Ilmaista hupia

Yksi San Diegon kivoimmista kesäperinteistä on Del Marissa järjestettävät "ilmais"konsertit. Heitin tuon ilmais -sanan lainausmerkkeihin, sillä konsertti on ilmainen ainoastaan tyypeille, jotka saapuvat paikalle ennen hevoskisojen viimeistä lähtöä. Military ID:ta vilauttamalla sisään pääsee ihan oikeasti ilmaiseksi, mutta eipä se muutaman taalan pääsymaksu taida ketään konkurssiin viedä. Huomattavasti vaarallisempaa onkin sitten vedonlyönti, jos siihen leikkiin innostuu mukaan.

Konsertteja järjestetään laukkakisakauden aikana joka viikonloppu ja bändejä löytyy listalta ihan joka lähtöön. Meidät innosti liikkeelle Cold War Kids ja tarkoitus olisi palata Del Mariin vielä ainakin kerran Pepperiä kuuntelemaan.

Mukava ilta, joka huipentui uskomattoman nopeaan kotimatkaan First -kipaletta lauleskellen. Aiempien kokemusten perusteella olimme varautuneet istuskelemaan konsertin jälkeisessä ruuhkassa hetken jos toisenkin, mutta yllätykseksemme saimmekin ajella juuri niin nopeasti kuin rajoitukset antoivat myöden. Tästä ainakin pieni osakiitos Uberille ja Lyftille, joiden noutopisteillä riitti vilskettä.

Näitä(kin) iltoja lisää! Kyllä kesä on vaan kivaa aikaa.

Kaksi hyvänolon biisiä

Hyvän maanantain kunniaksi ajattelin linkittää blogiini kaksi biisiä, jotka saavat minut tällä hetkellä taatusti hyvälle tuulelle:

George Ezra: Budapest

Hozier: From Eden

Rento Possu

Musiikki tepsii niin moneen vaivaan. Sen avulla mieli kirkastuu tai toisinaan rentoutuu, treeni sujuu ja joskus se antaa myös väylän haikeiden fiilisten purkamiseen. Mitä ihmettä tekisinkään ilman musiikkia?

Musiikki on ollut aina iso osa elämääni. kävin ala- ja yläasteen musiikkiluokalla ja elämäni pyöri aika pitkälti soittotuntien, orkesterin, kuoron ja teoriatuntien ympärillä. Lukio- ja yliopistoaikana musiikin aktiivinen tuottaminen jäi, mutta jollain tavalla musiikki pysyi aina matkassa. Nykyään olen niin onnekas, että saan laulaa myös töissä. Tämän viikon suurin hitti on Pingviini -laulu. Heh, lastenlaulut ovat muuten maailman sitkeimpiä korvamatoja...

Näiden Hyvänmielen sävelten kuljettamana kohti uutta viikkoa, toivottavasti hyvää sellaista!

P.S. Olisi kiva kuulla muidenkin hyvänmielen kipaleita, sillä hyviä biisejä ei voi koskaan olla varastossa liikaa.

Billy ja kumppanit lavalla

Vaikka kodissamme ei olekaan vielä yhtään joulukoristetta esillä, on töissä vallinnut jo pari viikkoa todellinen deck the halls -teema. Perjantai-iltana koristeluinto jäi kuitenkin töihin ja väistyi hyvän musiikin tieltä. Deck the halls muuntui Wrex the hallsiksi paikallisen radioaseman konsertissa.

Konsertin esiintyjälista oli kattava eikä hintakaan päätä huimannut. $35 lipuilla pääsimme näkemään livenä paikallisen Schitzophonics -yhtyeen, Banks:in, Spoon -yhtyeen, Interpolin, Alt J:n, Billy (fucking) Idolin sekä Cage the Elephant -yhtyeen.

Iltani kohokohta oli kunnioitettavaan 59-vuodeen ikään ehtinyt Billy Idol sekä Cage the Elephant, joka löytyy pitkältä suosikkibändieni listalta. En voi muuta kuin ihailla Billy Idolin pitkää uraa ja lavakarismaa. Vanhat äijät rokkasivat monet nuoremmat suohon!

Billy Idolia voi kuunnella täältä

Eikä pettänyt Cage the Elephant- orkesterikaan. Mahtavan energinen show, joka sai minut rakastumaan bändiin entistäkin syvemmin.

Cage the Elephant -yhtyettä voit kuunnella täältä

Upeana bonuksena lavalle pöllähti myös yllätysesiintyjä, Vance Joy, jonka Riptide -kipale on minulle THE summer 2014 song.

Vance Joy:ta voit kuunnella täältä

Laadukkaat konsertit on yksi isossa kaupungissa asumisen parhaista luontaiseduista. Pitäisi vaan käydä paljon nykyistä useamminkin... Hyvä konsertti hyvä mieli.

Lohikäärmeitä kuvittelemassa

Harvoin tunnen olevani yhtä elossa kuin loistavassa live-konsertissa. Musiikki virtaa jokaiseen soluun, saa liikkeelle ja tuntemaan. Muu maailma katoaa, vaikka ympärillä olisi tuhansia kyynerpäitä ja varpaita tallovia jalkoja. Tänä iltana tunsin suuria tunteita Maailman huipulla, olin ehkä jopa hieman Radioaktiivinen. Joko arvaatte?

Ihana Imagine Dragons! Ja minä onnekas siellä melkein eturivissä.

Imagine Dragons - Demons

Imagine Dragons - Radioactive

Imagine Dragons - On Top of The World

Imagine Dragons - It's Time

Muutama ainakin täällä USA:ssa tehosoitossa oleva biisi...

Olen pitänyt Imagine Dragonista ja pidempään. Tänä iltana rakastuin. Miehiltä löytyi lavaenergiaa, karismaa ja tunnetta. Demons biisin jälkeen laulaja liikuttui kyyneliin. Läpimurrosta ei ole vielä niin paljoa aikaa etteikö bändi osaisi arvostaa loppuun myydyille areenoille esiintymistä. Yleisön fiilis tarttui bändiin - bändin fiilis vahvisti yleisön fiilistä, mikä sai bändin antamaan kaikkensa.

"It's time to begin, isn't it?

I get a little bit bigger then I'll admit I'm just the same as I was

Now don't you understand that I'm never changing who I am"
 -It's Time, Imagine Dragons

Konsertti järjestettiin Point Lomassa, Valley View Casino Centerissä. Parkkipaikka tapahtumaalueella olisi maksanut $20, mutta olimme onnekkaita ja nappasimme parkkipaikan "vain" 15 dollarin hintaan läheisen huonekaluliikkeen pihasta. Monet tapahtuma-areenoiden lähistöllä sijaitsevat yritykset pyörittävät sivussa parkkipaikkabisnestä ja lyövät rahoiksi. Luvatta USA:ssa ei kannata parkkeerata kiinni olevien kauppojen pihaan, sillä toinen kukoistava bisnes on hinausbisnes. Väärin parkkeeratut autot hinataan pois pihoilta pyöriksimästä ja auton takaisin lunastaminen tuleekin sitten todella kalliiksi.

Saimme siis auton näpsäkästi parkkiin, mutta siihen se näppäryys sitten loppuikin. Areenan pihalla vallitsi pienimuotoinen kaaos... Jonon sijaan pihalla oli läjä ja kukaan ei oikein tiennyt missä oli jonon alku ja missä häntä. Muutama työntekijä kulki pihalla jakamassa rannekkeita tietyn tyyppisten lippujen omistajille, mutta edes rannekkeiden jakaja ei tuntunu tietävän, kenelle kuului antaa ranneke ja kenelle ei. Huh, huh... Ovella muistettiin muistuttaa, että sisällä ei saa juosta, mutta sitä sitten ei osattukaan kertoa, mistä ovesta meidän olisi kuulunut mennä sisään. *Huoh* Voisin kirjoittaa yhden tähden Yelp-arvostelun Valley View Casino Centeristä, mutta en taida viitsiä, kun niitä näytti olevan siellä jo ennestään aika paljon. Ja muutenkin, miksi valittaa, kun kaikki harmitus unohtui heti ensimmäisten tahtien soidessa...

Joko minä sanoin sen? Imagine Dragons on ihana!

Se kuuluisa ranneke, jonka ensin sain, sitten se otettiin pois, kunnes todettiin, että ilman ranneketta en pääse sisään...

Elämäni soundtrack

Mitäköhän elämästäni tulisi ilman musiikkia? Vielä pari vuotta sitten kuljin ihan kaikkialle kuulokkeet korvilla. Nykyään kaipaan joskus hiljaisuutta, mutta yhä edelleenkin kuuntelen musiikkia usein sekä kotona että autossa ja urheillessa AINA. Ilman musiikkia treenistäni ei tule yhtään mitään.

Phill osti minulle viime vuonna joululahjaksi Sonos-äänisysteemin, joka on osoittanut olevansa jokaisen dollarin arvoinen. Sonoksen avulla voimme kuunnella musiikkia radiosta, nettiradiosta, tietokoneelta, puhelimesta tai sitten esim. Spotifyn tai Pandoran kautta. Jokaisessa huoneessa voi soida eri musiikki ja musiikin säätäminen onnistuu kätevästi esim. kännykällä.

Autossa kuuntelen mielelläni radiota tai sitten musiikkia puhelimeni muistista bluetoothin kautta. Portsmouthin surkean radioasematarjonnan jälkeen olen aivan rakastunut San Diegon radiotarjontaan. Lempiasemani on tällä hetkellä 91X (FM 91.1), joka soittaa itsenäisesti alternativea vähäisillä mainoksilla. Hyvä musiikki tekee eksymisestä tai parkkipaikan metsästyksestä paljon mielekkäämpää.

Road tripin kannalta oli loistojuttu, että Phillillä ja minulla on aika samanlainen ja hyvin laaja musiikkimaku. Yritimme kuunnella matkan aikana mahdollisimman paljon paikallisia radioasemia, mutta välillä annoimme korviemme levätä ja vaihdoimme kantrit, meksikolaishumpat ja särisevät radiot omaan musiikkiimme. Oli aika hassu fiilis kuunnella Sublimen letkeää meininkiä keskellä Kansasin preeriaa ja Suomi-mixiä keskellä Utahin aavikoita. Denveriä ohittaessamme juutuimme aivan tajuttomaan ruuhkaan ja käänsimme radion päälle. Ette ikivä arvaa mitä sieltä sattui juuri sillä hetkellä tulemaan?! Sielläpä haastateltiin Hartwall-Areenan tapahtumapäällikköä! Miksi? Ei hajuakaan, sillä haastattelun alku meni ohi, mutta todella hassu sattuma kuitenkin.

Minulla on mieleni syövereissä alati kasvava lista kappaleista, jotka muistuttavat minua tietyistä henkilöistä, paikoista, muistoista tai tunnetiloista. Tässä liitteenä kaksi kappaletta, jotka tulevat ikuisesti viemään minut takaisin muuttomatkalle New Hampshiresta San Diegoon:

http://www.youtube.com/watch?v=cmSbXsFE3l8 (Anna Kendrick-Cups)

http://www.youtube.com/watch?v=nlcIKh6sBtc (Lorde-Royals)