maanantai 8. joulukuuta 2014

Autohuolia

Auto on kiva ja minulle jopa välttämätön apuväline. Mutta hitsit, kyllä siitä on joskus liian paljon päänvaivaakin.

Autoni rekisteröintiongelmat saivat minut vuosi sitten repimään peliverkkarini ja kiroamaan Kaliforniaan alhaisimpaan maanrakoon (koko tarina täältä). Päädyimme rekisteröimään autoni edelleen New Hampshiressa ja unohdimme koko jutun vuodeksi. Vuosi kului kuitenkin nopeasti, ja taas tuli aika uusia rekisteröinti. Phill vei auton papereineen DMV:n lähimpään toimipisteeseen ja sai kuulla, ettemme saa rekisteröidä autoa New Hampshiren ulkopuolella ilman Toyotan lupaa. Ja verojakin olisi pitänyt kuulemma lisätä leasaus-maksuihin.

Phill soitti Toyotalle (ennen kuin minä kerkisin tuhoamaan toisetkin verkkarini), mistä hänelle kerrottiin, että saamme rekisteröidä automme ihan missä huvittaa ja verotkin oli lisätty kuukausittaisiin maksuihimme siinä vaiheessa kun siirsimme vakuutuksemme New Hampshiresta Kaliforniaan. Toyota lupasi lähettää kirjallisen lupakirjan sekä todisteen maksetuista veroista postitse. Papereiden piti tulla perille kymmenessä päivässä, mutta ne hukkuivat jonnekin matkalle.Nyt odottelemme uusia kopioita pikana, jotta saisimme vihdoin ja viimein hoidettua auton rekisteröintiasiat kuntoon. Bonuksena kuitenkin se, että Toyota maksaa meille kaikki viimevuoden verot takaisin, koska automme olikin New Hampshiren rekisterissä. Muutama satanen lämmittää kyllä mieltä kaiken paperisodan keskellä.

Rekisteröintihuolet tuntuvat kuitenkin pieniltä sen rinnalla, että ajelen tällä hetkellä "iloisesti" ilman peiliä. Päivää ennen reissuamme joku kolaroi parkkeeratun autoni kanssa ja vei peilin mukanaan. Peilin lisäksi hän onnistui naarmuttamaan ja lommouttamaan ajajanpuoleisen kyljen sen verran pahasti,että arvioitu korjaussumma on $2400. Kaikeksi onneksi kolaroija jätti tuulilasiin lapun yhteystietoineen, joten kaikki kulut menevät hänen vakuutuksestaan. Siltikin hieman ärsyttää, sillä autoa ei voi korjauttaa ennen vakuutuspäätöstä ja itse korjauksessakin menee varmasti muutama päivä. Nyt vasta huomasin, kuinka älyttömän tärkeä juttu peili on. Sitä tulee nähtävästi vilkuiltua ihan koko ajan huomaamattakin.


Tällaisia huolia siis tänään. Pientähän tämä kaikki oikeasti on... Odottelen kuitenkin jo innolla autohuolivapaita kuukausia, kun kaikki pelaa eikä ole mitään tarvetta asioida DMV:n kanssa.


4 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Auto- ynnä muut vakuutusasiat saa mutkin repimään verkkareitani vähän väliä! Minkä hintaisia siellä muuten on ihan perus autovakuutukset? Olettaisin että Kalifornia on Teksasia kalliimpi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, enpäs osaakaan vastata tuohon suorilta käsiltä, koska vakuutusmaksu koostuu niin monesta eri tekijästä... Taatusti kalliimpaa kuin Texasissa - niin kuin kaikki muukin :).

      Poista
  2. Voih autoasiat, sanopa :D Voit kuvitella, että mies amerikkalaisena ajaisi autolla vaikka olohuoneeseen, jos se olisi mahdollista. Täällä Suomessa meillä ei kuitenkaan ole vielä omaa autoa, vaan ollaan tarvittavat autoilut hoidettu äitini kautta. Nyt silläkin on auto pois rekisteristä talven, elikkä ollaan bussin varassa. Lasken päiviä, että kauankohan mies tätä kestää ;) Tosin on sanottava, että kyllähän täällä pk-seudulla on ihan mielettömän hyvät julkisen liikenteen yhteydet, ei voi paljon valittaa. Miehen vanhemmat asuvat vielä Portlandissa ja heillä taitaa olla 5-6 kilometriä lähimmälle pysäkille.

    Anita
    http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, voin kuvitella. Tässä maassa on moninpaikoin vaikea tulla ilman autoa toimeen - vaikka onhan se toki (isommissa kaupungeissa) mahdollista jos oikein sumplii. Minulla ei ollut koskaan Suomessa asuessani omaa autoa eikä oikeastaan tarvettakaan autolle. Julkiset ja pyörä veivät kaikkialle. Nyt voisi tosin vaatia hieman totuttelua palata autottomaan elämään...

      Poista