Oma nimeni on vaikea, sillä siinä on pärähtävä ärrä ja tuplavokaali. Jos joku vaivautuu edes yrittämään nimeni lausumista, on tuloksena useimmiten Viirah (hyvin pehmeällä ärrällä). Lausumisen pohjalta kirjoitettuna nimeni on vääntynyt vaikka miksi: Farrah, Sarah, Vera, Verra, Vela, Lena, Leah - kaikkea on kokeiltu. Mutta ei nimen väärin lausuminen tai kirjoittaminen minua haittaa. Ihan sama niin kauan kuin tunnistan itseni. Välillä käy kuitenkin niin, että ventovieraat korjaavat minua, kun kerron heille nimeni. Silloin kyllä ärsyttää tai huvittaa - päivästä riippuen.
Puhelimeni soi eilen kesken lihan marinointioperaation. Käteni olivat öjyssä, soijakastikkeessa ja naudanlihassa, joten annoin puhelun mennä vastaajaan. Soittaja jätti minulle numeronsa ja nimensä ja pyysi soittamaan takaisin. Kuuntelin viestin kolme kertaa ja sain suurinpiirtein selville soittajan sukunimen. Etunimestä en ollut ihan varma, sillä viesti oli hyvin nopea. Numero ei ollut tietenkään suora, joten meillä meni hetki ennen kuin vastaaja ymmärsi, ketä minä tavoittelin. Vielä pidempi hetki meni siihen, että vastaaja ymmärsi, kuka siellä oikein soitteli. Lopulta tavasin nimeni. Minut yhdistettiin oikealla henkilölle ja taas piti esitellä itseni. Lausuin nimeni niin kuin se kuuluu lausua, mutta linjan toisessa päässä vallitsi hämmentynyt hiljaisuus. Lausuin nimeni uudelleen, tällä kertaa hieman amerikkalaisemmin ääntäen. Toimi. Nyt linjan toisesta päästä kuului huudahdus: Oh, Viirah (rivien välistä pystyi lukemaan:" Miksi et heti sanonut!").
Pidän nimestäni, mutta asioita helpottaakseni olen omaksunut itselleni kaksois- tai oikeammin kolmoisidentiteetin. Aloitan yleensä oikealla nimelläni. Jos vastapuoli on halukas oppimaan, opetan kärsivällisesti, miten nimeni oikeasti lausutaan ja kirjoitetaan. Jos toista osapuolta ei kauhesti kiinnosta, kerron olevani Viirah. Ja jos vastapuoli osaa espanjaa, tarjoan nimekseni Vera. Lapset oppivat yleensä lausumaan nimeni ilman suurempia ongelmia. Monien ystävieni lapset korjaavat vanhempiensa lausumista närkästyneenä: "Her name is Veera!".
Asiaa ei yhtään helpota se, että "amerikkalainen" sukunimeni on vähintäänkin yhtä hankala. Philliltä saatu sukunimi kuulosta itse asiassa hyvin suomalaiselta. Olen kuullut aika monta kertaa, että jos nyt kerran piti mennä naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, olisit sitten edes valinnut miehen, jolla on vähän hienompi sukunimi. Hölmö minä. Ihan väärään nimeen rakastuin.
No joo, en minä näiden nimiasioiden vuoksi yöuniani menetä. Onneksi syvällisempi identiteettini ei ole nimestä kiinni. Ja kukapa minä olen muutenkaan arvostelemaan. Sain juuri käteeni paperin, jossa on Tricare:n minulle valitseman lääkärin nimi. Hmmm, nyt jo jännittää, että miten saan tarvittaessa varattua ajan, kun nimen oikeasta (tai sitten amerikkalaistetusta) lausumisesta ei ole hajuakaan. Onneksi olen jo aika etevä tavaaja.
Tähän maahan taitaa mahtua yksi tai kaksi eksoottista nimeä ja yksi tai kaksi tapaa lausua ne. Ja hyvä niin! Tylsäähän se olisi, jos kaikki olisivat Jenniferejä (tai Veeroja).
No huh! onhan säätämistä. Olen myös törmännyt tuohon oman nimen vaikeuteen käydessäni vierailuilla Amerikassa. Aluksi luulin, että minun nimi on super helppo niille, koska siinä ei ole ärrää, mutta tupla n on jotenkin vaikea. Siksi olen ottanut Starbuckissa käyttöön nimen Joanna, jonka he ihmeellisestä osaavatkin lausua vaikka tupla N esiintyy siinäkin. Jona on myös ihan perus. J-kirjain kun lausutaan kuten lausutaan, on vaikea esitellä itseään lausuen J-kirjaimen Jiinä :D että jos minä taistelen tämän super helpon nimeni kanssa, voin vaan kuteilla sinun taisteluja. Tsemppiä!
VastaaPoistaTuplakonsonantit ovat näille yllättävän vaikeita, vaikka onhan niitä joissain englanninkielisissäkin sanoissa. Täällä minulla toimii Starbucksissa parhaiten Vera. Samapa tuo, kunhan saan kahvini ongelmitta :). Olen muuten huomannut, että välillä on itsellenikin vaikea sanoa Veera englanninkielisen lauseen keskellä. Se on jotenkin niin eri maailmasta...
PoistaMinulle on joskus joku on sanonut, että en osaa sanoa omaa nimeäni oikein ! Starbuck'ssa olen yleensä Meena, Menna joskus jopa Lenna. :)
VastaaPoistaHahah, Starbucks:n nimiväännökset ovat parhaita. Mietin joskus, että pitäisi ottaa kuva jokaisesta uudesta "Starbucks nimestä"
PoistaSaattaa muuten olla loppupeleissä vaikeampaa, jos nimestä löytyy sekä suomalainen että amerikkalainen lausuntatapa. Sinun sukunimen vaikeutta en kyllä epäile yhtään! Saat varmasti kuulla siitä molemmissa maissa. Ja Hand on kyllä hauska (ja helppo!) :)
VastaaPoista