Lumille mieli tekevi

Vanhoilla kotikulmilla New Hampshiressa myrskyää. Luvassa on lunta ja kylmiä pakkastuulia. Prrrr... Muistan vielä elävästi viime talven pahimman lumimyrskyn, jonka päätyttyä ainoa tie ulos kulki ikkunan kautta. Lapioimme itsellemme pienen lumilabyrintin ovelta autolle, postilaatikolle ja kadulle. Kinokset olivat paikoittain korkemmat kuin minä.

Nämä kuvat siis viime vuoden helmikuulta

Vaikken kylmää ja kotipihalle asti ulottuvaa lunta ikävöikään, on minulla hirveä hinku lumilautailemaan. Muistelen kaiholla New Hampshiren ja Mainen puuteririnteitä ja lyhyen ajomatkan päässä odottavia vuoria. Aloitin lautailun talvella 2012, mutta se talvi oli aika olematon. Jäisillä rinteillä olisi tarvinnut lähinnä luistimet ja kokovartalokuplamuovin. Viime talvena lunta kuitenkin riitti ja sulavat käännökset alkoivat pikku hiljaa onnistumaan (ja mustelmat vähenemään). 

Kaikeksi onneksi myös eteläisessä Kaliforniassa on mahdollista lautailla - jopa ihan kohtuullisen ajomatkan päässä. Kaivoimme tänään laudat ja muut härpäkkeet esiin ja pakkasimme auton odottamaan huomisen hyvin varhaista starttia. Suuntana on Big Bearin lumiset (?) huiput. Vatsani on täynnä innokkaita perhosia - kyllä tätä onkin odotettu! Edellisestä lautailusta on jo 9kk... Vieläköhän se sujuu?

Etsi kuvasta 10 virhettä...

P.S. Jos Big Bear kuulostaa tutulta, se johtuu todennäköisesti Kauniista ja Rohkeista. Sinnehän Ridge ja Brookekin aina suuntasivat tyylikkäissä hiihtovermeissään...