Olen saanut viime aikoina useita muistutuksia siitä, että maailma on oikeastaan ihanan pieni paikka. Ottaessani yhteyttä San Diegon suomalaisiin, minulle selvisi, että samoihin aikoihin sinne on muuttamassa melkein tästä naapurista myös toinen suomalainen nainen, jolla on amerikkalainen mies. Olemme asuneet viimeiset pari vuotta samalla alueella törmäämättä toisiimme (tosin, mistä sen tietää, vaikka olisimme sattuneet vastakkain montakin kertaa!) tai tietämättä mitään toistemme olemmassa olosta. Olisi ollut mahtava tuntea toisemme jo täällä asuessamme, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Samoihin aikoihin minulle selvisi, että San Diegossa asuu myös suomalainen nainen, jonka aviomies on USA:n laivaston palveluksessa. Tuon kuullessani meinasin pudota tuolilta. Enpäs ollut koskaan ajatellutkaan, että meitä suomalaisia navy-vaimoja on muitakin. Eikä se vielä siihen jää. Yhden löydettyäni olen saanut "tutustua" moniin muihinkin suomalaisiin military-vaimoihin. En osaa edes kuvailla, kuinka ihanalta tuntuu tietää, etten olekaan yksin. Vertaistukea parhaimmillaan!
Vertaistukea tulee löytymään San Diegossa myös aivan naapurista, saman kadun varrelta. Phillin lisäksi hänen yksiköstään valittiin chief:ksi myös toinen miekkonen, J. Valinnan jälkeen Phill ja J ovat työskennelleet tiivisti yhdessä ja tutustuneet toisiinsa. On selvinnyt, että meillä kahdella pariskunnalla onkin aika monta yhdistävää tekijää: J:n vaimo on meksikolainen ja he ovat olleet naimisissa lähes täsmälleen yhtä kauan kuin mekin. Heidän Green Card -prosessinsa on samassa vaiheessa kuin meidänkin. Miehemme ovat samalla paatilla, eli kotona ja merillä aina samaan aikaan. He ovat myös molemmat vastavalittuja chief:jä. Meillä kummallakin on kissa (heillä kaksi), ei lapsia ja nyt sitten tulemme vielä asumaan ihan toistemme naapurissa. J:n vaimo on jo San Diegossa, enkä ole siis vielä tavannut häntä. J:hin olen kuitenkin tutustunut jo aika hyvin ja pidän hänestä kovasti.
Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, saimme juuri kuulla, että yksi vanha ystäväpariskuntamme on muuttamassa alkuvuodesta San Diegoon. En malta odottaa, että pääsemme pelamaan heidän kanssaan shuffleboardia! Emme koskaan kuvitelleet asuvamme samassa kaupungissa, mutta elämä, ja varsinkin laivastoelämä, on yllätyksiä täynnä.
Tavallaan tämä ikuinen muuttaminen saa maailman tuntumaan pienemmältä. Uudet kaupungit, kultturit ja ihmiset tulevat tutuiksi ja osaksi omaa elämää. Kaukaiset paikat ja ilmiöt muuttavat naapuriin. Hyvästien hetkellä on aina haikeaa, mutta koskaan ei voi tietää, kuinka lopullisia hyvästit ovat. Voiko olla mitään parempaa, kuin ystävät ympäri maailman? Niin kuin polttarikirjassani lukee: "After all, seasons change, so do the cities. People come into your life, people go. But it's comforting to know, the ones you love are always in your heart. And if you're very lucky, a plane ride away." - Carrie (Sex and the City) tokaisi joskus näin viisaasti :).
On muuten melkoinen ikävä kaikkia teitä sydämessä asustavia ystäviä! Koskakohan se lentokone kuljettaisi minut taas Suomeen (tai teidät USA:han!)? Norwegian aloittaa kuulemma maaliskuussa halvat lennot Helsinki Los Angeles välillä. 500-600€ menopaluu! Vink, vink :)...
Ystävät askartelivat ystävänpäivänä lahjan Italiassa asuneelle ystävälle (varhaiskasvattajat vauhdissa!)
Pieni maailma ja pari jättiläistä, Hollanti, Den Haag
Etsi suomenkieli. Kyltti löytyi Honolulusta, Hawaijilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti