Blondi ei kuulu joukkoon

Olen ollut täällä Grotonin alueella nyt päivää vajaan viikon. Koska meillä on luonnollisestikin vain yksi auto käytössä, vien ja haen Phillin päivittäin töistä. Tukikohtaan ajetaan  vartioidun portin läpi. Normaalioloissa jollain autossa olijalla on oltava military-henkilökortti. Tällä hetkellä varotoimet ovat kuitenkin pykälää korkeammalla eikä tukikohtaan ole mitään asiaa ilman henkilöllisyystodistusta. Vielä muutama kuukausi sitten sisään pääsi vain autolla, jossa oli military-tarrat, jotka sai rekisteröimällä auton missä tahansa tukikohdassa. Tarroista luovuttiin heinäkuussa turvallisuussyistä. Palvelusmiehiä ja naisia ei haluttu asettaa silmätikuiksi tukikohdan ulkopuolella.

Tukikohtaan ajaa päivittäin sisään satoja tai tuhansia autoja ja portilla työskentelee ympärivuorokautisesti kymmeniä ihmisiä (sori, faktat eivät ole hallussa). Siksi olikin todella pysäyttävää, kun tiistai-iltapäivänä minua tervehdittiin portilla näin: "Hello again, welcome back. How are you doing now?" Miksi vartija muisti minut? En ollut mielestäni töirttöillyt enkä muutenkaan herättänyt huomiota aiemmilla käynneilläni. Myös Portmouthissa yksi vartijoista oppi tuntemaan minut. Kun näytin hänelle henkilökorttini, hän aina huikkasi, että " I know who you are, have a great day." Pelottavaa!

Minulle on käynyt aika selväksi, että naamani jää helposti mieleen. Kun olen ihmetellyt asiaa ääneen, olen saanut kuulla, että erotun katukuvassa scandinaavisten piirteideni vuoksi. Näytän kuulemma erilaiselta kuin perusamerikkalainen. Mutta siitäpä herää kysymys, miltä näyttää perusamerikkalainen? Tässä maassa on ihmisiä aivan joka lähtöön. Miten niistä valitaan se perusamerikkalaisen näköinen? Eihän semmoista edes ole olemassa!

En ole vieläkään tottunut ajatukseen, että olisin jotenkin eri näköinen kuin muut. Suomessa olen  tusinatavallinen, USA:ssa erityinen. Hassua! Kun siihen vielä lisätään se, että täällä scandinaavisia piirteitä ihannoidaan ja ulkonäköä muutenkin kommentoidaan avoimemmin kuin Suomessa, olen välillä aivan häkeltynyt saamastani huomiosta. Joskus siitä on hyötyä, mutta välillä haluaisin olla hieman näkymättömämpi. Tiedän, että aksenttini paljastaa minut ulkomaalaiseksi, mutta saisinko olla ihan perusamerikkalainen ainakin siihen asti, kun avaan suuni? Haluaisin jo pikku hiljaa kuulua joukkoon.

Tämä mies erottui katukuvasta San Franciscossa muutama vuosi sitten :)