti valittu taktiikka Possulta! Kisulta menivät pasmat ihan sekaisin ja se tappelu jäi siihen.

Perjantain tapaaminen oli jo huomattavasti pidempi ja uskalsimme antaa kissojen touhuta omiaan ilman, että vahtasimme vieressä herkkupussi ja suihkepullo valmiina. En ymmärrä kissoja tarpeeksi hyvin tietääkseni kuinka paljon kyse oli leikistä ja kuinka paljon rajojen selväksi tekemisestä, mutta kumpikaan kissa ei yrittänyt oikeasti satuttaa toista, vaikka läppäisyt ja selkäkyyryiset sivuhypyt kuuluivatkin illan suosituimpiin ohjelmanumeroihin. Possu on aika peloton pikkukissa ja suurimman osan ajasta Possu touhuilikin omiaan Kisun tuijottaessa ja vahtiessa. Kisu on kuitenkin tehnyt Possulle selväksi, että loppuviimein hän on se, joka määrää. Kisu antaaa Possun kivuta kissatorniin ja jopa nukkua huipulla, mutta vain ja ainoastaan silloin kun Kisu ei itse halua olla siellä. Sama pätee sohvan ja Kisun lempituolin kanssa.

Lauantai-iltana meillä oli pari kaveria kylässä ja kumpikin kissa pörräili jaloissa huomion toivossa. Ilta meni niin mallikkaasti, että annoimme kissojen viettää ensimmäisen yönsä vapaasti yhdessä. Nukahdin Kisu jalkojeni päällä löhöten ja heräsin Possun kehräykseen niskani päällä. En tiedä mitä talossa tapahtui yön aikana, mutta ei selkeästikään mitään kovin traumaattista. Tämän päivän aikana kissat ovat hakeutuneet yhä lähemmäs ja lähemmäs toisiaan ilman surempia isotteluita. Nähtiinpä aamulla jopa sellainen ihme, että Possun maukuessa (kuka tietää mitä), Kisu juoksi Possun luokse nuuhkimaan ja tsekkaamaan, onko kaikki kunnossa.

Toistaiseksi näyttää siis siltä, että kaksi kissaa mahtuu kuin mahtuukin saman katon alle. Ainoa huoleni tällä hetkellä liittyykin ruokaan. Kissat eivät tappele ruuasta, mutta syövät ristiin rastiin toistensa ruokia. Kisu on jo ihan tarpeeksi pulska tuollaisenaan eikä todellakaan tarvitsisi penturuuan extrakaloreita tai koko ajan saatavilla olevaa ruokaa. Possun kasvun ja kehityksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että hän saa kaikki tarvittavat hivenaineet oikeanlaisesta ruuasta. Miten te muut kahden eri-ikäisen kissan omistajat olette hoitaneet asian? Vai huolehdinko ihan tuhkaan? Kaikki vinkit olisivat tervetulleita!

P.S. Possu nimi jäi elämään ja syrjäytti Mickey:n. Oranssi rääpäle on nyt siis virallisesti Possu the Christmas Kitty.

Herkkuja sivupoluilta

Mattimyöhäiset päättivät lähteä tänään shoppailemaan. Olimme tietoisia siitä, että tästä päivästä ennustettiin koko vuoden kiireisintä shoppailupäivää USA:ssa. Olimme myöskin tietoisia siitä, että tänään tai ei milloinkaan. Tai ei ainakaan ennen tätä joulua. Ei siis auttanut muu kuin lähteä liikkelle ja toivoa, että selväisimme voittajina kotiin.

Nyt illalla kotisohvalla istuskellessani voin todeta ylpeästi, että selvisimme päivästä kymmenen pisteen ja papukaijamerkin veroisesti. Emme tapelleet kertaakaan, kiukkunälkä pysyi poissa järkeviä ruokataukoja pitämällä, kengät olivat mukavat, löysimme kivoja lahjoja eikä se ryysiskään tuntunut yhtään sen kummoisemmalta kuin aina ennen joulua.

Mutta päivään sisältyi myös yksi sivupolku, joka vei päivän kirkkaasti ja herkullisesti plussalle. Piipahdimme meinaan aamulla San Diegon Old Town:ssa, kaupunginosassa, jossa olen käynyt vain pari kertaa. Old Town on mielestäni hirveä turistirysä, josta on vaikea löytää parkkipaikka ja tilaa hengittää. Mutta aikaisena lauantaiaamuna sieltä löytyivät molemmat sekä bonuksena pieni kauppa, jonka hyllyt notkuivat irtokarkkia,salmiakkia ja Halvan lakua!

Kyllä ulkosuomalaista hymyilytti! Pysyin valinnoissani maltillisena, sillä komerossa odottaa iso paketti Suomesta ja paketin sisältä löytyy myös enemmän kuin todennäköisesti karkkia. Mutta nytpä tiedän taas yhden paikan, josta sitä saa, kun hätä ja ikävä iskevät. One scoop of that, one scoop of this... Jeps, San Diego on hyvä paikka asua!

Treffit joulupukin kanssa

Eilen illalla vietettiin koulumme joulujuhlaa, jota kutsuttiin mahtipontisesti holiday show:ksi. Jokainen ryhmä esitti kaksi laulua, joihin kuului tietenkin rekvisiittaa, soittimia ja koreografiat. Opettajaa hieman jännitti, kuinka monta kolmevuotiasta saataisiin lavalle asti (ja kuinka moni heistä siellä pysyisi), mutta aivan turhaan. Koko joukko asteli lavalle kauniissa jonossa ja veti show:n tunteella läpi. Upea suoritus!

Kun kolmevuotiaiden osuus oli ohi, sain itselleni ehkä parhaan työtehtävän ikinä: Menin ulos joulupukkia vastaan ja pidin hänelle seuraa siihen asti, että viimeinenkin laulu oli laulettu. Hih, onhan se aina mukava tavata muita suomalaisia täällä maailmalla...

Tämä pukki olikin varsin spesiaalitapaus. Harmaat hapset ja parta olivat aitoa tavaraa, kuulo hieman heikko, ääni lempeä ja silmät tuikkivat ikiaikaista viisautta. Tuntui, että olin treffeillä oikean joulupukin kanssa.Tiesipä pukki senkin, että ennen muinoin suomalaisilla joulupukeilla oli sarvet ja harmaat vaatteet. Joulupukki-clubin (siis että sellainenkin on olemassa) suomalainen jäsen oli tullut kokoukseen perinnevaatteissa. 

Eilinen työpäivä oli pitkä, mutta illan juhla onnistunut ja hauska. Tiistaina sain parhaan mahdollisen joululahjan (heti Possu the Christmas Kitty:n jälkeen) ja eilen pukki toi mukanaan viimeisetkin joulumielen rippeet. Tästä tulee hyvä joulu!

Lahjaksi aikaa

Sain tänään koulumme johtajalta täydellisen joululahjan: Kahden tunnin palkallisen ruokatauon keskellä päivää. Käytin aikani tehokkaasti salilla ja aloin heti unelmoimaan jokapäiväisestä pitkästä tauosta, jonka aikana voisi käydä urheilemassa. Teki meinaan aika nannaa - samaan aikaan rentouttava ja energiaa tuova tauko kiireisen sadepäivän keskellä.

Aikaiset aamuherätykset ovat alkaneet viime aikoina tökkimään oikein kunnolla. Useimpina aamuina nousen edelleenkin tunnollisesti liikkumaan ennen töihin menoa, mutta ei kyllä huvittaisi yhtään. Lämmin sänky on pimeää ja kylmää aamua huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto. Onneksi treenistä tulee edelleenkin ihan yhtä hyvä olo ja mieli kuin aiemminkin. Ei kai sitä muuten viitsisikään.

Tämä aamu alkoi siis tavallisesta poikkeavasti, rauhallisesti ja hitaasti, kehräävä pikkukissa mahanpäällä kellien. Se onkin ehkä paras mahdollinen tapa aloittaa päivä. Iloista keskiviikkoa! Viikon päästä on jo joulu!

Pannaritaidetta

Muistatteko kun kerroin jokin aika sitten säälittävästä yrityksestämme paistaa hahmopannareita? Vika ei ollut tekijöissä eikä taikinassakaan, vaan pursotinpullon puutteessa. Löysä muovipussi ei toiminut ja pannareista tuli aika hilpeän näköisiä. Todistusaineistoa täältä

Viime torstaina Phill tuli kaupasta kotiin pursotinpullon kanssa ja perjantaiaamuna herkuttelimmekin sitten viikonlopputyyliin pannareilla. Phillin ensimmäinen vakavasti otettava yritys paistaa eläinpannareita oli aika vaikuttava. Vai mitäs sanotte?!

Eikä ollut sunnuntain aamupalassakaan valittamista... Pientä itsemme hemmottelua selkeästi liikkeellä.

Tänään ei sitten löytynytkään aamupalapöydästä skumppaa eikä pannareita. Hotkaisin jogurtit puolihuolimattomasti seisaaltaan samalla kun yritin leikkiä Kisun kanssa ja varmistaa, että Possulla olisi taatusti tarpeeksi ruokaa ja vettä huoneessaan. Phill pisti astetta paremmaksi ja kaatoi ison kupillisen kahvia autoonsa, unohti puhelimensa kotiin ja olisi unohtanut myöskin avaimensa, jos auton saisi käyntiin ilman avainta. Että sellainen maanantai...

Mutta ei kai aina voi olla viikonloppu tai edes viikonloppufiilis. Ja ei kai maanantaikaan voi olla läpeensä paha, jos sen saa päättää kehräävä kissa vatsanpäällä.

Billy ja kumppanit lavalla

Vaikka kodissamme ei olekaan vielä yhtään joulukoristetta esillä, on töissä vallinnut jo pari viikkoa todellinen deck the halls -teema. Perjantai-iltana koristeluinto jäi kuitenkin töihin ja väistyi hyvän musiikin tieltä. Deck the halls muuntui Wrex the hallsiksi paikallisen radioaseman konsertissa.

Konsertin esiintyjälista oli kattava eikä hintakaan päätä huimannut. $35 lipuilla pääsimme näkemään livenä paikallisen Schitzophonics -yhtyeen, Banks:in, Spoon -yhtyeen, Interpolin, Alt J:n, Billy (fucking) Idolin sekä Cage the Elephant -yhtyeen.

Iltani kohokohta oli kunnioitettavaan 59-vuodeen ikään ehtinyt Billy Idol sekä Cage the Elephant, joka löytyy pitkältä suosikkibändieni listalta. En voi muuta kuin ihailla Billy Idolin pitkää uraa ja lavakarismaa. Vanhat äijät rokkasivat monet nuoremmat suohon!

Billy Idolia voi kuunnella täältä

Eikä pettänyt Cage the Elephant- orkesterikaan. Mahtavan energinen show, joka sai minut rakastumaan bändiin entistäkin syvemmin.

Cage the Elephant -yhtyettä voit kuunnella täältä

Upeana bonuksena lavalle pöllähti myös yllätysesiintyjä, Vance Joy, jonka Riptide -kipale on minulle THE summer 2014 song.

Vance Joy:ta voit kuunnella täältä

Laadukkaat konsertit on yksi isossa kaupungissa asumisen parhaista luontaiseduista. Pitäisi vaan käydä paljon nykyistä useamminkin... Hyvä konsertti hyvä mieli.

Mickey Possu the Christmas Kitty

Instagramin seuraajat sen jo tietävätkin: Perheemme kasvoi tänään neljällä jalalla ja loputtomalla söpöydellä. Adoptoimme eläinsuojasta oranssin kissavauvan, joka valloitti sydämemme salamana ja yllättäen.

Olemme palloitelleet ajatusta toisesta kissasta jo pitkään. Suurin huolemme on ollut Kisun suhtautuminen sekä koirahaaveidemme lykkääntyminen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. New Jerseyn -reissulla tutustuimme Phillin siskon Sven -kissaan ja totesimme, että elämässämme on ehdottomasti toisen kissan kokoinen aukko. Sven yritti juoda esille unohtuneet juomat, hengaili pöydällä toinen jalka kukkaruukussa ja toinen jalka akvaariossa, metsästi yöllä varpaita ja tippui keskellä yötä suoraan kasvojeni päälle sängynpäädyn päällä temppuuillessaan. Loputon kissaenergia valloitti ja sinetöi päätöksemme: Adoptoisimme perheeseemme Christmas Kitty:n.

Oven toisella puolella Kisu...

Phill vei Kisun viime viikolla eläinlääkäriin vuositarkastukseen.Lääkäri näytti vihreää valoa toisen kissan hankkimiselle ja antoi meille myös muutaman sivun verran ohjeita ja vinkkejä siitä, kuinka homma hoidetaan kauniisti ja kaikille osapuolille mukavasti. Prosessi saattaa olla pitkä ja vaatia pienen pienin askelmin etenemistä, mutta oikein hoidettuna kaksi kissaa mahtuvat (kuulemma) vallan mainiosti saman katon alle.

Tänään oli sitten se suuri päivä, kun lähdimme San Diego Animal Services/ASPCA - kompleksiin rakastumaan jotakuinkin jokaiseen sieltä löytyvään kissaan. Valitettavasti emme voineet kuitenkaan adoptoida kaikkia kissoja, joten valitsimme näkemiemme kissojen joukosta muutaman söpöläisen, joihin pääsimme tutustumaan ilman välissä olevaa lasia. Mickey/Possu oli listallamme, vaikka emme sitä itse vielä tienneetkään. Olimme meinaan erehtyneet tunnistenumerosta ja kuvittelimme tutustuvamme aivan toiseen kissaan. Kohtalohan se siellä taas johdatteli ja kuljetti meidät tämän oranssin ihanuuden luokse. Meille oli aika pian selvää, että Mickey olisi juuri oikea kissa meille.

Valitsemani sänky...

Phill halusi tälle toisellekin kissalle suomalaisen nimen. Toivomuslistan ykkösenä oli suomenkielinen eläimen nimi, ei kuitenkaan kissa. Päädyimme lopulta Possuun. Olemme nimen suhteen kuitenkin vielä hieman kahden vaiheilla. Pidän possu-nimestä, mutta eläinsuojan antama Mickey sopii tälle kissalle kuin nakutettu. Päätämme lopullisen nimen, kunhan tutustumme kisuliin hieman paremmin.

Ai olenko söpö...?

Toistaiseksi kaikki on mennyt todella hyvin. Mickey Possu leikki ja kehräsi kaksi tuntia putkeen kunnes nukahti tyytyväisesti tuhisten syliini. Kisu ja Possu eivät ole vielä tavanneet, mutta ovat toki haistelleet toisen kissan tuoksuja oven läpi. Kisu vaikuttaa enemmän uteliaalta kuin agressiiviselta tai stressaantuneelta. Olemme antaneet kummallekin kisalle tänään valtavan paljon huomiota ja rakkautta. Kisu sai myös pari uutta lelua, jotka veivät hänen huomionsa niin tehokkaasti, että meni aika pitkä tovi ennen kuin Kisu tajusi, että talossa on toinen kissa.

Toiveet ovat korkealla, että jonain päivänä Kisusta ja Possusta tulee bestiksiä ja parhaita kämppiksiä ikinä. Sitä ennen edetään kuitenkin hissukseen, yksi askel kerrallaan ja nautitaan kotimme tuplaantuneesta söpöydestä.