Where everybody knows your name...

Ajelin tänä aamuna tuttuakin tutumpaa reittiä töihin, kun päässäni alkoi soimaan Cheers tv-ohjelman tunnuslaulu:

"Making your way in the world today takes everything you've got. Taking a break of all your worries, sure would help a lot. Wouldn't you like to get away? Sometimes you want to go...
Where everybody knows your name and they're always glad you came. You wanna be where you can see, our troubles are all the same. You wanna be where everybody knows your name. You wanna go where people know, people are all the same. You wanna go where everybody knows your name."

By Gary Portonoy and Judy Hart Angelo

Juuri tuolta minusta aina tuntuu, kun palaan vanhaan tuttuun työpaikkaani. Ihan sama kuinka usein tai harvoin käyn, aina minulle tulee semmoinen olo, että minua on odotettu ja joka kerta lasten uutiset, ne pienet ilot ja surut, saavat minut unohtamaan kaikki omat murheeni. Tämä käynti olikin sitten viimeinen tällä erää ja olo oli yhtä aikaa onnellinen ja haikea. Onhan se ihanaa, että minulla on tällaisia pieniä rakkauden turvasatamia ripoteltuna sinne tänne maailmaa. Silti tulee (ja on jo) ikävä!

Vaikka en koskaan seurannut aktiivisesti Cheers sitcomia, on sillä erityinen paikka sydämessäni. Sinä iltana kun tapasin Phillin (keskellä katua Bostonissa...), istuskelimme myöhemmin Government Centerin Cheers baarissa. Tämä Cheers baari ei ole se aito ja oikea, mutta hyvin sielläkin kippistelyt sujuivat ja kaksi elämää saivat alkusysäyksen uuteen suuntaan. Meidän tapaamiseen liittyy niin monta sattumaa, että on oikeasti pieni ihme, että koskaan tapasimme, saatika tutuistuimme toisiimme. Ehkäpä jollain kohtalolla oli sormensa pelissä. Tai sitten meillä kävi vain aivan tajuton mäihä :).

Cheers ja viikonlopun viettoon! Se onkin sitten viimeinen hetkeen tällä puolen Amerikkaa. Muuttomiehet tulevat kuulemma maanantaiaamuna kolkuttelemaan ovelle jo kahdeksalta ja kaiken pitäisi olla valmiina. Ja jotta ei nyt ihan liikaa aikaa olisi, sunnuntaille saattaa olla tiedossa pieni reissukin.

Kuva on otettu  Cheers baarissa syyskuussa 2007, hetki sen jälkeen, kun olin tavannut tulevan mieheni. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä tai ilta muuttaa koko elämän....