SoCal-lautailua

Big Bear on eteläisen Kalifornian suurin laskettelukeskus. Ajoaika San Diegosta on n.2h 40min, ruuhkista ja kapeilla vuoristoteillä eteen osuvista rekoista riippuen. Viimeisen tien alkupäässä oli iso kyltti, jossa ilmoitettiin, että kaikista autoista on löydyttävä lumiketjut - ei poikkeuksia. No, eihän meillä sellaisia tietenkään ollut kun ei New Hampshiressa vaadittu ketjuja missään. Ajatuskin tuntui hassulta, sillä lämpötila oli siinä vaiheessa vielä reilusti 20 asteen paremmalla puolella ja aamuauringon paahde oli suorastaan polttava. Emme siis lähteneet metsästämään ketjuja, vaan luotimme puolitosissamme siihen, että New Hampshiren rekisterikilvet pelastaisivat meidän mahdollisesta pinteestä.

Jälkikäteen ymmärrän kyllä, että joinain päivinä ketjut saattaisivat tulla tarpeeseen, mutta eilen ei ollut se päivä - Lämmintä riitti ihan huipullekin saakka. Ikinä koskaan milloinkaan en ole lautaillut yhtä lämpimissä olosuhteissa. Rinteiden juurella olisi pärjännyt t-paita päällä ja huipun viima tuntui lähinnä leppoisalta kesätuulelta. Alun hikoilusta selvittyäni oli oloni koko päivän täydellisen mukava (tuli ikävä comfortable-sanaa...). Oikeaa lunta ei vuorilla juuri näkynyt, mutta tekolumi oli varsinkin aamupäivällä ihmeen hyvässä kunnossa. Iltapäivästä rinteet muuttuivat aurinkoisimmilla alueilla aika sohjoisiksi, mutta pahempaakin olen nähnyt.

Itse hiihtokeskus oli ihan OK - pienempi kuin kuvittelin. Minut hemmoteltiin New Hampshiressa/Mainessa pilalle... Yhdellä (aika hintavalla) hissilipulla sai laskea sekä Snow summit että Bear Mountain -keskuksissa. Hissilippujen päivittäismyyntiä rajoitetaan sesonkiaikoina, jotta hissijonot pysyisivät kohtuullisina. Kiitos siitä! En tiedä oliko kyse rajoitetusta myynnistä vai ylipäänsä hiljaisesta päivästä, mutta emme seisoneet jonossa kertaakaan ja saimme useimmiten koko neljän hengen hissin ihan kokonaan itsellemme. Ei sillä ettemmekö haluaisi jakaa (stranger danger!)...

Vaikka ihan hippusen tulikin ikävä isoihin keskuksiin, olen nyt entistäkin vakuuttuneempi, että sisälläni asuu täydellisen onnellinen California girl. Oloni oli koko päivän rennon, laiskan, aktiivisen onnellinen. Lautailu sujui jouhevasti, mutta minun ei tehnyt mieli suorittaa eikä ollut kiire yhtään minnekään. Olisin melkein jopa voinut huutaa:" Hey dude, check this out!" , rinnettä alas viilettäessäni. Ehkäpä ensi talvena huudankin... Nyt mielessäni on vain yksi kysymys: Koska mennään taas?!?