Sipsivuori

Päivän teema: perunalastut. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, perunalastu. Nämä sipsit eivät kuitenkaan näy vyötäröllä, vaan tuntuvat lähinnä jaloissa. Kävimme nimittäin valloittamassa lauantain ratoksi Mount Woodsonin huipulla sijaitsevan Potato Chip Rock:n.

Reittejä sipsivuorelle on kaksi: lyhyt ja tosi jyrkkä sekä pidempi tavallisen jyrkkä. Ystäviemme kanssa tapahtuneen koordinointivirheen seurauksena päädyimme kokeilemaan molempia. Ylös pidempää reittiä ja alas jyrkempää. Maisemallisesti suosittelen tuota Lake Powaylta alkavaa, joka oli myös selkeästi se ruuhkaisempi. Koska kyse oli meistä, pidimme yllä hyvin reipasta vauhtia. Hikihän siinä tuli ja edellispäivänä salilla rääkätyt jalkalihakset saivat kyytiä. Väittäisin kuitenkin, että reitti sopii kaiken kuntoisille. Ihan rapakuntoiselta se saattaa vaatia kuitenkin hieman tahtoa ja asennetta.

Nimi Potato Chip Rock selittyy parhaiten näillä kuvilla:

Täytyy myöntää, että jalat hieman tutisivat reunan yli kurkkiessa (huomaa ensimmäisen kuvan ilme...). Kielekkeelle hypättiin toiselta kiveltä, mutta varsinaista rotkoa ei kivien väliin jäänyt. Minua alkoi hermostuttamaan vasta sillä hetkellä, kun aivot antoivat jaloille käskyn hypätä. Yhden edes-takaisin-veivauksen jälkeen pakotin jalkani liikkeelle ja totesin, että hypyn vaikeus piili vain ja ainoastaan korvien välissä.

Potato Chip Rock Hike on yksi San Diegon suosituimmista, enkä yhtään ihmettele. Kiva reitti, upeita maisemia ja hauskan uniikki kieleke. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että lauantaisin huipulla on ihan pari muutakin ja omaa kuvausvuoroa joutuu hetkisen odottelemaan. Mutta on se kyllä sen arvoista! Jonossa oli hauska tunnelma ja eväsbanaani maistui paremmalta kuin ikinä. Viisi tähteä Potota Chip Rock Hike:lle!